Miten olette selvinneet vauva arjesta kun parisuhteessa treffit, seksi, yhteinen aika sekä kaikki muu on todella vähissä?

Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksista.

Olemalla aikuisia. 

Muistamalla että se on rajallinen aika. 

Meillä oli seksiä ihan yhtä paljon kuin ennen lastakin. Lisäksi oltiin oltu yhdessä 10 vuotta ennen ensimmäisen lapsen syntymää, joten oltiin ehditty pitämään treffejä vähän varastoonkin. 

Meillä on kolme lasta ja hoidimme heitä yhdessä myös vauva-aikana. Teimme alusta asti myös paljon retkiä perheenä. Vauva-vaiheen jälkeen lapsille on ollut paljon seuraa toisistaa.

Me käytiin treffeillä ennen kuin mentiin naimisiin, ei jatkettu mitään teinielämää enää perheenä.

Tehtiin arjesta mukava, suorastaan hyvä eikä kuviteltu, että se entinen elämä olisi ollut ainoa tapa olla onnellinen. Parisuhteelle on jopa enemmän aikaa, kun perheessä on vauva, koska parisuhde on yhdessä tekemistä, puhumista ja kuuntelua.

Höpö höpö. Seuraavat 18 v olette vanhempia, ei mitään treffejä.

Ei se aika nyt niin todella vähissä ole. Kolme lasta alle 7v, heidän aikana kerkesin olemaan päivätöissä, tunnin ajomatka suuntaansa, olla avioliitossa, opiskella yliopistossa, rakennuttaa omakotitalon, kaikki samanaikaisesti.

Tukiverkkoja, isovanhempia, sukulaisia tms ei ollut.

Se on organisointikyvystä ja halusta kiinni.

Lasten ollessa pieniä sekstailu oli helppoa. Toisin kuin niiden ollessa teinejä koska valvovat yömyöhään.

Muistamalla että jos kahdella aikuisella yhden lapsen kanssa hommat kusee, teet jotain todella väärin.

Aika negatiivista porukkaa täällä. Itsellä ainakin intohimoa puolisoa kohtaan ja haaveillaan kaikenlaisesta romanttisesta. 

Lasten ehdoilla mennään n. 15 vuotta ja sitten syytetään miestä ettei se ole pitänyt kipinää yllä, otetaan ero ja lähdetään radalle nussitttavaksi

On aika haitallista jos parisuhde unohtuu lapsiperhearkena.

Penskat leikkii keskenään ja me vaimon kanssa rakastelemme päivittäin.

Emme selvinneet. Mieheni häipyi kun lapsemme oli 2 vuotias. 

Eniten ihmetyttää vieläkin se, että se oli mieheni joka lasta niin kovasti toivoi, minä olisin halunnut elää vielä kahdestaan mieheni kanssa, käydä työssä jota varten olin opiskellut vuosia ja olisin halunnut matkustella kun kerran hyvät tulot sen mahdollistivat.

Rakastan poikaani yli kaiken ja pärjäämme kyllä kahdestaankin, kun isänsä treffailee, matkustelee, harrastaa ja sekstailee...

Vierailija kirjoitti:

Aika negatiivista porukkaa täällä. Itsellä ainakin intohimoa puolisoa kohtaan ja haaveillaan kaikenlaisesta romanttisesta. 

Mihin se kaikenlainen romanttinen vauvaperheessä muka katoaa? Vauva pääosin nukkuu ja syö, se ei edes osaa sotkea kotia.

Vierailija kirjoitti:

Emme selvinneet. Mieheni häipyi kun lapsemme oli 2 vuotias. 

Eniten ihmetyttää vieläkin se, että se oli mieheni joka lasta niin kovasti toivoi, minä olisin halunnut elää vielä kahdestaan mieheni kanssa, käydä työssä jota varten olin opiskellut vuosia ja olisin halunnut matkustella kun kerran hyvät tulot sen mahdollistivat.

Rakastan poikaani yli kaiken ja pärjäämme kyllä kahdestaankin, kun isänsä treffailee, matkustelee, harrastaa ja sekstailee...

Ou nou! Minkä ikäinen sun lapsi on nyt?

Tiedostimme jo etukäteen että elämä tulee muuttumaan, tulee sekä hyviä että huonoja asioita vauvan syntymän jälkeen. Juttelimme siitä miten varmasti on yövalvomista, väsymystä, oman ja yhteisen ajan muutosta, naisen kroppa muuttuu, raskaudesta ja synnytyksestä toipuminen kestää, hormonit vaikuttaa paljon mielialaan ja kehoon, ollaan välillä kuormittuneita ja kiukkuisia, tiuskitaan toisillemme jne. 

Puhuttiin siitä että pikkulapsiaika on rajallista, se kyllä jaksetaan yhdessä kun kumpikin osallistuu lapsen ja kodin hoitamiseen ja tekee parhaansa perheyksikkömme eteen jotta kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin. Olemme aikuisia, joten ymmärrämme nämä asiat ja tiedämme että elämä ei ikuisesti ole unettomia öitä ja vauvan syöttämistä kymmenen kertaa vuorokaudessa. Osasimme ajatella että vauvan tarpeet menee muun edelle ja parisuhde voi olla taka-alalla kunnes siihen on taas aikaa ja mahdollisuus panostaa enemmän.

Prioriteetit muuttuu lapsen myötä, mutta yritämme edelleen huomioida toisiamme ja järjestää myös kahdenkeskistä aikaa silloin kun se on mahdollista. Lapsen kasvaessa elämä muuttuu koko ajan helpommaksi ja vapaammaksi, se auttaa jaksamaan silloin kun arki rasittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Emme selvinneet. Mieheni häipyi kun lapsemme oli 2 vuotias. 

Eniten ihmetyttää vieläkin se, että se oli mieheni joka lasta niin kovasti toivoi, minä olisin halunnut elää vielä kahdestaan mieheni kanssa, käydä työssä jota varten olin opiskellut vuosia ja olisin halunnut matkustella kun kerran hyvät tulot sen mahdollistivat.

Rakastan poikaani yli kaiken ja pärjäämme kyllä kahdestaankin, kun isänsä treffailee, matkustelee, harrastaa ja sekstailee...

Eniten ihmetyttää, miksi teit lapsen ennen kuin halusit?

Mun vaimolla on niin jäätävän hyvä perse että olen sen kimpussa joka päivä.

Lapsia on neljä, 2, 4, 5, 7 vuotiaat, mut niillä on tapana nukkua, joskus jopa keskellä päivää.

M42

Sehän on ihan parasta aikaa kun lapset on lapsia. Nyt vanhempana on välillä yksinäistä ja tylsää.