Lue keskustelun säännöt.
Minäkin olen välillä lasteni nähden humalassa! Kivittäkää, tehkää ls-ilmoitus
Kommentit (8)
omasta lapsuudestani, kun vanhemmat joskus harvoin joivat vähän, en tykännyt asiasta ollenkaan. Ei he missään kännissä olleet, vaan pienessä hiprakassa. Ja vaikka oli hauskaa eikä he koskaan riidelleet, toivoin kuitenkin että en tarvitsisi nähdä sitä enää.
eli mielestäni ei haittaa yhtään vaikka pari viinilasillista vanhemmat juovat. Mutta vaikeuksia tulee siitä, kun jollekin alkoholi on enemmän ongelma ja ryyppääminen lähteekin käsistä. Jos tälläista ongelmäkäyttäjään ei porukassa ole, niin varmasti ei lapsi pelkää. Jos on jotain pelkoja jäänyt niin silloin joku on joko ottanut enemmän kuin sopivaa tai sitten kirjoittaja haluaa vain sievistellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tee. Mut lapset kyllä muistavat lopunikänsä kännisen vanhemman.
millainen kukin on humalassa. Toiset kutsuvat hiprakakaksi sitä, mitä toiset kutsuvat humalaksi. Toisissa perheissä vedetään kännit olalle, tapellaan, muututaan epämiellyttäviksi ja epäluotettaviksi ja parhaimmillaan kuseksitaan nurkkiin ja sammutaan sohviin: toisissa perheissä vanhemmat juovat esim. juhlaillallisilla ruokajuomat hieman ehkä humaltuen, mutta se ei johda aggressiiviseen, lapsen näkökulmasta pelottavaan tai muuten vastuuttomaan käytökseen.
Minäkin olen joskus "humalassa" lapseni nähden. Esim. silloin, jos meillä on illallisvieraita pitkän kaavan mukaan ja on otettu aperitiivi, ruokaviinit ja vielä jälkiruokaviinilasillinen. Yleensä noissa illanvietoissa ihmiset ovat iloisia ja seurallisia; myös lapsille riittää aikaa ja huomitota. Uskon, että lapseni (esiteini jo) ymmärtää minun olevan "humalassa", näkyyhän pieni hiprakkakin käytöksestä, itsekin näen ihmisistä, että he ovat ottaneet, vaikka he eivät olisi kaatokännissä. En kuitenkaan usko, että lapseni muistaa näitä tilaisuuksia lopun ikäänsä kielteisesti. Siitä ehkä jo kertoo sekin, että lapsi itse usein kyselee, koska tulee seuraavan kerran vieraita ja syödään hyvin jne.
Itsekin muistan lapsuudestani vanhempien satunnaiset alkoholinkäytöt, eikä niihin muistoihin liity mitään pelottavaa tai ahdistavaa! Kukaan ei oksentanut, sammunut tai riehunut, vaan aikuiset olivat iloisia, seurallisia ja "vapaalla". Toki he voivat olla - ja olivatkin - iloisia ja seurallisia myös ilman alkoholia, mutta tarkoitan sitä, ettei kaikkeen alkoholinkäyttöön liity, edes lapsen näkökulmasta, välttämättä jotain ikävää.
Tietysti pitää ottaa huomioon myös lapsen/lasten ikä. Sylivauvaa ei kannata hoitaa pienessäkään hiprakassa...
annat itsellesi luvan juopotella ja sit ikäänkuin kivittäkää...mä oooon tällanen. Ajattele sut kivitettäskin moisesta joissain kulttuureissa! Ainakin piestäs kunnolla! Varmaan tarvitsekin sitä kun täällä huutelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
millainen kukin on humalassa. Toiset kutsuvat hiprakakaksi sitä, mitä toiset kutsuvat humalaksi. Toisissa perheissä vedetään kännit olalle, tapellaan, muututaan epämiellyttäviksi ja epäluotettaviksi ja parhaimmillaan kuseksitaan nurkkiin ja sammutaan sohviin: toisissa perheissä vanhemmat juovat esim. juhlaillallisilla ruokajuomat hieman ehkä humaltuen, mutta se ei johda aggressiiviseen, lapsen näkökulmasta pelottavaan tai muuten vastuuttomaan käytökseen.
Minäkin olen joskus "humalassa" lapseni nähden. Esim. silloin, jos meillä on illallisvieraita pitkän kaavan mukaan ja on otettu aperitiivi, ruokaviinit ja vielä jälkiruokaviinilasillinen. Yleensä noissa illanvietoissa ihmiset ovat iloisia ja seurallisia; myös lapsille riittää aikaa ja huomitota. Uskon, että lapseni (esiteini jo) ymmärtää minun olevan "humalassa", näkyyhän pieni hiprakkakin käytöksestä, itsekin näen ihmisistä, että he ovat ottaneet, vaikka he eivät olisi kaatokännissä. En kuitenkaan usko, että lapseni muistaa näitä tilaisuuksia lopun ikäänsä kielteisesti. Siitä ehkä jo kertoo sekin, että lapsi itse usein kyselee, koska tulee seuraavan kerran vieraita ja syödään hyvin jne.
Itsekin muistan lapsuudestani vanhempien satunnaiset alkoholinkäytöt, eikä niihin muistoihin liity mitään pelottavaa tai ahdistavaa! Kukaan ei oksentanut, sammunut tai riehunut, vaan aikuiset olivat iloisia, seurallisia ja "vapaalla". Toki he voivat olla - ja olivatkin - iloisia ja seurallisia myös ilman alkoholia, mutta tarkoitan sitä, ettei kaikkeen alkoholinkäyttöön liity, edes lapsen näkökulmasta, välttämättä jotain ikävää.
Tietysti pitää ottaa huomioon myös lapsen/lasten ikä. Sylivauvaa ei kannata hoitaa pienessäkään hiprakassa...
Myös omasta lapsuudestani muistan aikuisten illanistujaiset tosi kivoina muistoina. Meillä oli usein vieraita kotona ja mökillä juhlittiin juhannusta isolla porukalla ja kyllä alkoholi jossain määrin oli mukana. Meistä lapsista huolehdittiin aina ensiluokkaisesti. Mulla ei liity vanhempien alkoholinkäyttöön mitään negatiivisia tai pelottavia muistoja. Mutta kuvioon ei kyllä kuulunutkaan mikään räyhääminen eikä örveltäminen. Ja muistan kyllä tiedostaneeni jo aika pienenä mitä tarkoittaa kun on juonut alkoholia ja miten se vaikuttaa.
seuraavasta illanvietosta toivoen, että sellainen olisi taas pian? Voisiko olla toisin päin eli lapsi varmistelee, ettei lähiaikoina taas tarvitse katsella tuvallista humalaisia aikuisia? Sellainen aikuinen, joka on omasta mielestään hauska, rento ja seurallinen, voi oikeasti olla lapsen mielestä nolo, hävettävä ja pelottavakin. Vaikkei olisi yhtään aggressiivinen.
omasta lapsuudestani, kun vanhemmat joskus harvoin joivat vähän, en tykännyt asiasta ollenkaan. Ei he missään kännissä olleet, vaan pienessä hiprakassa. Ja vaikka oli hauskaa eikä he koskaan riidelleet, toivoin kuitenkin että en tarvitsisi nähdä sitä enää.