Kuinka suuri muutos ihmisessä tapahtuu, kun on 60v ja sitten onkin jo 80v. Ne välissä olevat 20 vuotta?

No mitäpä luulet tapahtuvan pösilö?

Kakki ne vaivat ja kolotukset, jotka on jo kuuskymppisenä maksimoituvat ja hankaloittavat elämää kasikymppisenä. Terveelliset elämäntavat ja liikunta helpottavat arkea ja liikkumista myös vanhempana.

Nyt 67v. Vielä jaksaa liikkua ja touhuta. Väsyy tosin helpommin. Ei onneksi tällä hetkellä suuria terveys ongelmia. Ajan nopea kuluminen ahdistaa, pelkää sitä perälautaa joka edessä jokaisella. On jotenkin nostalgisempi, miettii elämäänsä ja sen tapahtumia. Yritän pitää terveydestä ja ulkonäöstä huolta, mutta, rapistuminen on väistämätöntä. Itsensä hoitaminen on kokopäivä hommaa. 

Jos ajattelen omia vanhempia, niin 60 v. olivat hyvin lähellä sitä mitä olivat 40 vuotiaina. Äiti oli varmaan fyysisesti paremmassa kunnossa, kun oli ollut enemmän aikaa harrastaa liikuntaa ja levätä. 

Sen jälkeen pikkuhiljaa niin fyysisesti kuin kognitiivisesti tapahtuu rapautumista, ei suurta muutosta, mutta 20 vuotta on pitkä aika, pienikin muutos kertautuu. 

Silloin kun olivat 60 v., mietin, että miten nämä ikinä jää eläkkeelle, mutta kyllä viimeiset työvuodet selvästi oli jo rankkoja. Ovat pirteitä, toimeliaita eläkeläisiä, mutta uudet asiat ei ole helppoja, vaikka molemmat ovat innokkaita oppimaan. 

Lisäksi harva on niin onnekas, että saa pitää terveytensä edes 70-vuotiaaksi asti. Joka kolmas suomalainen sairastuu jossain vaiheessa syöpään. Sydän- ja verisuonitaudit ovat todella yleisiä. Vaikka hoito on hyvää, niin sairastaminen jättää jälkensä. 

Jos ajattelen vanhempieni ikäluokan läheisiä ihmisiä, niin vaikka he ovat keskiluokkaisia ja koulutettuja eli tilastollisesti terveempiä kuin muut samanikäiset, on todella moni sairastanut syövän, saanut infarktin tai kohdannut jonkun muun vakavan sairauden. 

Minusta 75 v on monelle käänteentekevä ikä. 60-74 -vuotias on suhteellisen samanlainen. Sitten tapahtuu jotain.

 

Seuraava etappi tulee vähän yli 80-vuotiaana.