Fire - onko vielä mahdollista +50?

kokemukseni on seuraava. Olen ollutbtaloudellisesti riippumaton. Tein monta tosi hyvää diiliä, mutta aloitin toki perinnöllä. Sillä pääsi hyvin alkuun mutta kartoitin kivasti omaisuutta. Olin sitten 38 v velaton ja omaisuus + säästöt lähellä miltsiä. 0 euroa lainaa tuolloin paitsi joku onneton luottokortti ja pieni autolaina. Ansiotulot tuolloin lähes 50.000 e vuodessa mikä oli hyvä ansio sen ajan hinnoissa. Pidin työstäni. Sen ajan POT en muista, sijoitin lähes kaiken uudestaan oli joku tosi hyvä rahastohommeli muun muassa. Aloitin kunnon työt vasta 34 vuotiaana. Sitä ennen opiskelua,  sijoittamista, parit flippaukset ( kukaan ei sanonut silloin niin), ja harrastuksia, bilettämistä. Jotain säläduuneja tein jos joku sijoitus oli jäissä, ei heti tuottanut - en yleensä pakosti mitään myynyt. Matkustaminen oli tuolloin kallista joten siinä pihistelin. Muuten lähinnä ostin mitä lystäsi.

Jäin töistä pois 41 v. Whaddaya know. Nyt oon ylivelkaantunut ja huonossa duunissa. 

Miten tähän päädyin on ihme tarina. Siihen ei liity päihteidenkäyttö, minulta on varsinsisesti huijattu vain 10.000. Mutta monta ikävää taptahtumaa peräkkäin on kertaannuttanut ahdinkoa. Elämä on. Niin joo jouduin myymään sen yksityisen eläkesäästönkin. Säästössä ei ole ollut rahaa vuoden -19 jälkeen. Mutta jo ennen sitä mennyt huonosti, olin realisoinut lähes kaiken. tai on mulla velkojen jälkeen jos nettoa laskisi asunnon arvoa noin 150.000 euroa.... Yks tosi paha kombo oli palkan hienoinen lasku koronnousunaikaan. Molemmat tuli puskista.

En ihan ymmärrä miten nykynuoret kuvittelevat että jollain miljoonalla eläisivät perheellisinä loppuelämän huoletta. Kaikille sattuu ja tapahtuu, en ketään tunne joka olis pitkässä juoksussa voittanut. Ja oon hieman jotain nähnytkin. Tai silloin pitää olla todella paljon jo kassavirtaa, pätäkkää hajautettuna, sekä realisoitavissa olevaa. Lukaalia peritty ja kaikki speksit kondiksessa. 

Tunnen miljoonaperijän joka asuu ankealla alueella, jotta ei tarttis käydä töissä, eikä hän ihan näe miten perhe eläisi laveasti tappiin asti näillä kuvioilla. Toinen taas peri miljoonakämpän mutta ajaa 30 v rotiskolla. Avioerot voi tulla kalliiksi....

Vai miksi luulet niitten volttareiden edellen käyvän töissä!? 

N54

Upataan kiinnostavaa aihetta.

Ensimmäisen kommentoijan tilanne on silmiä avaava, tsemppiä sinne.

Ikääntyville/ikääntyneille perinnönsaajille mahdollista.

Minusta outo ajatus että jos pystyt luomaan omaisuutta niin tehokkaasti niin miksi ihmeessä lopettaisit sen johonkin tiettyyn rajaan päästyäsi? Toki palkkatöistä voi lähteä ja keskittyä hoitamaan bisneksiä mutta se on ihan oikeata työtä sekin ja pitää olla luonne joka tekee töitä vaikka ei olisi pakko. Muuten entropia vie rahat ja kropan ja mielen.

Vierailija kirjoitti:

Minusta outo ajatus että jos pystyt luomaan omaisuutta niin tehokkaasti niin miksi ihmeessä lopettaisit sen johonkin tiettyyn rajaan päästyäsi? Toki palkkatöistä voi lähteä ja keskittyä hoitamaan bisneksiä mutta se on ihan oikeata työtä sekin ja pitää olla luonne joka tekee töitä vaikka ei olisi pakko. Muuten entropia vie rahat ja kropan ja mielen.

Jossain vaiheessa tulee vaihe,jolloin voisi jo alkaa sitä pääomaakin käyttämään. Miksi sitä pitäisi hautaan saakka kasvattaa?

Voi olla tekemätön rasti. 

Uskon kuitenkin, että säästämisen ja sijoittaminen kannattaa, jotta eläkkeellä ei ole pelkästään eläkkeestä saaatavien tulojen varassa. Nyt säästetty 250 euroa antaa myöhemmin eleäkkellä enemmän mahdollisuuksia. On oletettavaa, että eläke on nykyisestä palkasta noin puolet.

Itse säästän tällä ajatuksella, että on sitten paremmin varaa matkustaa ja käyttää tarvittaess  yksityisiä lääkäripalveluita. N48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta outo ajatus että jos pystyt luomaan omaisuutta niin tehokkaasti niin miksi ihmeessä lopettaisit sen johonkin tiettyyn rajaan päästyäsi? Toki palkkatöistä voi lähteä ja keskittyä hoitamaan bisneksiä mutta se on ihan oikeata työtä sekin ja pitää olla luonne joka tekee töitä vaikka ei olisi pakko. Muuten entropia vie rahat ja kropan ja mielen.

Jossain vaiheessa tulee vaihe,jolloin voisi jo alkaa sitä pääomaakin käyttämään. Miksi sitä pitäisi hautaan saakka kasvattaa?

Ei pidä mutta sitten kun sitä alkaa tosissaan käyttää niin sitä tosiaan sulaa vauhdilla.

En olisi nuorempana uskonut että päädyn joskus FIREen, koska silloin ei todellakaan ollut mitään hienoa taloussuunnitelmaa. 2000-luvun alussa perustin ensimmäisen firman. Ihan perus webbiportaali, ei mitään maailmaa mullistavaa. Tehtiin kuitenkin oikeaan aikaan oikeita asioita ja lopulta firma myytiin vähän yli 1,5 miljoonalla eurolla. Siinä vaiheessa luulin tietysti että nyt elämä on ratkaistu.
Seuraavat pari kolme vuotta meni sitten aika huolella sekoillessa. Japania, Thaimaata, matkustelua, baareja ja kaikenlaista muuta. Rahaa paloi ja elämä oli välillä melkoista haahuilua. Oli hauskaa, enkä varsinaisesti kadu, mutta jossain vaiheessa alkoi tuntua että ehkä elämässä voisi olla muutakin kuin seuraava reissu ja seuraava ravintola.
Sitten aloin miettiä mikä oikeasti on tärkeää. Perhe, oma aika ja se ettei tarvitse jatkuvasti juosta jonkun työelämän oravanpyörän perässä. Perustin uuden firman ja siinä sivussa rakennettiin perhe, kaksi lasta ja tavallista arkea.
Sitten mukaan tuli vielä kryptosijoittaminen. Ostelin bitcoinia silloin kun koko homma oli monen mielestä lähinnä internetin leikkirahaa. En todellakaan osannut ennustaa mitä siitä tulisi.
Vuonna 2015 elämä heitti sitten kunnon voltin. Avioero ja konkurssi. Siinä kohtaa oli aika helppo todeta, että suunnitelmat meni uusiksi.
Jäljelle jäi kuitenkin kryptosijoituksia. Myin myöhemmin osan bitcoineista ja niistä tuli lopulta noin viisi miljoonaa euroa. Sen jälkeen olen suhtautunut rahaan ihan eri tavalla. En enää halua rakentaa uutta jättifirmaa tai todistaa kenellekään mitään.
Nyt keskityn elämässä lähinnä nautiskelemaan, viettämään aikaa läheisten kanssa, matkustelemaan ja tekemään niitä asioita joista oikeasti pidän. Työelämästä voin ottaa juuri sen verran kuin itse haluan.
Eli kai sitä voi sanoa, että olen FIRE. Vähän mutkien kautta tosin.

Jos ihan tyhjästä aloittaa, niin 50v on aika myöhään. Ja millä sitä ihminen siinä kohtaa niin paljon muuttuisi, että jos ennen ei jäänyt mitään sukanvarteen, niin yhtäkkiä jäisi hirveästi.

Jos taas on pedannut projektinsa hyvin, siis alkaa olla asuntolaina maksettu ja on kaikki tarpeellinen arjen tavara hankittuna, lapset kasvatettu ja alkavat pärjätä jo omillaan, niin mikä ettei. Vielä parempi, jos on jo joku pesämuna koossa. Rahastosäästöissä ensimmäinen 100t on hankalin, sen jälkeen salkku osaa jo kasvaa itsekseenkin, niin kartuttaminen on helpompaa. Jos ne vitkalliset ensimmäiset vuodet on jo lusittu ja opittukin jotain, niin ihan hyvin onnistuu 10 vuodessa kartuttaa kelpo potti.

Aloitin 55 vuotiaana kun asuntolaina loppui. Sijoitan rahastoihin nyt tonnin kuussa. Aloitin niin myöhään, etten pääse eläkkeelle etuajassa. Yritän saada 100 000 säästöön ennen eläkettä. Se on mulle iso raha kun koskaan ennen ei ole säästöjä ollut.

FI onnistuu, mutta RE jää puuttumaan-. Eli viidenkympien jälkeen aloittaessaan ehtii ihan hyvin kerätä pesämunan joka antaa taloudellisen itsenäisyyden ja mukavan elämän eläkkeellä, mutta joutuu todennäköiseti näkemään sen eteen vaivaa lähes eläkeikään asti. Tai sit saa sen verran pesämunaa, että RE onnistuu, mutta tarvitaan oheen jotain pieniä työtuloja esim osa-aikaisuuksisgta - eli FI itsenäisyys jää puuttumaan.

'

Toisen saa, molempia ehkä ei.

Minä aloitin perheellisenä sijoittamaan 13 vuotta sitten. Muutama epäonnistuminen matkalla. Tavoite oli päästä 50-vuotiaana ulos työelämästä, mutta höpön höpön. Kasassa on noin 80000 euroa eli ei paljon mitään. Joka kuukausi pääoma kasvaa noin 300 euroa tai joskus enemmän.

Nyt 50+ näkee tilanteen selvästi. Ainoa tapa rikastua on perustaa menestyvä yritys, yksi on jo perustettu mutta menestyksen saavuttaminen on todella vaikeaa

En olisi noin synkkä.  Viisikymppisellä on kaksi etua nuorempana aloittavaan nähden: eläkekertymää on jo karttunut, jolloin toimeentulo eläkevuosina on jo isolta osin tai joltakin osin turvattu, ja toisaalta eläkeikään ei ole loputtoman montaa vuotta jäljellä. 

Kaksikymppisenä aloittavathan tähtäävät omalle eläkkeelle jo nelikymppisinä tai viisikymppisinä, jolloin sijoitustuotoilla pitää pystyä elämään pysyvästi, kun eläkettä ei lyhyestä työurasta juuri kerry ja aika töistä pois jäämisen jälkeen pelkillä sijoitustuotoilla eläen on kymmeniä vuosia. Nelikymppisellä eläkekertymä on hyvä jos tonnin ja elinikää jäljellä  40-50 vuotta. Eläkettä aletaan maksaa heti 25 vuoden kuluttua. Silloin tuottojen on pystyttävä kattamaan koko eläminen, vaikka maailma miten muuttuisi, koska jos pääomaa yhtään syö, se loppuu surkeasti kesken. Tarvitaan miljoona euroa, jotta saa 2500€/kk, miinus verot tietenkin, eli pitää olla miljonääri voidakseen elää pienituloisen elämää.

Viisikymppinen voi hyvin tähdätä eläkkeelle vaikka 62-vuotiaana, koska hän ymmärtää senkin aikaistuksen hyödyt. Silloin ei tarvitse fire-rahan turvin kattaa koko elämistään kuin muutaman vuoden ajan. Silloin kaiken rahan ei ole pakko tulla tuotoista, vaan voi oikeasti säästää myös sellaista pääomaa, jonka voi syödä noin välivuosina pois. Eläkekertymä on kuusikymppisenä jo sen verran hyvä, että siihen tarvitsee paljon vähemmän sijoitustuottoja päälle voidakseen elää mukavasti. Esimerkiksi 500€/kk sijoitustuotot saa jo 200 000 € salkusta pysyvästi. Sen lisäksi jos on viidelle ensimmäiselle vuodelle 20 000 €/vuosi säästettyä rahaa, on samassa tai paremmassa tilanteessa kuin tuo parikymppinen eläkkeellänsä. 

Sanoisin, että jos on sillä lailla hyvät tulot, että voi laittaa kunnolla rahaa sivuun, kyllä 12 vuodessa saa tuon 300 000 kasaan vaikka rahastoihin. Ajoituksella alkaa kyllä olla merkitystä, eli pitäisi mielellään osata laittaa enemmän sisään aina kurssien notkahtaessa ja hiukan maltillisemmin silloin, kun ollaan just kuplan huipulla. Ja jos käy oikein huono tuuri, voi joutua lykkäämään sitä omalle eläkkeelle jäämistä vuodella. Mutta noin laaja#ti ottaen tuo on täysin mahdollinen ja realistinen suunnitelma.

Noita laskiessa muuten konkretisoituu, että se oma eläkekertymä, vaikka näyttäisi pieneltäkin, on oikeasti ihan iso etu ja iso asia.