Landella ei ymmärretä etätöitä!

Minä sain hyvän työpaikan 200km päästä mieheni kotikunnasta, keskisuuresta kaupungista ja muutimme sinne (hän, minä, 2 lasta), sillä mies alkoi olla epätoivoinen, koska hänellä ei aamupäiväisin ollut mitään mahdollisuutta keskittyä etätöihinsä, kun äitinsä tai isänsä tai siskonsa tai kumminkaimanveli tai serkuntytön kaveri oli sitä mieltä, että kun on kotona, voi auttaa aidanmaalauksessa, puiden hakemisessa, kaivon porauksessa. . . Miehelläni kesti kauan ennenkuin uskalsi tehdä päätöksen, koska oli kotiseuturakkaus ja niin edelleen. 

Olemme onnellisia nyt. Varsinkin mieheni. Hänen perheensä ei ole. On ehkä vaikeat suhteet miehen sukuun tulevaisuudessa, mutten jaksa kauheasti kantaa siiltä huolta, koskei miehenikään. 

Muilla samanlaisia kokemuksia?