Syytingit, muistatteko

Jäin miettimään, periytyikö syytinki talon mukana? Jos talo myytiin, niin jäikö uudelle omistajalle syytingit maksettavaksi? 

Entisaikaan oli hyviä asioita kuten syytinki ja vanhanpiian, -pojan vero. Takaisin käyttöön. 

Lapsien pitäisi velvoittaa huolehtimaan vanhempien elatuksesta ja hoidosta perinnön mukana. Takaisin tuo järjestelmä! 

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, periytyikö syytinki talon mukana? Jos talo myytiin, niin jäikö uudelle omistajalle syytingit maksettavaksi? 

Niin jäikö entinen omistaja asumaan taloon huoneeseen ja talon uudet omistajat pitivät huolta? Tämä olisi järkeen käypää. Muuten vanhus olisi jäänyt heitteille ilman kotia. 

Eiköhän noita ole vieläkin maaseudulla.

Syytinki eli kiinteistöeläke on kiinteistönkaupan yhteydessä toteutettu sopimusasumisoikeudesta. Syytinki takaa myyjälle oikeuden jäädä asumaan tilalle. Yleinen on sellainen sopimus, jolla maatilan omistaja luovuttaa tilan lapselleen ja tämän puolisolle, ja pidättää itselleen ja puolisolleen elinaikaisen elatuksen eläkkeenä kiinteistöstä.[1]

Lapsena käytin kumisaappaissa syylinkejä.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän noita ole vieläkin maaseudulla.

Nykyään perilliset putsaa pöydän ja saattaa jättää vanhukset oman onnensa nojaan. Mikä on törkeää!

Kyllähän tuon muistavat monet.

Ja tuo tulee esiin monissa historiallisissa romaaneissakin.  Puhumattakaan tietokirjoista.

Eihän noille vanhemmille, siis isälle ja äidille, ollut mitää  muuta paikkaa.   Ei ennen ollut vanhainkoteja.

Iäkkäät ihmiset pantiin vaivaistaloihin, joissa oli kurjat oltavat: Huono ruoka ja huono hygienia.

Ja totta että, tuo syytinki oli pitkään voimissaan maaseudulla.

On tavallaan vieläkin.

Talon ja maataouden pojalleen antavat vanhemmat, jäävät asumaan entiseen kotiinsa.

Heille rakennataan oma lisäsiipi, omat tilat, talon jatkoksi. Jossa vanhemmar voivat tirvallisesti asua.

Tosin ruuat ja muut, vanhemmat ostavat itse.

Kyllä syytinki on edelleenkin voimassa.   Se merkitään jopa talon kauppakirjoihin, kun vanhemmat siirtävät talon ja maatila yrityksensä lapsensa nimiin.

Myös syytingin ehdot ja muu sellainen, näkyy kauppakirjassa.

Minä olen ollut syytingillä isäni kanssa veljeni maatilalla. Ei se ole vanhaa perua, onhan näitä. Ei siitä mitään maksettu puoleen eikä toiseen. Talon töihin osallistuttiin varsinkin kylvönteko ja puintiaikaan. Ruoka laitettiin, siivottiin ja pidettiin talo lämpimänä. Veljeni keskittyi maanviljelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, periytyikö syytinki talon mukana? Jos talo myytiin, niin jäikö uudelle omistajalle syytingit maksettavaksi? 

Kyllä periytyy, mutta riippuu siitä, mitä sopimukseen on kirjattu. Yleensä syytinki on voimassa henkilön elinajan.

Syytinki on edelleen. Pariskunta hankki mökin, tuli ero, toisella on edelleen syytinkioikeus vaikkei käytännössä ole missään tekemisissä mökin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena käytin kumisaappaissa syylinkejä.

Tiedän mikä on syylinki. Mutta tuskin monikaan nykynuori tai vähän vanhempikaan aikuinen ei sitä tiedä.

Syytinki ja syylinki ovat ihan eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, periytyikö syytinki talon mukana? Jos talo myytiin, niin jäikö uudelle omistajalle syytingit maksettavaksi? 

Me teimme sukupolvenvaihdoksen kiinteistökaupalla. Vaihdoimme asuntoja myyjän kanssa. Sisaruksille ei tässä tapauksessa tarvinnut maksaa mitään.

Kyllä syytingistä voidaan sopia nykyäänkin. Tietenkin. Etuna on se, että tilan jatkaja saa tilan huomattavan edullisesti. 

Miehen veli sai tilan halvemmalla ja kustantaa vastineeksi vanhempiensa vuokrakaksion vuokran kaupungissa. 

Vanhukset maksaa muun omalla eläkkeellään. 

Heillä on sellainen syytinkisopimus.