Onko ketään "ällöttänyt" liiallinen läheisyys vauvan kanssa, mm. imetys?

Että joku otus lutsuttaa minua ja aiheuttaa samalla kipua.Kestin sen kuitenkin kuin nainen!

ei vaiskaa, tajuat sitten kun vaavi on syntynyt että se symbioosi on ihanaa

Mä luulen kuitenkin, että suurimmalla osalla äideistä tuleekin ihan eri tunne, kun sen vauvan saa syliin. Luulen, että vaistot ohjaavat huolehtimaan jälkeläisestä ja sen takia voimakas tunneside kehittyy. Jos sua kuitenkin inhottaa vielä siinäkin vaiheessa, kun vauva on jo syntynyt, kannattaa ehdottomasti tuulettaa omia tunteita esim. täällä. Sitten kannattaa myös pohtia, mikä tuntemuksiin voisi olla syynä.

Ei kannata etukäteen huolehtia. Odota sitä lapsen syntymää, koska sen jälkeen asiat saattavat olla ihan toisin.



Minua joskus naurattaa kuinka kaikki omassa lapsessa voikin olla niin ihanaa. Kun se yöllä unissaan rupsuttelee, niin minun läpi menee sellainen rakkauden aalto, ja mietin kuinka ihania sen pikkuisen pierutkin ovat :D Ei välttämättä olisi käynyt mielessä ennen syntymään tuokaan.

Ei kannata etukäteen huolehtia. Odota sitä lapsen syntymää, koska sen jälkeen asiat saattavat olla ihan toisin.

Minua joskus naurattaa kuinka kaikki omassa lapsessa voikin olla niin ihanaa. Kun se yöllä unissaan rupsuttelee, niin minun läpi menee sellainen rakkauden aalto, ja mietin kuinka ihania sen pikkuisen pierutkin ovat :D Ei välttämättä olisi käynyt mielessä ennen syntymään tuokaan.

Mulla on ihan samoja fiiliksiä :D. Mun mielestä mun vauvan pierutkin on maailman ihanimpia ja jos voisin, pussaisin nitä pierujakin :DDD. Joo olen vähän sekaisin tästä rakkaudesta vauvaani. Mut kun se vaan on niiiiiiiin ihana ja rakas ja täydellinen.

Mutta ap:lle, älä nyt etukäteen murehdi asiaa, josta et tiedä vielä mitään. Ilmeisesti kyseessä esikoinen? En minäkään päästäisi ketään muuta niin "iholle", kun vauvan. Kun vauva oli syntynyt, hänet laitettiin osastolla vaippasiltaan minun paidan sisälle imemään tissiä ja nukkumaan. Tuijotin vaan vauvaa koko yön nukkumatta silmäystäkään. Hän oli jotain uskomattoman ihmeellistä, olisin heti voinut uhrata itseni hänen vuokseen.

Älä myöskään säikähdä baby bluesia, jos sellaista koet. Mulla se tuli tosi voimakkaana siinä 2 pvää synnytyksestä, mutta meni ohi heti kun pääsin kotiin. Itketti, vaikka en tiennyt mikä oli vialla. Hormonit vaan heitti härän pyllyä, paikat oli hellänä, hiki virtasi ja rinnat oli kuin valtavat kivikovat pallot. Lisäksi en nukkunut silmäystäkään, kun huoneessa muidenkin vauvat itkivät öisin, valoja laitettiin päälle ja pois, hoitajat ramppasivat jne. Oli ihanaa päästä kotiin!

Tsemppiä raskauteen ja kyllä huomaat, että oma lapsi on ihaninta, mitä olet koskaan nähnyt. Omaan lapseen rakastuu tulisen palavasti, sellaista tunnetta et aikaisemmin edes tiedä olleen olemassa :).

mutta mä en ole imettänyt kertaakaan ja mulla on kolme lasta. Muuten toki pitänyt sylissä mahdollismman paljon, mutta imettäminen ei vaan ole "mun juttu". Ajatuskin inhottaa.

jos vauvan läheisyys ällöttää, minkälaisen kodin lapsi on saanut, alkaa mietityttämään!!

En siis imettänyt, mutta muuten vauva oli paljon sylissä ja ihokontaktissa, se oli ihanaa.

nyt raskaana ollessa. mutta odotan toistani, ja esikoista imetin eikä hänen kohdallaan tullut missään vaiheessa mitään ällötystä vaan imetys tuntui täysin luonnolliselta. tuntuu jotenkin oudolta se ajatus että toinen ihminen tuossa imisi tissiäni, nyt kun on nyt nähnyt että siitä pienestä avuttomasta vauvelista kasvaa omin jaloin kulkeva, höpöttelevä oikea ihminen. :D mutta uskon että nämäkin tunteet muuttuvat kun saa sen pienen tuohon syliin. vakaa aikomukseni on imettää, toivottavasti onnistuu.

saattaa muuttua, kunhan vauva on siinä. Raskausaikana itseä inhotti vähän imetysajatus sun muut, mutta kun imetys loppui vähän ennen kuin lapsi 1-vee, niin haikeus jäi siihen. Niin lähekkäin ei vain pystynyt muulla tavalla olla, ja se oli upeaa.

Ihan normaalia, ihmisiä on erilaisia. Älä välitä jos jotkut täällä sanoo että sinussa on vikaa, jotkut ei vain kykene ymmärtämään normaaliksi mitään muuta kuin sen oman suhtautumisen

no EI ole ole ällöttänyt! Sehän on oma lapsi, jota imetät, hoidat, pidät lähellä :O

Tai jo ajatus imettämisestä. Lopulta totesimme mieheni kanssa, että eipä se lapsi siitä lihapala suussa pötköttelemisestä sen paremmaksi kasva, joten synnärillä ilmoitin etten imetä.



Nyt kun lapsi on noin vuoden ikäinen, voimme iloisina todeta että ihan normaali pikkuihminen tuosta kasvoi, kummatkin vanhemmat hoitivat tasapuolisesti joten kumpaankaan ei tullut ylitsepääsemätöntä riippuvuutta. On ollut kiva mennä rauhassa asioille ja antaa lapsen viettää ihan syntymästä saakka isänsä kanssa kahdenkeskistä aikaa.



Toinen tulossa, tätäkään en taatusti imetä. Syliaikaa saa kuitenkin molemmilta, joten ei se läheisyys sitä paljasta ihoa vaadi. Tai sitä paljasta tissiä.

Tai jo ajatus imettämisestä. Lopulta totesimme mieheni kanssa, että eipä se lapsi siitä lihapala suussa pötköttelemisestä sen paremmaksi kasva, joten synnärillä ilmoitin etten imetä.

Nyt kun lapsi on noin vuoden ikäinen, voimme iloisina todeta että ihan normaali pikkuihminen tuosta kasvoi, kummatkin vanhemmat hoitivat tasapuolisesti joten kumpaankaan ei tullut ylitsepääsemätöntä riippuvuutta. On ollut kiva mennä rauhassa asioille ja antaa lapsen viettää ihan syntymästä saakka isänsä kanssa kahdenkeskistä aikaa.

Toinen tulossa, tätäkään en taatusti imetä. Syliaikaa saa kuitenkin molemmilta, joten ei se läheisyys sitä paljasta ihoa vaadi. Tai sitä paljasta tissiä.

tunne, etten haluakaan koko vauvaa...Ilmeisesti jotain lopunalun paniikkia tms.

teille vain seksiä ja miestänne varten? Johtuisikohan ällötyksenne siitä.



Minusta imetys oli aivan mahtavaa. Olen a-kuppinen, joten meidän seksissä rinnat ei ole mitenkään pääjuttu.

enkä ajatellut asiasta oikein mitään.



Itse imetys ei kuitenkaan ollut mitään kivaa enkä kokenut sitä ihanana tai mun ja vauvan ihanana hetkenä. Se oli tapa ruokkia lapsi, se oli työlästä (rintakumit käytössä ja suihkutissit päälle) ja se oli sottaista, vauva viihtyi rinnalla lähes tunnin kerrallaan, joten puuduttavaa ja tylsääkin se oli. Mutta se nyt vaan oli yksi pieni juttu elämässä, joka sujui sentään ihan siedettävästi. Imetin sitten 8 kk, kunnes vauva itse vieroitti itsensä.



Toisella kerralla imetys epäonnistui jo heti alkuun ja oli paitsi työlästä myös lähes mahdotonta ja hermojaraastavaa. Olisin kyllä kovasti halunnut sen onnistuvan ympäristön paineiden vuoksi. Vauva vaan ei ollut yhteistyökykyinen (sillä oli se läheisyyskammo rintojen kanssa).



Täytyy sanoa, että nyt imetykseen on latautunut mieletön määrä negatiivisia tunteita enkä pysty lainkaan tajuamaan, miten onnistuisin siinä, jos saisin kolmannen lapsen. Koko vartalo jäykistyi joka kerta, kun piti aloittaa imettäminen, kun tiesin, miten vauva siihen reagoi ja mihin se lopulta päättyy (siihen, että molemmat itkevät, maito suihkuaa rinnoista kaikkialle ja vauva on nälkäinen mutta ei suostu syömään). Muistan nuo tunteet ja reaktiot edelleen, ja kun joku vain mainitsee sanan imetys, tuntuu, että menen fyysisesti ihan lukkoon.



Suosittelen, että et ajattele imetystä niin paljon ja silloinkin vain sellaisena tiettynä ruokintakeinona, ei minään läheisyyden ja symbioosin merkkinä. Uskon, että pystyt ihan hyvin imettämään, kun et lataa siihen näitä suuria tunteita mukaan. Ne tulevat, jos ovat tullakseen tai sitten ei. Minun ja lasteni läheisyyshetket ovat tasan tarkkaan olleet muut kuin imetyshetket.

teille vain seksiä ja miestänne varten? Johtuisikohan ällötyksenne siitä. Minusta imetys oli aivan mahtavaa. Olen a-kuppinen, joten meidän seksissä rinnat ei ole mitenkään pääjuttu.

vaikka ei olisi yhtään lastakaan.

Sitä paitsi ovat edelleen hyvässä kuosissa, ei mitkään arpiset riipparit :-)

t. imettämätön

Imetykset eivät ole ällöttäneet eikä iholla oleminen. Välillä olen vain muuten tosi väsynyt tähän symbioosiin. Sama oli esikoisen kanssa, sama on nyt tämän toisen vauvan kanssa. En jotenkin kamalasti saa kiksejä siitä, että pitää olla palveluksessa 24/7. Rakastan todella paljon molempia lapsiani mutta ei minulla ikinä ole tuollaista ylitsevuotavaa lässytysfiilistä kuten tuo yksi tuolla edellä kuvasi.

ällötti ennen vauvan syntymää ajatus imettämisestä. Mutta sit kun lapsi tuli maailmaan niin eipä ällöttänyt enää. Sit jos imetys ei oo sun juttu niin sit et imetä. Ei kannata stressata asiasta. :)