Voiko olla masennusta silloin, jos...

siis kliiniseltä sellaiselta. Masentunut (ainakaan minä) ei jaksa ylipäätään innostua mistään, saati jostain miehestä. Ehkä vain huonon elämäntilanteen aiheuttamaa huonoa oloa?



Miksi et uskalla erota, jos liitto ei kertakaikkiaan toimi? Näin niinku sivukysymyksenä?

väliin minä-tyyliin, sitten taas kuin tuntemattomasta puhuisit.



Mutta vastaukseni, varmasti voit olla masentunut, ja varmasti oletkin. Ihastuminen kyllä tuo tunteet pintaan, mutta ei poista masennusta. No, ihan lievän toki :)

lasten takia. 2 pientä lasta. Muutenkin tuntuu vaikealta erota, kun on naimisissa, verrattuna siihen, että en olisi naimisissa. Jotenkin avioero vaan tuntuu niin tosi isolta jutulta.



Mutta nyt olen päätökseni tehnyt. En ole rakastanut miestäni pitkään aikaan, enkä oikeastaan enää edes haluaisi rakastua häneen. Kai se kertoo jotain, että esim. pariterapia ei kiinnosta yhtään, ja se, kuinka en ole koskaan ollut huolissani siitä, että tunteeni häntä kohtaan ovat kadonneet.



Nyt tosiaan innolla suunnittelen tulevaisuutta tämän ihastukseni kohteen kanssa. Meillä on ollut toisistamme tietämättä tunteita toisiamme kohtaan jo vuosia ja nyt meistä tuntuu, että kohtalo on antanut meille mahdollisuuden yrittää yhdessä.



Tosiaan olen pelännyt kuitenkin tekeväni kamalan virheen erotessani, JOS tunteettomuuteni johtuisi vain masennuksesta, jonka saisi parannettua. Mutta minä en tosiaan tiedä sitä, että jos on masentunut, niin onko silloin mahdollista, että tunteita löytyy ja vielä hyvin paljon, toista ihmistä kohtaan. ? Vai onko se tunteettomuus silloin laajempaa.

Pahoittelen, että oli niin sekavaa tekstiä. Eiköhän siitä nyt selvää saanut kuitenkin?(!) Eiköhän tuossa nyt ollut tärkeämpää itse asia.

Nukutko riittävästi? Jos nuku, niin laita unet järjestykseen. Sen jälkeen pystyt ajattelemaan selkeästi. Epätoivoinen ihminen tekee epätoivoisia päätöksiä. Jokainen ihastuu joskus johonkin toiseen, mutta useimmat jatkavat liitossaan järkisyistä, ja minä en pidä sellaista vähäpätöisenä syynä jatkaa liitoa (esim. lasten vuoksi). Itse ajattelen ensisijaisesti lasten tunteita, enkä omiani. Minulla on samanlaiset oireet kuin sinulla, ja sain unitabletteja katkaisemaan valtavan univelan. Masennukseen kuuluu elämän tarkoituksen katoaminen ja haluttomuus mihinkään, minulla ei ole sitä, mutta voimat oavt vähissä eli en jaksa vaikka haluaisin. Sinun aloituksesi kuulosti jotenkin samanlaiselta.

Lisään sen verran, että rakkaudentunteiden katoamiseen löytyy kyllä ihan oikeita syitäkin, mm. mieheni todella pitkä, vuosia ja vuosia kestänyt työttömyys. Ei se vielä mitään, mutta hän ei todellakaan tehnyt tarpeeksi sen eteen, että olisi saanut töitä ja tuonut leivän pöytään, kun minä hoidin lapsia kotona. Joten kunnioitus kärsi kyllä ja kovasti. Joten kyllä, en todellakaan ole ollut tyytyväinen ja onnellinen siinä elämäntilanteessa.



Edelliselle: tiedostan, että voisin nukkua paljonkin enemmän. Olen iltavirkku, illalla ei väsytä, mutta lapset kuitenkin herättävät aikaisin, jolloin tietysti vielä nukuttaisi kovasti.

Lisää ajatuksia olisi mukava kuulla. Kiitos.

Itse vaikean masennuksen kokeneena kommentoisin, ettei kuulosta masennukselta. Tosin epäröin ton päättämättömyyden jne. kohdalla, joska jotain lievää olisi vielä? Että toipumassa vähitellen?



Tsemppiä sinulle, yritähän saada avioliittosi johonkin päätökseen ja pysy siinä! Lapsia tietysti kannattaa ottaa huomioon paljon, mutta myös oma onnellisuus.

Kiitos. Tuosta päättämättömyydestä, että olen luonteeltanikin kyllä jahkailija, mutten muista, millainen päätöksentekijä olen ollut kauan aikaa sitten.



Sen lisään vielä, että kotiäitiys on alkanut nyt vuosia kestäneenä väsyttämään, se on joskus koettelevaa. Töihinmeno on edessä syksyllä. Olen miettinyt, että olisi pitänyt mennä jo ajat sitten. Rakastan tietysti lapsiani, mutta kieltämättä mietin myös, että jos nyt saisi uudelleen päättää, että hankkisiko lapsia vai ei, haluaisinko elää perhe-elämää, niin valinta saattaisi olla aivan toinen. Mutta tätä elämää on tietenkin nyt elettävä. (Tuli vain mieleen, että liittyisikö tällainen ajattelu masennukseen?..)



Tuo minua kiinnostaa kovasti, että voisiko uusi ihastus ihanine tunteineen peittää oman lievän masennuksen allensa? Mutta jos tosiaan olisin vielä masentunut, voisinko edes ihastua toiseen ja tuntea ihania ihastuksen tunteita toista kohtaan?

niin ei se välttämättä enää tunteettomuutta aiheuta. Eli mielestäni voi hyvinkin olla, että ihastuminen peittää lievän masennuksen alleen.