Voiko yhdessä eläminen sujua vielä pettämisen jälkeen?

Junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan, ei muiden kanssa rakastelu ole koskaan pahasta.

Ole iloinen että toinen on kokenut jotain ihanaa.

ei vene soutamalla kulu, mutta vastaan EI!

Kyllä se yhteys meni siihen, vahinkoa ei korjaa mikään. Vaikka 100v olisitte yhdessä, tämän muistatte aina kuin eilisen päivän. Aviovuoteeseen ei saa päästää ketään väliin.

Ei se yleensä suju ja syy on juuri se luottamuksen pettäminen. Anna petturin mennä.

En usko että voi, ei ainakaan mulla voisi.

Jos jotain mahdollisuutta olisi, niin korkeintaan niin että petetty osapuoli antaisi samalla mitalla ja kävisi itsekin ensin vieraissa. Sitten olisi ehkä jokin tasapaino saavutettu, eikä alistu uhrin ja kynnysmaton osaan. Vaan molemmille sama kohtelu, mies jos ulisee "kostosta" niin sitten sanoisin että tee toisille niin kuin toivot itsellesi tehtävän. Ja että ihan itse ensin päätit niitä rajoja venyttää, niin se ovi heiluu molempiin suuntiin.

Sen jälkeen EHKÄ sitten voisi aloittaa ns. "puhtaalta pöydältä", JOS mies tajuaisi miltä pettäminen tuntuu ja jos se loppuisi siihen, kun pilkka osuisi omaan nilkkaan. Jos ei silloinkaan ymmärtäisi ja korjaisi lopullisesti asennettaan, niin ei mitään mahkuja.

Mutta todennäköisesti ei onnistuisi.

Kyllä siinä vaiheessa on jo peli menetetty, kun on petetty. Luottamusta ja puhdasta rakkautta ei saa enää koskaan takaisin. Parempi erota ja elää vaikka vaatimattomammin, kuin rahan ja puitteiden takia sinnitellä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan, ei muiden kanssa rakastelu ole koskaan pahasta.

Ole iloinen että toinen on kokenut jotain ihanaa.

Niin, kumpi sitten on parempi suhteen kannalta, pettää oman rakkaan luottamus täydellisesti, lupauksista ja sovitusta piittaamatta, vaiko kokea "ihanaa nautintoa", jonka jälkeen suhde onkin entinen? Kannattiko? Ja siitä sitten taas seuraavaan? Kenties aina lapsi tai pari tällaiseen liittoon?

Eiköhän sinkut ole niitä, jotka on luotuja kulkemaan? Ei vaan voi ymmärtää miksi tällaisten hedonistien on yleensä jallitettava joku pettämisensä kohteeksi vakituiseen suhteeseen. Voisiko joku pettäjä vähän avata asiaa???

Jotain muuttuu pysyvästi. Voi toki jatkaa ja asiat haalistuu ja ei ole riitoja ynm. Ei se suhde ole enää koskaan sama. Näin jälkikäteen sanoisin, että kannattaa lähteä. Itse jäin, toinen niin aneli ja katui. Se ei silti muuta tapahtunutta. Jonka täysin tietoisesti on seläntakana tehnyt. Lisäksi näihin liittyy aina valehtelua. Toinen valehtelee kirkkain silmin esim. menoistaan.

Mun mies petti kerran suhteen alkuaikana. Se oli yksittäinen kaverien kanssa viihteellä käydessä "kännipano". Päätin antaa sen anteeksi, koska kyse ei ollut suunnitelmallisesta pettämisestä ja sen salailusta valheilla, mies tunnusti itse ja katui, ja teki vieläpä päätöksen ettei enää mene yksin mihinkään tilaisuuksiin joissa juodaan paljon. Mitään pitkään selän takana jatkunutta suhdetta, jota mies olisi salaillut, en varmaan olisi pystynyt antamaan anteeksi vaan se olisi ollut siinä, luottamus mennyt. Mutta tämän pystyin, ja parin kuukauden kriisin jälkeen suhde on jatkunut tuon jälkeen varsin onnellisena jo yli 10 vuotta. Ei ole toistunut, eikä mies ole sen jälkeen edes juonut enää alkoholia paljoa, säikähti itsekin sitä miten teki teon mitä ei selvin päin ikinä tekisi.

Näitä pettämisiä ja pettäjiä on monenlaisia. 

Joku kiltti ja yltiöuskollinen saattaa jollain työpaikan risteilyllä vetää överit ja eksyä vieraaseen hyttiin, muistamatta koko "nautinnosta" yhtikäs mitään, kun taas toinen tyyppi harkiten ja suunnitelmallisesti menee ilman omantunnon kolkutuksia. Tilaa hotellit ja taksit jne.

Kiltti itkee ja katuu, on täysin sekaisin ja lopettaa juomisen siihen paikkaan, mutta tämä toinen mulkero jatkaa "katumuksensa" jälkeen entiseen malliin. Harmittelee ainoastaan kun paljastui.

Ehkä tuo kiltti saisi anteeksi ennemmin? Oletetaan siis, että puhui totta.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies petti kerran suhteen alkuaikana. Se oli yksittäinen kaverien kanssa viihteellä käydessä "kännipano". Päätin antaa sen anteeksi, koska kyse ei ollut suunnitelmallisesta pettämisestä ja sen salailusta valheilla, mies tunnusti itse ja katui, ja teki vieläpä päätöksen ettei enää mene yksin mihinkään tilaisuuksiin joissa juodaan paljon. Mitään pitkään selän takana jatkunutta suhdetta, jota mies olisi salaillut, en varmaan olisi pystynyt antamaan anteeksi vaan se olisi ollut siinä, luottamus mennyt. Mutta tämän pystyin, ja parin kuukauden kriisin jälkeen suhde on jatkunut tuon jälkeen varsin onnellisena jo yli 10 vuotta. Ei ole toistunut, eikä mies ole sen jälkeen edes juonut enää alkoholia paljoa, säikähti itsekin sitä miten teki teon mitä ei selvin päin ikinä tekisi.

Eikö tuo ole erityisen loukkaavaa juuri alkuaikana? Kun muistelee omaa alkurakastumisen aikaa niin en mitään muuta nähnytkään kuin uuden rakkaani. Hirveää olisi kuulla ettei hän tuntenutkaan samoin.

No joo, kun omia eron ja uuden suhteen syntymisen aikoja miettii, niin pettäminen on kyllä oire jostain ja jos ei siihen juurisyyhyn tartuta niin eipä se elämä siitä mihinkään parane.

Vierailija kirjoitti:

Junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan, ei muiden kanssa rakastelu ole koskaan pahasta.

Ole iloinen että toinen on kokenut jotain ihanaa.

Ja sinäkö odottelet aamulla kahvipöydässä kultaasi, kun hän tulee nauttimasta? 

Vierailija kirjoitti:

Junat ja naiset ovat luotuja kulkemaan, ei muiden kanssa rakastelu ole koskaan pahasta.

Ole iloinen että toinen on kokenut jotain ihanaa.

Junat on rakennettu kulkemaa, naista ei ole luotu hu0raamaan. Palataan asiaan sitten jos joskus oikeasti rakastut, kuinka iloinen sitten olet jos kumppanisi kokee jotain "ihanaa" tällä hetkellä sinulle on turha sanoa mitään, sillä kokemusta rakkaudesta sinulla ei ole.

Mä jäin, mutta kyllä se suhde muuttui. Se muuttui enemmänkin kaverilliseksi. Ja nyt kun mietin, olen ihan tyytyväinen.  Mä en ole kahlittuna mihinkään enkä koe enää mustasukkaisuutta miehestäni.

Olisinko halunnut sellaisen suhteen, jossa ollaan enemmän yhdessä lähekkäin, annetaan rakkauden näkyä, jossa toinen kohtelee mua tietyllä hellyydellä ja herkkyydellä? En tiedä. 

Mutta hyvin tässäkin pärjää. Ja ympärillä olevia ihmisiä kun tässä katselee, pettäjiä löytyy. Miehiä , naisia, eri sosiaaliluokkia, jopa sellaisia hyviä tyyppejä. Mulla on mennyt luotto täysin.

Kyllä luottamuksen voi saada takaisin jos haluaa ja jos molemmat tekee töitä sen eteen. Rehellisyys ja avoimuus tärkeää.

Meillä pettämisestä nyt 28 vuotta ja nykyään ajattelen pettämistä jopa hyvänä asiana. Se selkeytti asioita, kun suhteen ongelmiin puututtiin ja niistä päätettiin päästä yli.

Vierailija kirjoitti:

Palstan kunnollinen ja kiltti mies ei koskaan pettäisi, mutta hän ei vieläkään kelpaa mammoille 

Miten ja ketä hän siis _kellekään kelpaamattomana_ "pettää" tai edes "voisi pettää"? Vastaathan perustellen?

Itse en ainakaan pystyisi. Se on kerrasta poikki, kun luottamus on mennyt niin se on mennyt. Jos niin joskus käy, niin mies on valintansa tehnyt ja minua ei pidä pilkkanaan.

Onneksi ei ole sellaisesta ollut epäilystä, mutta jos nyt joskus näin kävisi, niin sen verran itsekunniotusta pitää mielestäni olla että en jäis enää ihmettelemään.

me ollaan eletty vähän kuin kämppikset pettämisen jälkeen, mutta huomaan että en taida päästä asiasta yli. se satuttaa yhä, ja en tiedä voinko koskaan päästä parempaan mielentilaan ja elämässä eteenpäin niin kauan kuin ollaan yhdessä. alan kallistua eroon, vaikka aluksi halusin antaa meille vielä mahdollisuuden. 

Kukaan ei haluu pettäjää. Siihen ei voi luottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies petti kerran suhteen alkuaikana. Se oli yksittäinen kaverien kanssa viihteellä käydessä "kännipano". Päätin antaa sen anteeksi, koska kyse ei ollut suunnitelmallisesta pettämisestä ja sen salailusta valheilla, mies tunnusti itse ja katui, ja teki vieläpä päätöksen ettei enää mene yksin mihinkään tilaisuuksiin joissa juodaan paljon. Mitään pitkään selän takana jatkunutta suhdetta, jota mies olisi salaillut, en varmaan olisi pystynyt antamaan anteeksi vaan se olisi ollut siinä, luottamus mennyt. Mutta tämän pystyin, ja parin kuukauden kriisin jälkeen suhde on jatkunut tuon jälkeen varsin onnellisena jo yli 10 vuotta. Ei ole toistunut, eikä mies ole sen jälkeen edes juonut enää alkoholia paljoa, säikähti itsekin sitä miten teki teon mitä ei selvin päin ikinä tekisi.

Viina ei tuo päähän mitään sellaista mitä siellä ei ole jo valmiiksi. Viina poistaa vain eston jo päässä valmiille teolle.

Näillä kännipan0illa ei ole mitään eroa muihinkaan. Pettäjä mikä pettäjä, vain selitykset muuttuvat.