Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun parisuhteessa molemmat ovat työuupuneita
22.05.2025 |
Miten silloin edes voisi toipua? Minulla on uupumus omista töistä, mutta vielä lisäksi uuvuttaa kuunnella toisen työvalituksia, joille en voi tehdä mitään. Voimaton olo omasta työstä, vielä voimattomampi kun pitäisi jotenkin osata auttaa toista.
En kestä enää. Omaa tilannetta olen yrittänyt muuttaa hakemalla muita töitä.
Yhteisiä lomia ei voida pitää ja mies mököttää jos minulla on vapaata.
Miten jaksaa?
Kommentit (44)
Näissä tilanteissa nykynuoret irtisanoutuvat ja etsivät sitten joskus uuden työpaikan 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa?
Ylös, ulos ja lenkille. Älkää uupuko, JAKSAKAA
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalio, liikunta ja lepo.
Ihmisen pitää itse kääntää se työstä focus enemmän siihen mitä on siellä työn ulkopuolella. Jos sä menet töiden jälkeen sinne kotiin uhriutumaan kun se arki loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, ihmissuhteet ahdistavat, jne niin mitä se arki sitten on? Sen sijaan, että tänään menet kotiin kuutelmaan toista samanlaista, mene lenkille, hanki salikortti, jne.
Jos ei jaksa, niin pitää vain jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielessäni olen tehnyt itselleni pieniä tai isompia keitaita, mihin asti pitäisi jaksaa. Loma on iso keidas, vapaapäivä pieni. Vapaapäivinä käytän robotti-imutia, astianpesukonetta ja pyykkikonetta. Ruuat mahdollisimman vähätöisiä. Vapaa-aika kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi ja tehdä sitä, mistä pitää. Itse käytään mieheni kanssa vaikka elokuvissa tai museoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalio, liikunta ja lepo.
Ihmisen pitää itse kääntää se työstä focus enemmän siihen mitä on siellä työn ulkopuolella. Jos sä menet töiden jälkeen sinne kotiin uhriutumaan kun se arki loputonta kärsimystä, töissä on kamalaa, ihmissuhteet ahdistavat, jne niin mitä se arki sitten on? Sen sijaan, että tänään menet kotiin kuutelmaan toista samanlaista, mene lenkille, hanki salikortti, jne.
Elämällä on sen verran kiero huumorintaju, että antaa mielle sitä elävää oppimateriaalia, jota ei kannata ohitaa. Koemme asioita juuri siksi, että opimme ja muutamme omaa suhtautumista asioihin. Kun teemme sitä, mitä tähänkin asti, saamme todennäköisesti samoja tuloksia kuin tähänkin asti. Mikäli muutosta halajaa, on löydettävä edes se jokin pieni asia, jonka muuttamiseen omat voimat riittävät. Muutos on hidasta ja raskasta, mutta pienin askelin oikeaan suuntaan kulkeminen on sekin hyvä alku!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei voi pitää yhteisiä lomia?
Joskus toisen työvalituksia tarvitsee juuri vain kuunnella. Ei muuta. Ei niille tarvitse mitään tehdä tai ratkaista. Varsinkaan ei kannata uhriutua asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näissä tilanteissa nykynuoret irtisanoutuvat ja etsivät sitten joskus uuden työpaikan 😀
Nykynuoret myös ottavat eron. Ap kuullostaa läheisriipalta. Läheisriippuva ei näe, että lähes aina se johon riippuvuus kohdistuu, on usein kykenemätön tasavertaiseen ja aikuiseen suhteeseen.
Sianjättöaika on käsillä. Murjottaa jos sulla lomaa, mitvit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus toisen työvalituksia tarvitsee juuri vain kuunnella. Ei muuta. Ei niille tarvitse mitään tehdä tai ratkaista. Varsinkaan ei kannata uhriutua asiasta.
Se on totta. Kenelle muulle kumppanisi puhuisi huolistaan, jos ei sinulle.
Sinun pitää hyväksyä se ettet voi auttaa toista, voit vain kuunnella. Ja löytää muutakin sisältöä elämään kuin vain työ ja parisuhde. Ystävät, läheiset, harrastukset, jne?
Jos vapaapäivistä haluaa vielä enemmän "keitaita", niin silloin jätä niiltä päiviltä robotti-imuria, astianpesukonetta ja pyykkikonetta käyttämättä ja hoitaa nuo pois työpäivinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus toisen työvalituksia tarvitsee juuri vain kuunnella. Ei muuta. Ei niille tarvitse mitään tehdä tai ratkaista. Varsinkaan ei kannata uhriutua asiasta.
Se on totta. Kenelle muulle kumppanisi puhuisi huolistaan, jos ei sinulle.
Niin, me aikuisetkin ollaan vähän niin kuin lapsia, kiukutellaan niille jotka ovat tuttuja ja turvallisia. Valitettavaa on ettei se rakkauskaan ole pelkää silmiin tuijottelua ja auvoa (kuten ei ole se työkään) vaan se pakottaa väillä hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä. Silloin mitataan kyky ymmärtää ihmissuhteiden perimmäinen tarkoitus. Toki aina voi lähteä lätkimään kun on vähän harmaata.
Ei puolison työvalitukset kuulu sinulle laisinkaan, koska sinä et voi asioita puolisosi työpaikalla ratkaista. Puolisosi täytyy ohjata valituksensa työpaikalle oikeaan osoitteeseen eikä rasittaa sinua niillä.
Isäni ei kestänyt aikoinaan lainkaan äitini työvalitusta. Niinpä äitini kuormitti valituksellaan minua teini-ikäisestä asti.
Työasiat jätetään työpaikalle eikä niitä märehditä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ei puolison työvalitukset kuulu sinulle laisinkaan, koska sinä et voi asioita puolisosi työpaikalla ratkaista. Puolisosi täytyy ohjata valituksensa työpaikalle oikeaan osoitteeseen eikä rasittaa sinua niillä.
Isäni ei kestänyt aikoinaan lainkaan äitini työvalitusta. Niinpä äitini kuormitti valituksellaan minua teini-ikäisestä asti.
Työasiat jätetään työpaikalle eikä niitä märehditä kotona.
No, ei se nyt ihan noinkaan ole. Vähän ikävää asenne aloittajalla pitää miehen tunteita valituksena.
Alue: Aihe vapaa
JSS!