Tekisi mieli vetää pää täyteen huomisen takia!!
Tämä on pahempi kuin joulu. Siis äitienpäivä. Pitää matkustaa huomenna ensin yli tunti anoppilaan ja sinne tulee myös mieheni 3 sisarusta. Kaikilla muilla on esimerkki perheet. On lapsia, omakotitalo ja kaikki puitteet kunnossa. Minulla ei mieheni kanssa ole lapsia, eikä niitä enää tule, koska on ikää ja vaihdevuodet. Asutaan rivari kolmiossa ja kaikki on mitoitettu vain meille kahdelle. Anoppilassa juhlitaan sitten oikein selkeästi vain sitä, että on äiti. Siinä yritän sitten väkinäinen hymy naamaallani selvitä siitä kaikesta. Sitten illaksi vielä kiireellä oman äidin luo, jossa sisarukset katraineen ovat jo luultavasti lähtövalmiudessa. Äitinini kertoo sitten koko illan kuinka on ollut ihana päivä, kun on ollut paljon väkeä. Sisarusteni lapsillakin on jo joillakin lapsia. Minä tulen sitten illan päätteeksi "tappamaan" tunnelman, kun olen vain kahdestaan mieheni kanssa.....
Kommentit (22)
Jospa teet ihan omat suunnitelmat. Ei ole pakko. Olet aikuinen.
Sama. Itselläni ei ole ollut äitiä. Isä ja äiti erosi 50-luvulla. Isä teki paljon töitä ja asuin mummon ja papan kanssa. Äitienpäiväkortin tein mummolle. Kaverit kiusasi koulussa.
Ei sun ole pakko mennä jos tuntuu pahalle. Tai, mene vain oman äitisi luo niin ehdit muiden kanssa samaan aikaan. Muista anoppia vaikka lähettämällä kukkia.
Tai tehkää kierros toisinpäin.
Tai, pysy kotona. Vietä mukava sunnuntai. Laita kukat äidille ja anopille kukkalähetin kautta. Tai älä laita, soita heille onnittelut. Tai lähetä onnitteluviesti.
En itse jaksa näitä erityispäiviä ja niiden hypetystä, kaikki muut päivät siinä ympärillä kertoo totuuden asioista ja on lopulta paljon merkityksellisempiä.
Vaihdevuosi-ikäinen pikkukersa.
Ei sun ole pakko mennä mihinkään jos et halua. Ukkosi menköön jos haluaa. Eikö hänkään ole vielä aikuinen, vaikka ikää 50?
Ei ole pakko lähteä kotoa mihinkään. Eikö sinulla ole omaa tahtoa vaan aina teet kuten muut käskee ja pyytää.
Mä olin ekan ja vikan kerran ikinä äitienpäiväjuhlissa vuosi sitten. Juhlittiin anoppia, tai niin mä kuvittelin.
Lemppasin hänen poikansa loppusyksystä.
Hänellä on kiva suku. Itse vain on täysin pilalla.
No tuolla asenteella kyllä ihan satavarmasti tapat tunnelman. On kaikille osapuolille parempi jos jäät kotiin vietmään rentoa sunnuntaipäivää.
Ei kannata tekeytyä marttyyriksi. Yritä päästä katkeruudesta eroon ihan oman itsesi takia ja ala arvostaa itseäsi ja omaa elämääsi.
Eikä ne oikeasti niin raskaasti ota, vaikka luuletkin, että sinun pitää sinne mennä.
Luonnollisesti äitienpäivänä huomion keskipisteenä ovat äidit, mutta miten se on sinulta pois?
Mitä ihmettä. Pysy kotona ja nauti elämästäsi. En minäkään pienten lasten kanssa jaksa ajella vanhemmilleni tai anoppilaan harvoina vapaapäivinäni, tulkoot eläkeläiset itse tänne.
Ei ole pakko jos ei halua. Juhlii ne joita juhlituttaa. Itsellä ei äitiä eikä lapsia. En sure. Keksin muuta kivaa.
Mikä vika on rivarikolmiossa kahdelle? En ymmärrä.
Miksi puhut itsestäsi tunnelman tappajana? Älä nyt ainakaan tuolla asenteella äitiäsi tervehtimään mene. Eiköhän äitisi ole iloinen, että sinä käyt hänen luonaan äitenpäivänä; olet hänen tyttärensä. En minä ainakaan arvota omia lapsiani sillä perusteella, onko heillä omia lapsia vai ei. Ihan yhtä rakkaita ovat kaikki.
Miksi sinä anoppilaan menet äitienpäivänä? Minä en ole kertaakaan käynyt miehen lapsuudenkotona äitien- ja isänpäivänä, vaikka oma isäni on kuollut. Mies menee sinne, minä oman äitini luo.
Mene mieluummin metsään kävelylle, luulen että se tekee kaikille ihan hyvää. Soita äidillesi kuitenkin.
Älä mene. Tee mitä haluat. Lue kirjaa, ulkoile, katso leffa, shoppaile. Ei aikuisena tarvitse matkustaa äidin luokse. Rivari miehen kanssa on ihana asia.
Taitaa olla sinun omassa päässä nuo tunnelmantappamiset.
Terv. Ehkä äitisi