Mitä kaikkea hyvää tapahtui sinulle kun lopetit tupakoinnin? :) terv. kolme savutonta päivää takana

Tupakoiva naapuri pilaa mun elämän. 

Lopetin tupakoinnin ja vaihdoin nikotiinipusseihin. Ei mikään optimaalisin ratkaisu mutta paljon parempi kuitenkin. Hapenottokyky parantunut huomattavasti, minkä huomaa esim. uidessa kun sama matka taittuu minuutteja nopeammin. Myöskään en ole tupakoinnin lopettamisen jälkeen ollut kipeä kuin kahdesti. Tupakoivana olin kolme-neljä kertaa vuodessa kipeänä. Lopetin reilu kolme vuotta sitten.

Hengitys tuoksuu paremmalta. Rahaa säästyy.

T: entinen haisulihenki

En ole onnistunut vielä kokonaan lopettamaan, mut motivaationa toimii esim. en halua haista tuhkakupilta, jatkuva huoli että riittääkö röökit, rahan meno, iho ihan harmaa naamasta, verenkierto kai heikentynyt, keuhkot tottakai ja voi kamala mä vihaan olla riippuvainen jostain syöpäkääryleistä.

No en tiedä onko se hyvää, mutta ainakin alat haistamaan paremmin. Myös sen miten karsealta röökinpolttajat haisee..

Toisaalta hajuaisti voi muuttuakin tai ainakin siis "hajumaku" niin, että röökiaikana ostettu hajuvesi (mikä oli ihan lempparien lemppari) alkaakin haista aivan karmealle ja toisaalta sitten jokin sellainen tuoksu (siis ei hajuvesi vaan ihan vain tuoksu) alkaakin miellyttää mille aina ennen röökaajana lähinnä yökkäili.

Mutta kyllä noissa muutoksissa meni aikaa. Tuon miten pahalta rööki haisee taisin haistaa itse ihan eka ja ei siinä mennyt kuin varmaan kuukausi ehkä. Sen jälkeen olikin sitten viimeistään helppoa olla ilman koska oikeasti ei vaan enää tehnyt sitä vähääkään mieli.

Makuaisti parani, hajuaisti parani, ei tarvitse miettiä milloin menen tupakille, onko tupakkaa ostettu, rahaa jää säästöön.

Ihon sameus katosi vaikka en edes ollut tajunnut kuinka eloton ja harmaa se oli ollutkaan. Lopetin siis kesällä ja syksyllä aloin katsoa, että vaikka kaikki päivetys alkaa olla tiessään niin jotenkin naama näyttää oudon freesiltä.

Poltin yli 20 vuotta ja monen yrityksen jälkeen onnistuin. Positiivisia puolia on ainakin rahan säästyminen ja se ettei haise enää. Röökillä käyminen oli vaivalloista kun tuntui ettei ollut enää mitään paikkaa missä polttaa, kun tupakkapaikallakin seisoessa naapurit kyttäsi nyrpistellen. Urheilu maistuu paremmin enkä hengästy niin helposti. Oisko tässä joku 6 savutonta vuotta nyt takana. 

Minä olin tosi väsynyt tupakoidessa. Olin työpäivät polttamatta ja sitten kun pääsin kotiin, niin ekana tupakalle. Se väsymys mikä siitä iski oli ihan kamalaa. Tai vapaapäivinä aamuisin sen ekan tupakan jälkeen, meni kauheesti aikaa toipuessa ja sitten jo taas uudelleen. Yök. Ja se ahdistus että haisenko ja miten tyhmä oon kun poltan. Rytmihäiriöt oli paljon pahempia, muutenkin huono olo koko ajan. Ja se kamala olo keuhkoissa. Hyh. Ei ikinä enää. 

Lopettamisen avaioivallus oli se, että tajusin, että en todellakaan voi enää koskaan polttaa. Minusta ei ole huvitupakoitsijaksi. Tämä oli vapauttavaa. 

Olin ollut tupakan orja - missä milloin ehdin vetäistä - pitkään. Nyt ei enää tarvitse suunnitella, miten ehdin tupakoida. 

Ja haju! Yököttävä haju ympäriltäni poistui. Vihasin sitä, että vaatteeni haisivat. 

Rahaa säästyy...

Kuntoilu ei kaadu tupakointiin. 

Kannattaa!

Iho ja vaatteet ei haise tupakalta. Hiukset kiiltää. Nukun paremmin. Sairastan flunssaa/poskiontelotulehdusta harvemmin tai en lainkaan. Rahaa säästyy vaatteisiin.