Ärsyttääkö ketään muuta jos joku kaatuu

Onko turhempaa syytä ärsytykseen? Taitaa olla kouluruokakeskustelun inspiroima provo?

Enpä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että tuostakin voisi ärsyyntyä. Oletko koskaan ajatellut, miksi mahdat ärsyyntyä?

On tutkittua faktaa, että kaupungissa koko ikänsä asuneilla ihmisillä on huonompi tasapaino kuin maaseudulla asuvilla. Syynä on se, että kaupunkien tiet ovat yleisesti ottaen tasaisempia asfaltin ansiosta.

Ärsyynnyn varmaan siitä, että se on turhaa ja sitten on housunpolvet rikki ja kämmenet ruvella.

Onneksi lapsi kestää vähän enemmän kuin aikuinen, ehkä, ellei mene hampaat edellä. Kengät? Mikä kompastuttaa. Pitäisikö harjoitella ketteryyttä tai nostaa jalkoja.

Enpä ole nähnyt kenenkään kaatuvan pitkään aikaan. Se ärsytti kun vedin talvella lipat pihalla itse.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyn varmaan siitä, että se on turhaa ja sitten on housunpolvet rikki ja kämmenet ruvella.

Meinaatko, että se kaatuminen oli jonkun oma valinta?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyn varmaan siitä, että se on turhaa ja sitten on housunpolvet rikki ja kämmenet ruvella.

Siis kuvitteletko, että kompastuja kompuroi tahallaan, vai mitä ajatuksesi takana on?

Ei mutta olen AINA ihmetellyt ihmisiä jotka hermostuu ja jopa suuttuu siitä että toiselle sattuu jotain. Nyt on vihdoin tällainen yksilö jota haastatella! Onko sulla vaikeuksia sietää heikkoutta? Itsessäsi tai muissa. Millainen äitisuhde sinulla on? Kuvailisitko itseäsi empaattiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyn varmaan siitä, että se on turhaa ja sitten on housunpolvet rikki ja kämmenet ruvella.

Mutta eihän se ole mitenkään sinun ongelmasi, jos joltakin toiselta on housut rikki ja kämmenet ruvella? Tuleeko se sinulta vaatimaan korvauksia ja hoitoa? Vai oletko vaan autistinen perfektionisti , joka ei ymmärrä mitään inhimillistä, vaan haluaa kaikkien olevan täydellisiä robotteja.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyn varmaan siitä, että se on turhaa ja sitten on housunpolvet rikki ja kämmenet ruvella.

Siis millä tapaa sulla on housunpolvet rikki ja kämmenet ruvella jos joku toinen kaatuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyn varmaan siitä, että se on turhaa ja sitten on housunpolvet rikki ja kämmenet ruvella.

Siis kuvitteletko, että kompastuja kompuroi tahallaan, vai mitä ajatuksesi takana on?

Olen eri, mutta myönnän kyllä viime kesänä sisäisesti turhautuneeni, kun kielsin lasta juoksemasta parkkipaikan läheisyydessä, hän "ei juokse, vaan laukkaa", kaatui ja repi uudet housunsa.

Ei ärsytä. Miksi ärsyttäisi?

Kerropa ap nyt hieman että miksi se että joku aikuinen joka ei ole kännissä kaatuu tasaisella maalla ärsyttää sinua?

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta olen AINA ihmetellyt ihmisiä jotka hermostuu ja jopa suuttuu siitä että toiselle sattuu jotain. Nyt on vihdoin tällainen yksilö jota haastatella! Onko sulla vaikeuksia sietää heikkoutta? Itsessäsi tai muissa. Millainen äitisuhde sinulla on? Kuvailisitko itseäsi empaattiseksi?

Minulle on kyllä sanottu jos lapsena teloin itseäni, että miten sinä nyt tuollalailla kompuroit ja taasko sinä kaaduit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyn varmaan siitä, että se on turhaa ja sitten on housunpolvet rikki ja kämmenet ruvella.

Siis kuvitteletko, että kompastuja kompuroi tahallaan, vai mitä ajatuksesi takana on?

Olen eri, mutta myönnän kyllä viime kesänä sisäisesti turhautuneeni, kun kielsin lasta juoksemasta parkkipaikan läheisyydessä, hän "ei juokse, vaan laukkaa", kaatui ja repi uudet housunsa.

No jos lapsi on idari ja tunaroi jatkuvasti, on ihan luonnollista kyllästyä siihen. Mutta tässä puhuttiin yleisesti, ei vain sun lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyynnyn varmaan siitä, että se on turhaa ja sitten on housunpolvet rikki ja kämmenet ruvella.

Siis kuvitteletko, että kompastuja kompuroi tahallaan, vai mitä ajatuksesi takana on?

Olen eri, mutta myönnän kyllä viime kesänä sisäisesti turhautuneeni, kun kielsin lasta juoksemasta parkkipaikan läheisyydessä, hän "ei juokse, vaan laukkaa", kaatui ja repi uudet housunsa.

No jos lapsi on idari ja tunaroi jatkuvasti, on ihan luonnollista kyllästyä siihen. Mutta tässä puhuttiin yleisesti, ei vain sun lapsesta.

Ihan normaaliälyiset lapset toimivat noin. Kas kun he ovat lapsia. Normaaliälyisen aikuisen pitäisi tämä ymmärtää.

Ilmeisesti suomalaisia tämä ärsyttää.

Amerikkalaisia taas tämä naurattaa. Kotivideoiden perusteella kaikista hauskinta on kun joku kaatuu, kompastuu ja teloo itsensä.

Itse en kyseistä huumorilajia ymmärrä.

Siis sinä ärsyynnyt että joku toinen kaatuu? Ymmärrän jos oma kaatuminen ärsyttää, mutta miten jonkun toisen vahinko voi sinussa herättää negatiivisia tunteita? Sitä pohtisin nyt asemassasi.

Minua ärsyttää lähinnä silloin, jos joudun itse tulilinjalle. En halua, että tuo henkilö kaataa minut.

Vierailija kirjoitti:

Ei mutta olen AINA ihmetellyt ihmisiä jotka hermostuu ja jopa suuttuu siitä että toiselle sattuu jotain. Nyt on vihdoin tällainen yksilö jota haastatella! Onko sulla vaikeuksia sietää heikkoutta? Itsessäsi tai muissa. Millainen äitisuhde sinulla on? Kuvailisitko itseäsi empaattiseksi?

En ole ap, mutta lainaan tätä, koska haluaisin kanssa kuulla vastauksen. Esim. oma isäni suuttui aina, kun toiselle sattui vahingossa jotakin. En koskaan tajunnut tätä.