Pystytkö olemaan hyvällä omallatunnolla jos et ole tehnyt kaikkeasi johonkin hyvään tarkoitukseen?

Tarvitseeko sinun pystyä ajattelemaan että olet tehnyt kaikkesi (vaikka et absoluuttisesti olisikaan) voidaksesi olla hyvällä mielellä vai pystytkö ajattelemaan että ei sinun tarvitse tehdä kaikkeasi vaan vähänkin riittää?