Ystävyyttä ei voi pakottaa

Minulla on yksi ystävä, jolla on täysin epärealistinen kuva itsestään ja omasta toiminnastaan. Hän kuvailee itseään sanoilla empaattinen, muut huomioon ottava ja positiivinen, mutta todellisuudessa hän on totaalisen itsekeskeinen eli puhuu aina vain omista asioistaan (=ongelmistaan). Jos hänelle kertoo jostakin omassa elämässä eteen tulleesta vaikeasta tilanteesta, hän on pari minuuttia empaattinen, mutta tykittää sen jälkeen jotakin oman elämänsä vastaavaa vaikeutta, joka on selvästikin hänen kokemuksensa mukaan ollut paljon isompi asia, kuin toisen. Kurjuuskilpailuun en halua lähteä, joten sitten käsitellään hänen asiaansa. Hän on ongelmakeskeinen ja dramaattinen ihminen ja on usein kirjoittanut facebookissa omilla sivuillaan ja eri ryhmissä, miten on joutunut kärsimään elämässään niin paljon, että harva on. Ne asiat, mitä hän ilmoittaa syiksi, ovat kuitenkin useimpien ihmisten elämässään kohtaamia asioita (esim. jotkut sairaudet ja jo iäkkään vanhemman kuolema) ja hänellä tahtoo tulla riitaa eri ryhmissä, kun ihmiset ärsyyntyvät. En ole koskaan nähnyt hänen neuvovan tai kannustavan ketään ryhmissä vaan hän tykittää aina omaa oloaan ja omia asioitaan keskusteluihin ja itse aloitettuihin julkaisuihinsa. Hän onkin omasta mielestään kokenut kiusaamista eri ryhmissä ja on eronnut monista.

Hänellä on vain muutama ystävä, joka jaksaa pysyä hänen rinnallaan haukuista huolimatta. Hän tekee säännöllisesti haukkumajulkaisuja fb:ssä, kun ystävät ovat niin itsekkäitä, ilkeitä ja huonoja, etteivät ota yhteyttä häneen, eivätkä tue häntä. Tueksi eivät riitä sydänhymiöt tai tsemppitoivotukset. Hän on itse kirjoittanut, että niillä ei ole mitään merkitystä. Ilmeisesti hänen kanssaan ei voi olla yhtään löyhemmässä ystävyydessä vaan ystävyyden pitäisi olla hyvin intensiivistä ja hänen hyvinvointiinsa keskittyvää, jotta sillä olisi mitään arvoa. Moni varmasti kokee tuollaisen painostavana eikä myöskään koe saavansa itse ystävyydestä mitään, kun tavatessa keskustelut kääntyvät aina hänen asioihinsa. Monet ystävyydet ovat päättyneet kipakkaan sananvaihtoon ja "paskojen" ystävien estämiseen fb:ssä.

Hänellä on usein kaverihaku päällä erilaisissa fb:n kaveriryhmissä, koska hänen kaverinsa eivät jaksa pysyä kyydissä mukana. Hän kertoo ilmoituksissaan monien ystävyyssuhteidensa kaatuneen "ihmisten huonoon käytökseen" ja "ihmisten itsekkyyteen". Häntä kompataan usein siinä, miten ystävyysuhteiden pitää olla vastavuoroisia ja toisensa huomioivaa (mihin tuo ystävä ei itse pysty) ja luvataan laittaa yv:tä. Minua säälittävät nuo häneen yhteyttä ottavat, kun tiedän, että useimmat noista kaveria kaipaavista tulee polttamaan siipensä tuossa. 

....

Mitäköhän haluan tällä kirjoituksella sanoa? Minä olen väsynyt ystävyyteemme. X jos luet tämän ja tunnistat itsesi, mieti aivan rehellisesti sitä, minkälainen ystävä itse olet ja mikä on sinun oma osuutesi ystävyyssuhteiden kariutumisissa. Tiedän, että sinun on tosi vaikea asettua toisten ihmisten asemaan ja ymmärtää, että heille on tärkeintä heidän oma ja kaikkein läheisimpien ihmistensä elämä ja hyvätkin ystävät tulevat vasta sen jälkeen. Olemalla itse oikeasti empaattinen ja kiinnostunut toisista ihmisistä, voisit tehdä itsestäsi tärkeän muille ja päästä aitoon ystävyyteen. Minua surettaa sinun yksinäisyytesi ja se, kuinka ponnistelet paljon, mutta turhaan. Sinulla ei selvästikään ole tällä hetkellä edellytyksiä aitoon, vastavuoroiseen ystävyyteen. Sellainen vaatii rehellisyyttä itseään kohtaan, mihin sinä et vaikuta pystyvän. Minä uskon, että terapeutti voisi auttaa sinua elämäsi ongelmissa. Ystävät eivät pysty olemaan sinun terapeuttejasi, eivätkä täyttämään sinun tarpeitasi eikä heillä ole mitään velvollisuutta sellaiseen.