Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun ihastus ja romanttinen kiinnostus syttyy äärimmäisen harvoin
03.06.2025 |
Muita jotka ihastuvat tai kiinnostuvat romanttisesti äärimmäisen harvoin? Itse olen sellainen, että tunnen romanttista vetoa ja yhteyttä todella harvojen miesten kanssa, mikä on alkanut turhauttaa. Olen ollut elämäni aikana kahdessa parisuhteessa, mutta nyt jo vuosia sinkkuna. Sinkkuus ei sinänsä haittaa, koska en voisi olla ihmisen kanssa johon ei ole romanttisia tunteita. Silti myös turhauttaa, kun niitä kumppaniehdokkaita on tästä syystä niin vähän. Olen deittaillut paljon ja monia tapaillut pidempäänkin, mutta jutut jäävät minun osaltani ihan platonisiksi.
Ja ennen kuin joku aloittaa narinan liian korkeista kriteereistä, niin minun kriteerini on se, että ihminen tuntuu oikealta. Tämä taas voi tapahtua tai olla tapahtumatta hyvin monenlaisten miesten kanssa, ei ole mitään kriteerilistaa siitä millainen toisen täytyy olla. Tietenkin perusasiat kuten rehellisyys, toisten kunnioitus, vastuuntunto, itsestä huolen pitäminen, elämänhallinta eikä päihdeongelmia ovat tärkeitä. Mutta se tunne ja yhteys toiseen ei selity millään listattavilla ominaisuuksilla.
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama. Olen ollut sinkku 20 vuotta, koska ei ole tullut vastaan ketään, josta tulisi olo, että haluan olla tämän ihmisen kanssa ja sama ihminen haluaa olla myös minun kanssa. En edes keksi, että mistä ja miten lähtisin ketään edes etsimään.
Olen seurustellut ja tapaillut muutaman kerran ja miehet ovat olleet kaikkea väliltä 163cm - 185cm, maalaistyyppi, kaupunkilaismies, kalju, tukka vyötärölle, töissä, työtön, normaali, mielenterveysongelmainen, tupakoija, ei tupakoija, etäinen, läheinen, vaalea, tumma, suomalainen, puoliksi suomalainen... Ainoa yhdistävä tekijä heillä on ollut a) on mies b) ei ole lapsia.
Kerran oli tilanne, jossa oli mahdollisuus parisuhteeseen miehen kanssa, jonka tunsin hyvin entuudestaan. Ihan täysi 10 paperilla. Kaikki ne ominaisuudet yhdessä ihmisessä, joita arvostan sekä kanssaihmisissä että puolisossa. Niitä harvoja ihmisiä, joiden kanssa oli mahdollisuus olla vapaasti oma itsensä. Meillä oli samat harrastukset, mielenkiinnon kohteet, olimme saman ikäisiä eikä kumpikaan halunnut lapsia. Ihan täydellinen osuma.
Ja nappasi romanttisesti tasan ei-yhtään! D:
Edellinen ihastus yli kymmenen vuoden takaa. Olen kylläkin myös sittemmin elänyt erakkona eli en edes kohtaa ketään johon voisi ihastua.
Kyllä. Olen itsekin siitä tänne joskus avauksen tehnyt. Siitä kuinka kukaan ei tuntunut miltään, vaikka paljon "paperilla hyviä" tapasin. Vuosien varrella sitten aina välillä palasin siihen avaukseen, kertoen ettei mikään ollut muuttunut. Kunnes sitten se yhtenä kauniina päivänä muuttui :) kun kohtasin nykyisen puolisoni.
Toivon että sulle käy samoin!
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen ollut sinkku 20 vuotta, koska ei ole tullut vastaan ketään, josta tulisi olo, että haluan olla tämän ihmisen kanssa ja sama ihminen haluaa olla myös minun kanssa. En edes keksi, että mistä ja miten lähtisin ketään edes etsimään.
Olen seurustellut ja tapaillut muutaman kerran ja miehet ovat olleet kaikkea väliltä 163cm - 185cm, maalaistyyppi, kaupunkilaismies, kalju, tukka vyötärölle, töissä, työtön, normaali, mielenterveysongelmainen, tupakoija, ei tupakoija, etäinen, läheinen, vaalea, tumma, suomalainen, puoliksi suomalainen... Ainoa yhdistävä tekijä heillä on ollut a) on mies b) ei ole lapsia.
Kerran oli tilanne, jossa oli mahdollisuus parisuhteeseen miehen kanssa, jonka tunsin hyvin entuudestaan. Ihan täysi 10 paperilla. Kaikki ne ominaisuudet yhdessä ihmisessä, joita arvostan sekä kanssaihmisissä että puolisossa. Niitä harvoja ihmisiä, joiden kanssa oli mahdollisuus olla vapaasti oma itsensä. Meillä oli s
Sama.
Mistähän tämä johtuu?
Ei minullakaan ole mitään ihme kriteerejä.
Monenlaista olisi tarjolla, mutta ei tunnu yhtään miltään.
En ihastu, rakastumisesta puhumattakaan.
En tunne itseäni masentuneeksi tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Koita etsiä toiselaista seuraa mitä yleensä haet. Yritä olla avoin eri vaihtoehdoille ja mieti mitlä olisivat tärkeimmät piirteet mahdollisessa kumppanissa ja mitkä uudet piirteet voisivat olla niitä mitkä voisi yllättää positiivisesti.
-
Minulla on aina ollut sama. En tiedä, mistä se johtuu. En kylläkään lainkaan kärsi siitä, kun enhän minä halua olla sellaisten miesten kanssa, joita en pidä puoleensavetävinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. Koita etsiä toiselaista seuraa mitä yleensä haet. Yritä olla avoin eri vaihtoehdoille ja mieti mitlä olisivat tärkeimmät piirteet mahdollisessa kumppanissa ja mitkä uudet piirteet voisivat olla niitä mitkä voisi yllättää positiivisesti.
-
Minä oikeastaan en ymmärrä, miksi pitäisi etsimällä etsiä jotakin, mitä ei tunnu haluavan. Sehän olisi huononnus elämänlaatuun. Miksi mies olisi välttämätöntä olla? Lapsiakin pystyy nykyään hankkimaan sinkkuna.
Hep. Nyt taitaa olla jo 8 vuosi sinkkuilua ja olen oikeastaan luopunut deittailusta. En jaksa etsiä neulaa heinäsuovasta. Ulkonäöllisesti monikin mies voi viehättää, mutta ei älyllisesti tai henkisesti. Seksi ilman tunteita on blääh, joten eipä sitä ulkonäköönkään voi valintaansa perustaa. Ihastuin vähän aika sitten työkaveriin. Hitto kun otti päähän, koska se on VARATTU. Meni ihastuminen ihan hukkaan. Kerta kymmeneen vuoteen ja sitten aivan väärään ihmiseen. Höh.
Alue: Aihe vapaa
Väkivaltaisen suhteen jälkeen äärimmäisen pikkuhiljaa. Joo seuraa saisi mutta ei kiinnosta.
Seuraavaan ihastuin, uskalsin ja homma kusi. Seuraavaa en tosiaan odottanut ja heti kun uskaltauduin sanomaan ääneen tykkääväni ja omista fiiliksistä tyypillä oli selvyys. Luulin et oltiin samalla sivulla, hänkin ihan itse sanoi sitä mutta kuulema "säikähti tunteitaan" ja mulle tuli turpiin (henkisesti siis, oon ollut hyvin tarkka keneen uskallan luottaa ja tää tyyppi alkoi vihdoin siltä tuntumaan mutta luukut kiinni yhtäkkiä")