Mulla on jotenkin ylihelppoa kuuden lapsen kanssa.

Kun meillä oli ensimmäiset kolme, olin aivan poikki ja koti oli koko ajan ihan räjähtänyt. En tiedä, otanko nyt rennommin ja osaan organisoida asioita paremmin, mutta elämäni on tosi helppoa nyt kotona. Koti on siisti, mulla on omaa aikaa vaikka lukea ja katsoa telkkaria jne.



Lapset 9v, 7v, 6v, 5v, 2v ja 1v. Juu ja ei olla lestadiolaisia..



Tänään heräsin klo 7. Koululaiset lähetin kouluun, nuorempia heräili 8-9 välillä ja söivät aamupalan. 10-12 oltiin puistossa ja sen jälkeen syötiin lounas. Nuorimmat päiväunille, koululaiset tulivat koulusta, 5v ja 6v leikkivät omia leikkejään.



15 syötiin välipala ja taas ulos leikkimään. Mieskin tuli kotiin töistä ja oli lasten kanssa, minä tein ruokaa. 17.30 syötiin. Siivoskelin tunnin ja istahdin nyt koneelle katsomaan sähköposteja ja maksamaan laskuja. Tunnin päästä iltapala ja lapset nukkumaan.



Ei mitään härdelliä missään vaiheessa. Toki 2v sai tänään raivokohtauksen, kun piti mennä nukkumaan, 6v putosi keinusta (kun yritti hypätä, vaikka kielsin..) ja 1v poltti kätensä nokkoseen puistossa. En tajua, miksi silloin aikoinaan ensimmäisen kolmen kanssa olin aivan kuollut joka päivän jälkeen.