HS: Millainen palaveeraja olet?

Meillä on kokouksissa yksi vakiotyyppi, joka jaarittelee minuuttitolkulla asioista, jotka ei kosketa mitenkään kokouksen muita osallistujia. Se on todella rasittavaa.

Yleensä kun hän avaa suunsa, niin siirryn siinä kohtaa selaamaan sähköposteja. 

Oho. Olen tämän mukaan lähinnä kokouslihaa. 

Tämä testi avautuu vain tilaajille. Jäi siis tekemättä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kokouksissa yksi vakiotyyppi, joka jaarittelee minuuttitolkulla asioista, jotka ei kosketa mitenkään kokouksen muita osallistujia. Se on todella rasittavaa.

Yleensä kun hän avaa suunsa, niin siirryn siinä kohtaa selaamaan sähköposteja. 

Meilläkin. Kivointa jos kokous on päivän lopussa, asiat käyty läpi ja olet jo lähtemässä, mutta sitten alkaa...

Tietäjä. Kuvastaa hyvin.

Oman kokemukseni mukaan 2/3 kaikista kokouksista ja palavereista on enemmän aikasyöppöjä juttuja kuin hyödyllisiä työn kannalta. 

Välillä oikein innostuu, kun on hyvin vedetty dynaaminen kokous. Sitä kun ei tapahdu liian usein. 

Mä tiedän testaamattakin, että olen vastuunpakoilija, jolla ei koskaan ole mitään sanottavaa. Olen väärällä alalla ja epäkiinnostavassa työssä ja lähinnä säilössä. 

Hesarista on tullut kummallinen psykologien ja "psykologien" leikkikenttä. Ajanvietettä hyväuskoisille.

Vierailija kirjoitti:

Tietäjä. Kuvastaa hyvin.

Eli Suomeksi sanottuna olet kokouksisa paljon äänessä ja syöt ilmatilaa muilta. Et epäröi tuoda mielipiteitäsi julki ja kyseenalaistat muiden näkemyksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän testaamattakin, että olen vastuunpakoilija, jolla ei koskaan ole mitään sanottavaa. Olen väärällä alalla ja epäkiinnostavassa työssä ja lähinnä säilössä. 

Esihenkilön silmissä olet kokouslihaa.

Palavereissa olen äänessä vain silloin, kun minulla on asioista jotain sanottavaa. Muuten jätän sen puhumisen niille, jotka enemmän rakastavat omaa ääntään. 

Olen se, joka haluaisi läpi kokouksen olla oikeissa töissä. Melkein aina kokous olisi turha, kun ihmiset seuraisivat ja käsittelisivät saapunutta viestintää. (Toki kiire usein estää)

Tässä lainaus hesarin jutusta: 

palavereissa yleinen ongelma on se, että asiat jäävät puheen tasolle. Kokouksen jälkeen ei tiedetä, mitä siitä konkreettisesti jäi käteen.

Palaveri on saatettu suunnitella huonosti. Tärkeää olisi määritellä selkeästi etukäteen, mihin kokouksella pyritään. Onko kyse ideoinnista, päätöksenteosta vai tiedon jakamisesta?

Paikalle on hyvä kutsua vain he, joita asia todella koskee. Jos osallistujia on liikaa, saattaa keskustelu karata sivupoluille. Tai sitten kokous muuttuu vetäjän yksinpuheluksi ja muut ovat passiivisia.

Enpä voisi enempää olla samaa mieltä. 

Olin aikanaan erään yhdistyksen puheenjohtaja ja muistelen kauhulla niiden aikojen kokouksia. Niissä oli ensinnäkin liikaa henkilöitä paikalla, jotka ajoivat enemmän omaa agendaa kuin yhdistyksen. Monelle se oli egoa hivelevää, kun "sai" olla mukana kokouksissa. 

Pahinta taisi kuitenkin olla se, kun lähes kaikki tulivat kokouksiin täysin valmistautumattomina, vaikka agenda oli jaettu hyvissä ajoin. Päätöksien tekemiseen meni tuhottoman paljon aikaa, kun erimielisyyksiä oli liikaa ja asioita alettiin pohtimaan vasta paikan päällä kokouksissa.

Jätin puheenjohtajuuden hyvillä mielin melko nopeasti. 

Minäkin olen testin mukaan kokouslihaa. 

Yritän välttää kaikkia kokouksia mahdollisuuksien mukaan. Oikeasti ne vie yleensä vain aikaa tuottavasta työstä. 

Olin puoliksi positiivari japuoliksi kokouslihaa. Tunnistan itseni. Vaihe riippuu kokouksesta ja siitä, mitä siellä käsitellään.

Musta tuntuu, että nämä kokouskäytäntöjen ongelmat on samanlaisia kaikkialla ihan alasta riippumatta. Pomot haluavat olla äänessä ja sitten ne urallaan eteenpäin pyrkivät ja kyynärpäitä käyttävät komppaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen se, joka haluaisi läpi kokouksen olla oikeissa töissä. Melkein aina kokous olisi turha, kun ihmiset seuraisivat ja käsittelisivät saapunutta viestintää. (Toki kiire usein estää)

Kyllä. Välillä oikein hämmästelee sitä, kuinka ihmiset jättää viestinnän huomioimatta. Ovat sitten huuli pyöreänä kokouksissa, että en mä vaan ole ollut tästä tietoinen.