Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko tämän anteeksi?
17.06.2025 |
Antaisitko vanhalle äidillesi anteeksi sen, että hän odottaa sinulta lojaaliutta henkilöä kohtaan, joka aiheutti lapsuuden perheessäsi fyysistä ja henkistä väkivaltaa, turvattomuutta, hyväksikäyttöä?
Äitisi tietäisi, mitä tämä henkilö on sinulle tehnyt, mutta ei ole siitä kiinnostunut, ei kysy, ei osoita empatiaa sinua kohtaan. (Vaikka äidillä on ikää, muistisairautta tai vastaavaa ei ole. Pää toimii.)
Sen sijaan äiti odottaa, että sinä olet kiinnostunut ja empaattinen tätä henkilöä kohtaan, johon sinulla on välit täysin poikki. Ja kun et ole kiinnostunut tämän henkilön kuulumisista ja ilmaiset sen tiukasti, niin äitihän loukkaantuu tästä verisesti eikä puhu sinulle enää.
Onko tässä kuviossa mitään reilua? Mitä tekisit, miten suhtautuisit?
Vertaistukea kaivataan.
Kommentit (27)
Muistuttaisin äitiä siitä mitä tää hlö on tehnyt ja kertoisin että en halua olla missään tekemisissä tämän henkilön kanssa enkä kuulla hänestä mitään. Äidin kanssa voin tavata kunhan toinen ei ole mukana eikä hänestä puhuta. Jos ei se sovi niin ei sitten tavata ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaisin äitiä siitä mitä tää hlö on tehnyt ja kertoisin että en halua olla missään tekemisissä tämän henkilön kanssa enkä kuulla hänestä mitään. Äidin kanssa voin tavata kunhan toinen ei ole mukana eikä hänestä puhuta. Jos ei se sovi niin ei sitten tavata ollenkaan.
Kiitos vastauksesta. Äitini kyllä muistaa ja tietää että ajattelen juuri niinkuin esitit. Tilanne on siitä huolimatta tämä.
-Ap
Jos lopettaa, niin voisin antaa anteeksi. Se, että jatkaisi kaikesta huolimatta, kertoisi minulle, että minun tunteillani ei ole mitään väliä. Omalta äidiltä sitä olisi vaikea sulattaa, joten parempi ottaa etäisyyttä.
Ottaisin etäisyyttä äitiin. Myrkyllisiä ihmisiä on. Äitisi on sellainen. Asettaa jonkun muun lapsensa edelle.
Kaikki pitää antaa anteeksi, mutta kaveriksi ei tarvitse ruveta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi lässyn lässyn näitä tarinoita. Mene terapiaan selvittämään päätäsi, täällä se ei selviä.
Ei kai tuossa tarvitse edes miettiä anteeksiantoa, jos ei tunne siihen tarvetta eikä toinen ole edes pyytänyt anteeksi. Anteeksianto on sisäinen kokemus joka tulee jos tulee. Siihen ei voi pakottaa itseään eikä muita ja on turha edes pitää asiaa esillä. Tärkeintä on valita ulkoinen käytös. Kertoa äidille selkeästi, että et kyseistä henkilöä arvosta pätkääkään etkä aio osoittaa empaattisuutta, lojaalisuutta tai mitään muutakaan. Kerrot, että se on vakaa päätöksesi etkä asiasta enempää keskustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu miten vakavasta asiasta on kyse. Jos oikeasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelyistä, niin rajat saa olla aika selvät. Jos oman aikansa normaaleista vaikka vääristä kasvatusmenetelmistä kuten tukistamisesta ja nolaavasta puheesta, ymmärtäisin äitiä enemmän.
No en. Ei tulisi edes mieleen anteeksiannot. Jeesustelijoiden höpinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin ajattelen että riippuu noista lapsuuden tapahtumista. Onko kyse vaan ylireagoinnista sinun puolestasi (normaali lapsuuteen kuuluu tietty määrä sisarusnahistelua) vai oikeeta oikeudessa tuomittua hyväksikäyttöä?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten vakavasta asiasta on kyse. Jos oikeasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelyistä, niin rajat saa olla aika selvät. Jos oman aikansa normaaleista vaikka vääristä kasvatusmenetelmistä kuten tukistamisesta ja nolaavasta puheesta, ymmärtäisin äitiä enemmän.
Menee tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Kaikki äidit eivät osaa olla lapsensa puolella. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten vakavasta asiasta on kyse. Jos oikeasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelyistä, niin rajat saa olla aika selvät. Jos oman aikansa normaaleista vaikka vääristä kasvatusmenetelmistä kuten tukistamisesta ja nolaavasta puheesta, ymmärtäisin äitiä enemmän.
Menee tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Kaikki äidit eivät osaa olla lapsensa puolella. -Ap
Siinä tapauksessa pitäisin linjani. Ja kävisin terapiassa, isoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten vakavasta asiasta on kyse. Jos oikeasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelyistä, niin rajat saa olla aika selvät. Jos oman aikansa normaaleista vaikka vääristä kasvatusmenetelmistä kuten tukistamisesta ja nolaavasta puheesta, ymmärtäisin äitiä enemmän.
Menee tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Kaikki äidit eivät osaa olla lapsensa puolella. -Ap
En olisi ko. äidin kanssa missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten vakavasta asiasta on kyse. Jos oikeasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelyistä, niin rajat saa olla aika selvät. Jos oman aikansa normaaleista vaikka vääristä kasvatusmenetelmistä kuten tukistamisesta ja nolaavasta puheesta, ymmärtäisin äitiä enemmän.
Menee tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Kaikki äidit eivät osaa olla lapsensa puolella. -Ap
Itse en olisi äidin kanssa enää tekemisisä, kun hän ei tajua omaa osallisuuttaan väkivaltaan. Hän on yhtä pipi päästään kuin hyväksikäyttäjäkin ja epäinhimillistää sua. Olen pahoillani sun puolesta.
Äiti on valinnut puolensa. Sinä teet omat valintasi omassa elämässäsi. Jos sinun ja äitisi valinta ei sovi yhteen, sinun omasi on sinulle tärkeämpi ja toimit sen mukaan.
Voit sinä antaa anteeksi, mutta ei sinun silti tarvitse olla sen ihmisen kanssa missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten vakavasta asiasta on kyse. Jos oikeasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelyistä, niin rajat saa olla aika selvät. Jos oman aikansa normaaleista vaikka vääristä kasvatusmenetelmistä kuten tukistamisesta ja nolaavasta puheesta, ymmärtäisin äitiä enemmän.
Menee tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Kaikki äidit eivät osaa olla lapsensa puolella. -Ap
Itse en olisi äidin kanssa enää tekemisisä, kun hän ei tajua omaa osallisuuttaan väkivaltaan. Hän on yhtä pipi päästään kuin hyväksikäyttäjäkin ja epäinhimillistää sua. Olen pahoillani sun puolesta.
Kiitos. On hyvä kuulla tämä muualtakin kuin oman päänsä sisältä. Muiden ihmisten ajatukset antavat perspektiiviä. On siis asioita, joita muutkin pitävät vääränä kuin vain minä. Ja tässähän on tapahtunut monta vääryyttä. -Ap
Äitisi on ehkä kuin kahden kiven välissä, ajattelee asiaa molempien kannalta. Saa käsityksen, että kyse on äidin kumppanista. Sinun ei ole pakko tavata ihmistä, jonka tapaamisen koet ikäväksi. Jos äitisi yrittää painostaa, eikä kuuntele sinua, niin sulje korvasi, äläkä puhu hänelle asiasta enää mitään. Vaan teet itse omat päätelmäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu miten vakavasta asiasta on kyse. Jos oikeasta seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai pahoinpitelyistä, niin rajat saa olla aika selvät. Jos oman aikansa normaaleista vaikka vääristä kasvatusmenetelmistä kuten tukistamisesta ja nolaavasta puheesta, ymmärtäisin äitiä enemmän.
Menee tuohon ensimmäiseen kategoriaan. Kaikki äidit eivät osaa olla lapsensa puolella. -Ap
Itse en olisi äidin kanssa enää tekemisisä, kun hän ei tajua omaa osallisuuttaan väkivaltaan. Hän on yhtä pipi päästään kuin hyväksikäyttäjäkin ja epäinhimillistää sua. Olen pahoillani sun puolesta.
Kiitos. On hyvä kuulla tämä muualtakin kuin oman p
Joo, mullakin on isä mahdollistanut mun äidin väkivaltaisen käytöksen niin tiedän tän kantapään kautta.
En antaisi enkä anna. Oma äitini on samanlainen, mutta hän on myös perseilyn mahdollistaja ja taantunut vanhoilla päivillään tapauskovaiseksi joka luulee että pitää kääntää toinenkin poski, jotta pääsee taivaaseen.