Lue keskustelun säännöt.
Haaveiletko omista lapsista vaikka et voi sietää toisten?
08.06.2025 |
Otsikossa tiivistettynä kysymys. Tai jos olet ollut lapsivastainen, mutta kuitenkin hankkinut omia. Pystyykö omaa lastaan rakastamaan jos ei tähän asti ole voinut sietää toisten lapsia ja perhe-elämää?
Jos ystäväni kertovat vauvauutisia, teeskentelen onnellista heidän puolestaan. Oikeesti sisälläni ei värähdä mikään. Ehkä olen jo katkeroitunut ja masentunut omaan tilanteeseeni enkä siksi kykene iloitsemaan. En ole ikinä pitänyt sylissä vauvaa. En edes oman siskoni poikaa. Enkä ole osa hänen elämää.
Olen 30, lapseton ja varmaan aina tulen olemaankin. Joskus kuitenkin haaveilen perheestä, kuinka tarjoaisin vain parasta ja antaisin tilaa ja mahdollisuuksia harrastaa. Luulen, että olisin hyvä ja oikeudenmukainen äiti.
Tähän vielä lisättäköön, että olen ihan paskassa parisuhteessa henkilön kanssa jolla on jo omia lapsia ja kiintiö täynnä. Useimmiten en voi sietää lasten läsnäoloa vaikka ei ne mitään pahaa teekkään.
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi omaa lasta, jotka ovat maailman rakkaimpia. En ole mitenkään lapsivihamielinen, mutta myönnän että aika harvassa ovat vieraat lapset, joista varsinaisesti pitäisin. Monien lasten käytös ja esim. kovaäänisyys ärsyttää.
Omat lapset ovat ihan eri juttu ja samoin läheisten, kuten sisarusteni lapset, jotka tunnen hyvin. Ystävien raskauksista iloitsen, mutta silloin näkisin olevani onnellinen ystäväni puolesta enkä varsinaisesti siitä lapsesta.