Mut hyväksyttiin kouluun ja nyt en tiedä mitä teen, uskallanko mennä jne, auttakaa!
En ole kertonut kellekään että hain ja pääsin kouluun. Oon työkyvyttömyyseläkkeellä 5v ollut mt syistä. Hain kampaajaksi ammattikouluun ja pääsin aiukuislinjalle iltakouluun. Nyt on epävarma olo, kannattaako mun ottaa paikka. Oon jo 47v. En tiiä, jännittää ihan sikana. Mulla siis aiempi ammatti hoitoalalta
Kommentit (28)
No on ainakin kevyempää hommaa kuin hoitajana, saat tyyliin itse määritellä työajat ja paljonko otat asiakkaita vastaan. Mene nyt ainakin kokeilemaan, kyllä se usko sussa on edelleen sisällä vaikkei nyt siltä tunnu. Silloin kun hait, halusit sitä, ei niitä papereita huvin vuoksi yleensä laiteta!
Tottakai otat paikan. Huomaat että on kivaa työtä verattuna hoitoalaan.
Kouluissa on nykyään tosi henkilökohtaistettu opintosuunnitelma. Jos sinua oikeasti kiinnostaa ja koet jaksavasi, mene ihmeessä!
Kampaajan ja parturin työt ovat tosi raskaita. Olkiin nivelvaivoja jne
Niin ja enhän mä siis tiedä tuunko niitä töitä koskaan tekemään edes. Ainakaan täysipäiväisesti. Mutta joo, puolet musta on menossa ja puolet ei..oon niin tottunut olee kotona
Ap
Ei kannata, jäät vaan kotiin palstailemaan.
Alussa varmasti epäilyttää ja jännittää. Menee hetki että tottuu uuteen rytmiin mutta aivan varmasti se tuo sinulle hyviä juttuja elämään ja uutta sisältöä.
Kannustan aloittamaan koulutuksen. Lähdin opiskelemaan uutta ammattia 45-vuotiaana. Sain opinnot päätökseen ja työpaikan odottelun jälkeen.
Ilman muuta menet! Uuden oppiminen tekee todella hyvää aivoille, etenkin jos puuhastelet vähänkään mieluisan asian parissa. Saat ihan uutta sisältöä elämääsi ja sillä on varmasti positiivinen vaikutus myös mielenterveyteen.
Älä vielä edes mieti mahdollista työelämää, vaan nautiskele siitä, että voit opiskella luovan ja hyödyllisen ammatin.
Mene ihmeessä. Minä valmistuin 50-vuotiaana ja töihin suorastaan revittiin. :) Tuo myös sisältöä elämään, uusia tuttuja jne. Aina kannattaa kokeilla! Tsemp. <3
Henkisesti 12 v tekstin perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Niin ja enhän mä siis tiedä tuunko niitä töitä koskaan tekemään edes. Ainakaan täysipäiväisesti. Mutta joo, puolet musta on menossa ja puolet ei..oon niin tottunut olee kotona
Ap
Ihmisen mieli vastustaa aina muutosta. Luultavasti et kuitenkaan kadu jos kokeilet!
Vierailija kirjoitti:
Mene ihmeessä. Minä valmistuin 50-vuotiaana ja töihin suorastaan revittiin. :) Tuo myös sisältöä elämään, uusia tuttuja jne. Aina kannattaa kokeilla! Tsemp. <3
Millä alalla revitään töihin?
Hoitoala + parturikampaajayhdistelmällä voisi toimia jossain vanhusten palvelukeskuksessa parturu-kampaajana?
Vierailija kirjoitti:
No on ainakin kevyempää hommaa kuin hoitajana, saat tyyliin itse määritellä työajat ja paljonko otat asiakkaita vastaan. Mene nyt ainakin kokeilemaan, kyllä se usko sussa on edelleen sisällä vaikkei nyt siltä tunnu. Silloin kun hait, halusit sitä, ei niitä papereita huvin vuoksi yleensä laiteta!
Sitten verottaja päättää, että et olekaan tehnyt kolmen päivän työviikkoa ja määrää verot 40 työtunnin mukaan.
Sinulla voi olla elinvuosia jäljellä vielä useita kymmeniä. Mene kouluun, niin saat jotain uutta sisältöä elämääsi. Ainahan muutokset jännittävät jonkin verran, mutta se menee ohi ja olet itsekin todennäköisesti tyytyväinen itseesi, kun uskallat tehdä jotain vähän erilaista. Ja koulunkäyntiä saa varmasti säädettyä omien tarpeiden mukaan, kuten muut ovatkin jo sanoneet. Tuskin tarvitsee stressata sitä, että se olisi liian vaativaa tai raskasta.
Keudassa tavataan 🤭