Pakko myöntää, en ole mökki-ihminen
Tultiin mökille ja olen ollut ahdistuksesta kireänä koko ajan. Täällä haisee homeelle ja on kylmä. Olen siivonnut taukoamatta tulomme jälkeen ja vielä on hirveästi lisää siivottavaa. En jotenkin osaa nauttia karuista oloista, inhoan hyönteisiä ja likaa ja tunkkaista mökkiä. Miten ihmeessä kestän viikonlopun? En voi edes juoda alkoholia perussairauden takia, se voisi muuten rentouttaa. Ahdistaa jo valmiiksi mennä yöksi nukkumaan homeisille patjoille ja petivaatteille. Tultiin juhannukseksi, kun mies rakastaa mökkeilyä, mä inhoan ihan kävellä pihallakin, kun se kasvaa korsia ja kaikenlaista ja pelkään että tulee punkkeja.
Onko palstalla parhaillaan muita kaupunkilaisia vastentahtoisia mökkeilijöitä?
Kommentit (5)
Joskus nuorempana kävin pari kertaa viikonloppuna mökillä ja se riitti. En välitä nähdä yhtäkään tikkataulua.
Mun äidin mökillä oli joskus sellainen piinttynyt hitaasti kasvanut ja vakioitunut tapa, että minä ja siskoni pidimme siivouksesta ja kokkaamisesta ja lapsista huolta, kun taas äitini komensi vävypoikansa ulkohommiin katon kattamisesta laiturintekoon, puuseen tyhjennykseen, puiden hakkaukseen, kalastukseen plus kaikkiin muihin ulkohommiin - ihan kaikkeen. Ihan rauhallista yhdessäoloa, varsinkaan vain avioparien kesken, ei ollut. Kun äiti kuoli, tehtiin jako niin että mökki maineen jäi siskolleni, minulle taas äidin kaupunkiasunto. Olen niin onnellinen, että vaikea edes sanoin kuvata! Kukaan ydinperheestäni ei mökille kaipaa (vaikka aina kutsutaan) vaan nautimme mökittömästä elämästä, johon kuuluu lasten leirejä (kun meillä ei koko kesää ole lomaa) ja kotimaassa ja ulkomailla matkailua lomalla. Jee!
Miksi mökin pitää olla homeessa ollakseen mökki-ihminen? Outo ajatus.En minäkään viihtyisi homeisella mökillä, mutta siististä mökistä tykkään.
Olen mökki-ihminen mutta en homemökki-ihminen. Siksi meillä on uudehkö siisti mökki mukavuuksilla.
Se on just sitä mökkeilyä.