Mitä tunteiden tai kokemusten käsittely tarkoittaa?

Puhu ystävien kanssa, esimerkiksi. Lue kirjallisuutta, joka käsittelee eroja tai tunteiden käsittelyä. Terapia on hyvä apu myös.

Vierailija kirjoitti:

Puhu ystävien kanssa, esimerkiksi. Lue kirjallisuutta, joka käsittelee eroja tai tunteiden käsittelyä. Terapia on hyvä apu myös.

Kaikkia on tehty. Ap

Se tarkoittaa sitä että tunteet pitää kohdata niin ettei ne enää vaivaa sen sijaan että pakoilee ja mässyttää lohtusuklaata.

No minulla traumaattisten kokemusten jälkeen tarkoitti sitä, että terapiassa puhuin niistä asioista, opin tuntemaan vaikeat tunteet ja ymmärtämään, mitä oli tapahtunut ja mitä se merkitsi. Kokemastani tuli osa elämänhistoriaani. Sitä ei enää tarvitse olla jatkuvasti työntämässä tietoisuudesta pois eikä lääkitsemässä ahdistusta ja tyhjyydentunnetta milloin milläkin, syömättömyydellä, ahmimisella... Voi vain olla läsnä, omassa itsessään ja elämässään.

No se tarkoittaa sitä että käyt asian läpi päässäsi, ymmärrät, mitä tapahtui, hyväksyt sen ja siirryt sitten ajattelemaan jotain muuta. Pienemmässä mittakaavassa: naapuri oli tyly. Sinusta tuntuu ikävältä. Ajattelet asiaa ja mietit miksi se vaikutti sinuun niin paljon. Toteat, että naapuri kuulosti äidiltäsi. Ymmärrät, että naapuri ei ole äitisi ja että hänellä on varmaan omat ongelmansa. Päätät ottaa naapurin jutut siinä kontekstissa että ne ovat puolitutun ihmisen käsittämätön heitto eivätkä määritä sinua ihmisenä. Jatkat elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Se tarkoittaa sitä että tunteet pitää kohdata niin ettei ne enää vaivaa sen sijaan että pakoilee ja mässyttää lohtusuklaata.

Miksi lohtusuklaan syönti poissulkee asioiden käsittelyn?

Tämä on minusta hyvä aloitus. Tunteiden ja asioiden käsittelystä on tullut jonkinlainen mantra. On varmasti hyvä pysähtyä erojen ja muiden menetysten äärelle ja puhua niistä luotettavien ihmisten kanssa. Mutta jotenkin sitten tuntuu koituvan asianomaisen ihmisen omaksi syyksi, jos tämä vatvominen ei vie asioita eteen päin. Meidän kultturissamme käytetään minusta liian vähän erilaisia rituaaleja elämäntilanteesta toiseen siirtymisessä. Itse olen käyttänyt rituaaleina esimerkiksi erossa matkoja Pärnuun, joiden jälkeen sivu kääntyy. Asiakkaitteni kanssa olen polttanut yhdessä päättyneeseen parisuhteeseen liittyviä kuvia ja kirjeitä hartaudella. Ja sitten eteen päin. Auttaisiko jokin tällainen rituaali tunteiden käsittelemisen jälkeen tiellä seuraavalle sivulle..? 

Sun pitää tavallaan pystyä päättämään se tunne ja asettaa tapahtunut oikeisiin mittasuhteisiin ja aikaan sekä löytämään tie eteenpäin. Osin se on ihan tietoista siirtymistä uuteen elämänvaiheeseen esim. erossa parisuhteesta sinkuksi. Alat tekemään enemmän asioita, joita sulla on tapana tehdä yksi/muiden kuin kumppanin kanssa. Sitä mukaan, kun saat uudesta elämästä kiinni alkaa se ikävä muistokin helpottamaan. Mennyt ei tule takaisin ja voit esim. etsiä aktiivisesti uutta suhdetta. Voit myös opetella arvostamaan itseäsi ja omaa aikaasi enemmän, niin elämän tapahtumat tuntuvat lopulta pienemmiltä iskuilta, kun sulla on hyvä olla itsesi kanssa. 

Minulle käsitteleminen tarkoittaa tapahtuneen tunnustamista, sen syiden erittelemistä, siihen mahdollisesti liittyvien vääryyksien tunnustamista, tuomitsemista, anteeksi antamista sekä tulevaisuuden toivoa ruokkivaa visiointia. Lisäksi vertaiskeskustelu voi olla hyvä tapa käsitellä vaikeita kokemuksiaan.

Toisaalta eihän mikään takaa sitä että käsittelemällä ns. pääsee yli. Varmasti se sitä todennäköistää.

Vierailija kirjoitti:

No se tarkoittaa sitä että käyt asian läpi päässäsi, ymmärrät, mitä tapahtui, hyväksyt sen ja siirryt sitten ajattelemaan jotain muuta. Pienemmässä mittakaavassa: naapuri oli tyly. Sinusta tuntuu ikävältä. Ajattelet asiaa ja mietit miksi se vaikutti sinuun niin paljon. Toteat, että naapuri kuulosti äidiltäsi. Ymmärrät, että naapuri ei ole äitisi ja että hänellä on varmaan omat ongelmansa. Päätät ottaa naapurin jutut siinä kontekstissa että ne ovat puolitutun ihmisen käsittämätön heitto eivätkä määritä sinua ihmisenä. Jatkat elämääsi.

Mulla se ei vaan onnistu tällä tavalla. Olen käynyt psykoterapiassakin pitkään, mutta mulla ne tunnetilat vaan jää päälle, ajatuksissa ja tunteissa ei tapahdu eteenpäin menoa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sun pitää tavallaan pystyä päättämään se tunne ja asettaa tapahtunut oikeisiin mittasuhteisiin ja aikaan sekä löytämään tie eteenpäin. Osin se on ihan tietoista siirtymistä uuteen elämänvaiheeseen esim. erossa parisuhteesta sinkuksi. Alat tekemään enemmän asioita, joita sulla on tapana tehdä yksi/muiden kuin kumppanin kanssa. Sitä mukaan, kun saat uudesta elämästä kiinni alkaa se ikävä muistokin helpottamaan. Mennyt ei tule takaisin ja voit esim. etsiä aktiivisesti uutta suhdetta. Voit myös opetella arvostamaan itseäsi ja omaa aikaasi enemmän, niin elämän tapahtumat tuntuvat lopulta pienemmiltä iskuilta, kun sulla on hyvä olla itsesi kanssa. 

Miten opetellaan arvostamaan itseä ja omaa aikaa? Nämä tuntuvat sellaiselta terapiapuheelta, jota psykoterapiassakin on käyty. Tiedän järjellisesti että näinhän se asia on, mutta mulle on ihan hepreaa miten tuo oikeasti tapahtuu. Monet asiat tuntuu ihan tyhjältä sanahelinältä. Ap

Tarkennan vielä, että kyse ei ole vain erokokemuksista vaan ylipäätään tunteiden ja vaikeiden asioiden käsittelystä. En oikein ikinä ole osannut käsitellä asioita niin, että ne eivät jäisi pahimmillaan vuosikausiksi päälle. Itseasiassa tuntuu että asioita vaan kasaantuu toistensa päälle ja masennus iskee joka kerta syvemmin. Ap

Eron jälkeen olisin päässyt eteenpäin, jos olisin löytänyt uuden kumppanin, joka olisi ollut minulle sopiva, exä ei ollut ja hän oli selkeä virhe. Sopivaa ei kuitenkaan löytynyt, vaikka kuinka etsin ja olin etsimättä, kumpikaan ei toiminut. Uutta elämää ei tullut tarpeeksi tilalle, joka olisi pyyhkäissyt menneet lopullisesti historiaan. Tämä siis kaikin puolin uusina kokemuksina ja mitä nyt toisen ihmisen kanssa voi kokea ja tehdä. Yksin ei ole niin laajentunut elämä, en osaa oikein selittää tätä. En päässyt eteenpäin tästä syystä, vaikka aikaa on kulunut, eikä ero sinänsä olisi este uusille ihmissuhteille.

Vatvotaan asioita ees taas niin että pää on entistä selaisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Eron jälkeen olisin päässyt eteenpäin, jos olisin löytänyt uuden kumppanin, joka olisi ollut minulle sopiva, exä ei ollut ja hän oli selkeä virhe. Sopivaa ei kuitenkaan löytynyt, vaikka kuinka etsin ja olin etsimättä, kumpikaan ei toiminut. Uutta elämää ei tullut tarpeeksi tilalle, joka olisi pyyhkäissyt menneet lopullisesti historiaan. Tämä siis kaikin puolin uusina kokemuksina ja mitä nyt toisen ihmisen kanssa voi kokea ja tehdä. Yksin ei ole niin laajentunut elämä, en osaa oikein selittää tätä. En päässyt eteenpäin tästä syystä, vaikka aikaa on kulunut, eikä ero sinänsä olisi este uusille ihmissuhteille.

Mä pääsin exästä ja erosta yli vasta, kun lähennyin hänen kanssaan uudestaan ja muistin hyvin pian, mikä suhteessa oli alunperinkin vikana. Kyseessä oli siis ihan se, että tapasimme sattumalta, kohtaaminen oli tosi lämmin ja soittelimme pari pitkää puhelua tulevina päivinä, juttelimme että mikä ihme meillä meni vikaan. Ja toisen puhelun loppupuolella ihana mies sitten muuttuikin pikakelauksella siksi kamalaksi ihmiseksi, joka hän suhteen loppuaikoina oli. Silloin lumous meni lumous rikki ja pääsin viimein eteenpäin.