Lue keskustelun säännöt.
Eteläpohjalaisten vertaistukiryhmä
10.06.2025 |
Olen lähtenyt lakeudelta pääkaupunkiseudulle aikoinani opiskelemaan ja täällä asunut, viihtynytkin, jo pitkään, edennyt uralla ja perustanut perheen. Kotiseudulla tulee käytyä ehkä joka toinen kuukausi.
Viime aikoina olen ajatellut aina vain enemmän sitä, kuinka esimerkiksi työelämässä kaipaan välillä pohjalaisten suoruutta ja tekemisen meininkiä. Olen päätynyt hommaan, jossa kaksikin pomoistani on savolaisia. Voi jumalauta, että voidaan kierrellä ja kaarrella, supatella ja leppoisasti jutustella tuntitolkulla asiassa, jonka voisi sanoa heti sanoa suoraan ja siirtyä sitten eteenpäin. Kaipaan täällä ruuhkasuomessa myös jotenkin sellaista pohjalaista välittömyyttä ja välittämistä, ihmisethän tulee Seinäjoenkin kokoisessa kaupungissa jutulle, naapurit tunnetaan, on helppo solahtaa joukkoon...
Onko muita eteläpohjalaisia, jotka haikailevat esimerkiksi just töissä pohjalaista mentaliteettia ja vieläkin on vaikea välillä sopeutua tähän toisenlaiseen toimintakulttuuriin?
Kommentit (6)
No mikä estää teitä muuttamasta takaisin sinne, jos noin kova ikävä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä estää teitä muuttamasta takaisin sinne, jos noin kova ikävä on?
Juurihan se tossa edellä oli kerrottu, mikä estää.
Mulla on töissä savolainen pomo, oikeastaan kaksikin.
Voi hyvä luoja, sitä jaarittelun määrää! Meillä saattaa olla kaksituntinen palaveri, jossa puhutaan ummet ja lammet ilman mitään struktuuria tai selkeitä päätöksiä. Jaaritellaan ja kierrellään ja kaarrellaan asian ympärillä, ja kun parin tunnin päästä poistuu ulkoilmaan, niin ei oikein edes tiedä, että mistä siellä nyt puhuttiin saatika, että olisi jotakin selkeitä päätöksiä tehty tai viety asioita käytäntöön.
On eteläpohjalaiselle halki, poikki ja pinoon -ihmiselle aivan todella raskasta.
Joo Etelä-Pohjalaiset on oma lajinsa. Jos ei oo asiaa ni ei puhuta. Tunnen myös yhden savolaisen opiskeluympyröistä harrastus piireistä. Kovia puhumaa ja paljo. Toki minäkin puhun toisinaan. Mut on kyl ovelia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on töissä savolainen pomo, oikeastaan kaksikin.
Voi hyvä luoja, sitä jaarittelun määrää! Meillä saattaa olla kaksituntinen palaveri, jossa puhutaan ummet ja lammet ilman mitään struktuuria tai selkeitä päätöksiä. Jaaritellaan ja kierrellään ja kaarrellaan asian ympärillä, ja kun parin tunnin päästä poistuu ulkoilmaan, niin ei oikein edes tiedä, että mistä siellä nyt puhuttiin saatika, että olisi jotakin selkeitä päätöksiä tehty tai viety asioita käytäntöön.
On eteläpohjalaiselle halki, poikki ja pinoon -ihmiselle aivan todella raskasta.
Siis onko nää eteläpohjalaiset jotain yksinkertaisia? Ehkä holhottavia?
Kyllä mä joskus ajattelen, että olisiko helpompi olla just esim. töissä Etelä-Pohjanmaalla - Olisiko firman toimintakulttuuri jotenkin itselle sopivampi ja helpompi kuin täällä 400 km päässä, jonne nyt olen ajautunut. Harmi vaan, ettei siellä synnyinseudulla ole mun alan töitä käytännössä tarjolla ollenkaan. Muuten voisin vaikka muuttaakin takaisin.