Lue keskustelun säännöt.
Antaisitko tämän anteeksi?
17.06.2025 |
Antaisitko vanhalle äidillesi anteeksi sen, että hän odottaa sinulta lojaaliutta henkilöä kohtaan, joka aiheutti lapsuuden perheessäsi fyysistä ja henkistä väkivaltaa, turvattomuutta, hyväksikäyttöä?
Äitisi tietäisi, mitä tämä henkilö on sinulle tehnyt, mutta ei ole siitä kiinnostunut, ei kysy, ei osoita empatiaa sinua kohtaan. (Vaikka äidillä on ikää, muistisairautta tai vastaavaa ei ole. Pää toimii.)
Sen sijaan äiti odottaa, että sinä olet kiinnostunut ja empaattinen tätä henkilöä kohtaan, johon sinulla on välit täysin poikki. Ja kun et ole kiinnostunut tämän henkilön kuulumisista ja ilmaiset sen tiukasti, niin äitihän loukkaantuu tästä verisesti eikä puhu sinulle enää.
Onko tässä kuviossa mitään reilua? Mitä tekisit, miten suhtautuisit?
Vertaistukea kaivataan.
Kommentit (27)
Hennako se taas on päästetty hoidosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni keksii terapiassa tarinoita lapsuudestaan halutessaan miellyttää terapeuttia,
En usko, että äitisi tarvitsee anteeksiantoasi tai sinua. Hän on kyllästynyt siihen, että aina keksit uuden syyllisen pahaan oloosi. Aikoinaan se oli joku kaveri, sitten poikakaveri, työnantaja jne. Koko ajan valitat ja selität vääryyksistä, joita ei edes ole tapahtunut.
Sinä et osaa elää ilman muiden syyttelyä!
Anteeksi voi antaa, mutta terveet rajatkin on hyvä asettaa - erityisesti silloin, kun toinen ihminen ei kykene toimimaan niiden mukaan. Kerro, että olet tehnyt niin. Anteeksi antanut, mutta myös asettanut rajat, joita toinen ei osannut hahmottaa ilman apuasi.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni keksii terapiassa tarinoita lapsuudestaan halutessaan miellyttää terapeuttia,
En usko, että äitisi tarvitsee anteeksiantoasi tai sinua. Hän on kyllästynyt siihen, että aina keksit uuden syyllisen pahaan oloosi. Aikoinaan se oli joku kaveri, sitten poikakaveri, työnantaja jne. Koko ajan valitat ja selität vääryyksistä, joita ei edes ole tapahtunut.
Sinä et osaa elää ilman muiden syyttelyä!
Et ole tainnut koskaan käydä terapiassa?
En tietenkään antaisi. Jos äiti haluaa olla kyseisen henkilön kanssa väleissä (mitä suuresti ihmettelisin), niin olkoon, mutta minulle ei tarvitsisi koskaan sitä henkilöä edes mainita, saati sitten olettaa jotain sympatiaa.
Kunnon äiti ei kyllä suostuisi tekemisiin tuollaisen henkilön kanssa, mutta meitä on moneen junaan. Se on sun ainoa äitisi ja ymmärrän, että tilanne on hankala, mutta minulla olisi suuria vaikeuksia olla tekemisissä äidin kanssa, joka tuolla tavalla käyttäytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ajattelen että riippuu noista lapsuuden tapahtumista. Onko kyse vaan ylireagoinnista sinun puolestasi (normaali lapsuuteen kuuluu tietty määrä sisarusnahistelua) vai oikeeta oikeudessa tuomittua hyväksikäyttöä?
Se hyväksikäyttö on ihan yhtä "oikeaa" ja todellista, vaikkei siitä olisi mitään rikosjuttua koskaan nostettu.
Olisin neutraali. Pysyisin omassa kannassani. Ja en lähtisi sen ikävän perheenjäsenen matkaan joka aiheutti väkivaltaa sekä ongelmia. Yrittäisin saada äidin järkiinsä joskus harvoin. Etäisyys riittävä.