Tiedätlö oikeasti ketään, keltä on vauva kuollut?

Äidiltäni ja isältäni on kuollut 2 vauvaa. Toinen on minua 9 vuotta vanhempi isosisko, joka kuoli sydänvian vuoksi kuukauden iässä. Toinen on kaksoisveljeni, joka kuoli 3 viikon iässä. Synnyimme keskosina. Minäkin olin suuressa vaarassa kuolla, mutta jäin henkiin ja kuin ihmeen kaupalla selvisin keskoisuudesta ilman vammoja, vaikka lääkärit ennustivatkin, että joko kuolen tai jään eloon jollain tapaa vammaisena.

Äidiltäni ja isältäni on kuollut 2 vauvaa. Toinen on minua 9 vuotta vanhempi isosisko, joka kuoli sydänvian vuoksi kuukauden iässä. Toinen on kaksoisveljeni, joka kuoli 3 viikon iässä. Synnyimme keskosina. Minäkin olin suuressa vaarassa kuolla, mutta jäin henkiin ja kuin ihmeen kaupalla selvisin keskoisuudesta ilman vammoja, vaikka lääkärit ennustivatkin, että joko kuolen tai jään eloon jollain tapaa vammaisena.

Omista kaksosistani kuoli toinen (loppuraskaudessa, kohtuun) ja olen aika paljon pohtinut, miten tämä eloon jäänyt aikanaan tulee kokemaan sen, että on ollut kohdussa kuolleen veljensä vieressä ja muuta. Tuleeko hänelle teininä kamalat angstit siitä, että jäi eloon ja jotenkin jää kaipaamaan kuollutta "puoliskoaan".

Ja ystäväni vaimo kuoli ensin synnytys komplikaatiohin ja pari kk myöhemmin kuoli myös vauva. :/

Mene kirjoittaan sinne blogiin abortti.blogspot.com, niin löydät ainakin yhden oikean ihmisen, jolla sama kokemus.

äitini ja työkaverin. Äitini synnytti ennenaikaisesti rv 26 pikkuveljen, joka menehtyi synnytyksen aikana. Työkaveriltani kuoli toinen kaksosista kohtuun ihan loppuraskaudessa, toinen kaksosista syntyi elävänä.

yhdeltä tuttavaperheeltä kuoli vauva ihan muutaman päivän ikäisenä. Serkultani kuoli lapsi alle kaksi vuotiaana, ja eräältä tuttavaltani synnytyksen alkumetreillä sekä vauva että vaimo...

Yksi niistä äitini, vauva ilmeisesti oli kuollut jo ennen syntymää. Toinen vanhempi, jonka lapsi ei ollut enää ihan pieni vauva, vaan noin vuoden ikäinen, juuri kävelemään oppinut ja kolmas tuttu, jokseenkin samanikäinen.



En tiedä, vaikuttaako asiaan se, mistä syystä vauva on kuollut. Joka tapauksessa kaikki tuntemani sanoivat kuolleen vauvan viettävän syntymäpäiviä joka vuosi ajatuksella "nyt se olisi jo 40-vuotias".

erään tutun terveydenhoitajan vauva kuoli kätkyt-kuolemaan.



Oli kauheaa, kun tajusin keskustelevani hänelle asiasta "en halua lapsia" kun olin pitkässä terveystarkastuksessa !! Olisin voinut vajota maan alle.. Tapauksesta oli vain kuukausia aikaa.

Vaikken halua lapsia, ei se tarkoita minun olevan lapsien vihaaja, saatika etten arvostaisi äitejä ja isiä.

(Onhan minutkin äiti ja tähän maailmaan tuoneet ;) )

Toisen vauva eli alle kuukauden ja toisen vauva eli yli 4kuukautta.

Molemmat äideistä olivat sitä mieltä et olisi ollut parempi et vauva olisi kuollut jo syntymässä eikä vasta sit kun siihen oli jo ehtinyt rakastua tosissaan=(

ensimmäinen lapsi kuoli vauvana, samoin anopin.

olet surussasi nyt yksin. Ja sen tarkoitus onkin pysähdyttää sinut miettimään juurikin jotain muuta kuin mammonaa esim.



usko minua, vaikka nyt tuntuukin pahalta. Olet varmaan ennen ollut liian pinnallinen?

Kaikki vaan tietää jonkun serkun työkaverin siskon serkun tapauksen.

Minä tiedän vaan itseni. Vaikka kuulun netin kautta ryhmään missä,lapsi on kuollut, en tunne oikeasti ketään.

Olen ihan yksin tässä asiassa, tässä maailmassa.

Välillä tuntuu, että ne nettitutut ei ole todellisia, että ne valehtelee, on niin elämän iloisia ja sillai. En siis usko, että niiltä on oikeasti vauva kuollut.

Ihan kuin olisin ainut, ketä oikeasti suree lastansa. Muilla vaan elämä etenee. Ja iloitaan jostain uudesta autosta :(

mutta uskon että sellaistakin sattuu

Voimia sinulle

useammankin tuttavan. eniten on tuntunut parhaan kaverini vauva kuolema, joka kuoli kohtuun. yhtäaikaa odotettiin innoissaan vauvoja ja minä vain sain vauvan syliini asti. se tuntui niin väärältä silloin. miksi me saatiin pitää vauva ja ne ei? ja koko loppuraskauden pelkäsin kovasti, että meidänki vauva kuolee kohta kohtuun. onneksi hekin on nyt onnellisesti saaneet oman pienokaisen.



voimia selviytymiseen. vie varmana aikaa, että asian kanssa pääsee jonkinlaiseen tasapainoon/: toivotaan, että teilläkin olisi oma nyytti joskus sylissä. tuntuu, että se auttaisi asian ylipääsemisessä vaikka ei korvaakaan menetystä. voimia paljon paljon.

4 jatkaa.. keneltäkään ei oteta lasta pois ns. kostoksi oman pinnallisuuden tms takia. kyllä kuolema voi pysäyttää miettimään asoiden tärkeyttä. hyi, inhottavasti kirjoitettu lapsensa menettäneelle, hyi.

joissa yhteensä 6 vauvaa kuollut. Osa juuri ennen synnytystä (täysiaikaisena) ja osa muutama päivä synnytyksen jälkeen.

vaikka toivon etten tietäisi, jos näin saa sanoa. Kyllä se pysähdyttää "sivusta katsojankin" ja sitä surun määrää en edes osaa ajatella jotka vanhemmat joutuvat käymään läpi.



Jokainen käsittelee surunsa eritavalla, toiset nopeammin, toiset hitaammin ja jotkut eivät ollenkaan pääse siitä ylitse.

oman tuttava- ja sukulaispiirin perusteella. Mun veljet (kaksoset) kuolivat pian syntymänsä jälkeen, tulivat liian aikaisin eivät jaksaneet taistella. :( Samoihin aikoihin meidän naapurissa asui perhe joiden vauva oli jokunen vuosi sitten kuollut myös parin pvn ikäisenä. Mun tädin vauva kuoli kohtuun, täysiaikaisena. Mun isotädin esikoinen kuoli parin kk:n ikäisenä. Meidän tuttavaperheessä kuoli hiljattain kaksosista toinen.



Onko vauvan kuolema oikeasti hirveän harvinaista? Vai eikö siitä vain puhuta? Mä en kyllä tietäisi tätini enkä isotätini kuolleista pienistä, jos en olisi nähnyt hautakiviä. He puhuvat niistä todella harvoin jos koskaan, kipeä aihe on. Enkä mäkään puhu kuolleista veljistäni kovin monelle.

Minun koulukaverini vauva kuoli 5 kk:den ikäisenä reilu vuosi sitten. Syntyi keskosena eikä jaksanut sinnitellä sen pidempään. Itselleni on kolmas tulossa ja olen tämän viimeisimmän raskauden aikana enemmän pelännyt että jokin menee pieleen juuri sen takia kun tiedän tämän tapauksen, että vauvan kuolema voi tapahtua kenelle vain.

Hieman pelotti kertoa hänelle että meille on taas tulossa vauva mutta eihän sitä omaa elämää voi pysäyttää sen takia kun pelkää mitä muut ajattelee. Pitää vain toivoa että itsellä menee kaikki hyvin ja olla kiitollinen kun/jos näin tapahtuu.

ainakin viisi kohtukuolemaa n. 20 vuoden ajalta. Ihmettelinkin, kuinka se tuntuu niin yleiseltä, vaikka prosentuaalisesti kohtukuolemat ovat harvinaisia.

Vanhempi ihminen suvussa, vauva kuoli kohtuun aivaan lasketun ajan kynnyksellä, tämä 70-luvulla. Jäivät sitten lapsettomaksi pariksi.



Ystävältä kuoli vauva kohtuun jossain rv 30 tienoilla.



Pikkuserkkuni vauva kuoli kätkytkuoleman.