Haluaisin kirjoittaa romaanin jossa on suuri tarina eikä sellainen pieni tarina mikä on nykykirjallisuudessa
tyypillistä. Suuri tarina on sellainen kuin esim. Monte-Criston kreivissä jonka Alexandre Dumas kirjoitti menneinä vuosisatoina. Nykyään romaaneissa on pieniä nuhjuisia tarinoita jonkun työttömän miehen sosioekonomisesta syöksykierteestä tai jonkun perheenäidin ahdistuksesta.
Ehdottakaa tarina-aihioita suureen tarinaan. En käytä niitä kuin inspiroimaan itseäni. Keksin itse tarinan romaaniini.
Kommentit (9)
Luetko scifiä? Siinä genressä on paljon suuria tarinoita. Etenkin space operassa.
Tässä pieni näyte tekstistäni:
"
Minä palaan.
Juna kolisee itään kuin muistot, joita yritin unohtaa. Vaunun ikkunasta näen syksyn läpitunkemattoman harmauden, tiiliseinien graffitit, junaradan varrella ränsistyneet tehtaat kaikki se, mikä jäi taakse kymmenen vuotta sitten. Ja nyt minä palaan, kuin varjo, jota kukaan ei pyytänyt takaisin.
Nahkaisen mustan minihameen paljastavat paljaat sääreni kimaltelevat hiestä. Minun nimeni on Klara Weiss, entinen prostituoitu, mutta sen tietävät harvat. Lännessä opin olemaan näkymätön, sulautumaan pukukankaisiin ja hymyihin, jotka eivät koskaan ulotu silmiin saakka. Täällä, itäisessä Berliinissä, nimeni oli ennen jotain muuta. Se perverssi kutsu sanottiin kuiskaten, joskus vihaisesti, joskus peloissaan.
Muurin murtumisesta on viikko. Berliini elää kuin unessa, kadut täynnä humalaisia ja toivoa, jota ei vielä ymmärretä pelätä. Ja minä, minä kävelen Friedrichstraßella kuin haamu, tarkkailen, odotan.
Mies, jota etsin, luulee minun kuolleen. Hän teki kaikkensa, että niin olisi käynyt.
Mutta minä en kuollut.
Minut vietiin yöllä, marraskuun sateessa, ilman selityksiä, ilman puolustusta. Stasin auto oli musta ja hajussa oli paperin, viran ja vallan sekoitus. Syyte oli pelkkä harso: yhteistyö lännen kanssa, isänmaan pettäminen, ja se tärkein että minä tiesin jotakin, mitä en saanut tietää.
Seitsemän vuotta kului Betonwaldin vankilassa. Seitsemän vuotta hiljaisuutta, yksinäisyyttä, hämärää valoa. He ottivat minut väkisin joka päivä. Minä en kuollut, vaikka sen piti olla varmaa.
Ja nyt minä palaan. En etsimään anteeksipyyntöjä. En etsimään mennyttä. Vaan oikeutta minun totuuttani.
He eivät tunne minua enää. Mutta minä tunnen heidät. Jokainen heistä on ollut sisälläni.
"
Mitä tykkäätte?
Ap
Suuri tarina joka voisi jäädä elämään olisi jotain moraalisesti tarkkanäköistä tarkastelua ihmisen ja muun eläinkunnan suhteesta.
Siitä miten rappioitunut se tällä hetkellä on mm. tehomaatalouden ja luonnon tuhoamisen seurauksena on.
Vierailija kirjoitti:
Suuri tarina joka voisi jäädä elämään olisi jotain moraalisesti tarkkanäköistä tarkastelua ihmisen ja muun eläinkunnan suhteesta.
Siitä miten rappioitunut se tällä hetkellä on mm. tehomaatalouden ja luonnon tuhoamisen seurauksena on.
Vihreät on kuoleman kultti
Esimerkiksi Stephen Kingin Musta torni-sarja on suuri tarina. Kirjoita jokin sen kaltainen.
Monte-Criston kreivi on kyllä hyvä esimerkki. Luin sen tammikuussa ensimmäistä kertaa ja mietin, miksen ollut lukenut sitä jo aiemmin. Viktor Hugon Kurjat ja Notre Damen kellonsoittaja on samaa kastia: paljon henkilöitä, joiden tarinat kietoutuu yhteen niin, että jokaisella on oma merkityksensä.
Sanoisin, että suureen tarinaan tarvitset laajan maailman, meidän tai keksityn, kunnolliset taustat myös sivuhahmoille, riittävän pitkän aikajanan, että muutosta ehtii tapahtua, sisäistä kasvua ja jonkun yhteiskunnallisen epäkohdan.
Työtön mies ja ahdistunut perheenäiti kävivät alapeukuttamassa..