IL: Medvedeviltä synkkä varoitus Euroopalle

Juoppokääpiöllä taas uho päällä kun viinilasti italiasta saapunut.

taas joku v i t u n medvedevi....hahahahahaaaaaaa..tulisipa "hollille"..

Pääseeköhän Medvedev edes Putinin bunkkeriin suojaan sitten kun loppu on lähellä?

Ukrainan presidentin puhe n*tsismin kukistamisen ja toisen maailmansodan muisto- ja voitonpäivänä (1939-1945)

Hyvää huomenta, rakkaat ukrainalaiset!

Tänään on n*tsismin kukistamisen ja muiston päivä. Päivä, jota vietämme yhdessä koko maailman kanssa - kaikkien niiden kanssa, jotka 80 vuotta sitten taistelivat elämän puolesta, jotta paha häviäisi, ja jotta se ei koskaan toistuisi. Valitettavasti, kolme vuotta sitten se tapahtui uudelleen - ja aivan kuten silloin, jälleen kerran hälytyssireeni ulvoi Kiovan yllä, ja paha palasi ukrainalaiselle maallemme.

24. helmikuuta aamulla Hreštšatyk oli tyhjä - ei autoja, ei ihmisiä. Nyt täällä on elämää, kuten näette. Kolme vuotta sitten, kun pidin puheen itsenäisyyspäivänä, täällä seisoi palaneita venäläisiä ajoneuvoja. Ja se on ainoa paraati, jonka pahuus täällä saa. Täällä, missä tänään vallitsee tahtomme elää ja olla. Täällä ukrainalaiset kävelevät tänään omilla kaduillaan omien lippujensa alla, kiitos sankareidensa - meidän sankareidemme, meidän sotureidemme.

Niiden, jotka ovat puolustaneet ja puolustavat yhä maata koko rintamalinjan pituudelta, kaukana kotoa, jotta tämä elämä olisi mahdollista. Jotkut kiirehtivät, jotkut vain kävelevät, keittävät kahvia, tekevät työnsä. Jotkut vievät ajoneuvoja rintamalle, jotkut hoitavat asioita, työskentelevät kansan hyväksi, ja jotkut kulkevat kaupungin tai kylän keskustassa ja kuulevat: "Kiitos." Tämä on niin tärkeää. "Kiitos" merkitsee niin paljon heille - sotureille - näinä muutamina päivinä, jolloin he voivat hetken hengähtää. Ja sitten - jatkaa Ukrainan palvelemista, jotta elämä Ukrainassa jatkuisi. Kaikkialla. Kiovassa, Lvivissä, Dniprossa, Harkovassa, Odessassa ja koko maassa, joka elää taistellakseen ja taistelee elääkseen.

Ja tämä on vastaus kysymykseen, miksi paha häviää väistämättä. Ja mikä on se suuri ero heidän - Venäjän - ja meidän välillä. Tämän eron Venäjä osoittaa joka vuosi 9. toukokuuta. Ero elämän välillä Itsenäisyyden aukiolla ja pelon paraatin välillä Punaisella torilla. Tankkikolonnat, marssivat surmaajien joukot, lavastetut väkijoukot, puolielottomat kasvot, jotka alentuvasti johtavat tätä kulkuetta.

Lahko nimeltä "Me voimme toistaa." Te toistitte. Te toistitte kaiken sen pahuuden. Ukraina näki sen. Koko maailma näki sen. Huomenna n*tsien julmuuksia muistelee se, joka järjesti joukkohaudat Butšaan. Ja Mariupolin saartajat puhuvat Leningradin piirityksestä. Se on kyynisyyden paraati. Ei ole muuta tapaa sitä kuvata. Katkeruuden ja valheiden paraati. Ikään kuin ei kymmeniä liittolaisvaltioita, vaan Putin henkilökohtaisesti olisi voittanut natsismin. Ikään kuin hän olisi omin käsin nostanut voitonlipun Berliinin valtiopäivätalon päälle. 

Jatkuu seuraavassa..

https://www.president.gov.ua/en/news/zvernennya-prezidenta-z-nagodi-dny…

Jatkoa edelliseen..

Kiitos Jumalalle, että Ukraina on irtautunut kaikesta tästä - tästä suosta. Kiitos Jumalalle, että Ukraina ei ole unohtanut, että 80 vuotta sitten kymmenet kansat taistelivat n*tsismia vastaan. Ja että yli 8 miljoonaa ukrainalaista valitettavasti kuoli siinä taistelussa. Ja melkein jokaisessa perheessämme on valokuva, joka säilyttää muiston jostakusta omasta. Isoisoisästä, isoäidistä, isoisoäidistä - tai kuten minun tapauksessani, isoisästä.

Ja me, jotka yhä tunsimme elossa olleita toisen maailmansodan veteraaneja, muistamme kuinka hiljaisesti ja vaatimattomasti he kokoontuivat, muistelivat aikaa ilman romantiikkaa tai juhlahumua, ja kuinka he aina kohottivat maljan sanoen: "Että ei tulisi enää sotaa!"

Ja tänään melkein jokaisella ukrainalaisella perheellä on sankari, joka on taistellut tai taistelee uutta pahuutta vastaan. Taistelee Ukrainan, Kiovan, kaikkien kaupunkiemme ja kyliemme, kansamme ja elämämme puolesta.

Ja tämä paikka - muiston paikka - osoittaa, miksi elämä on olemassa, miksi Ukraina elää, miksi se on niin vahva ja miten kansamme arvostaa sankareitaan. Aikoinaan täällä oli vain pieni laatta, pelkkä A4-paperi, jossa luki: "Aseta lippu, jos tunnet jonkun, jonka Venäjä on surmannut." Nyt tämä on kansallinen muistopaikka. Ja jokainen lippu, jokainen muotokuva, jokainen kynttilä on kiitollisuuttamme, on kunnioitustamme.

Ja tämä, kuten tiedätte, ei ole muistomerkki, joka on tehty määräyksestä. Tämä on inhimillinen halu kunnioittaa parhaita ukrainalaisia. Ja tämä on jälleen yksi todiste kuilusta meidän ja pahan välillä. Heille epäjumala on vanha mies Punaisella torilla, joka vei miljoonien elämän. Meille sankarit ovat sankareita keskuudessamme.

Ja jokainen meistä toivoo, että hiljaisuus saapuu ja rauha vallitsee. Me taistelemme sen puolesta. Ja ymmärrämme, mitä se vaatii. Joko Venäjän on muututtava radikaalisti. Tai maailman on muututtava. Kuten se teki 80 vuotta sitten, kun viimein tuli kaikille selväksi: pahaa ei voi lepytellä. Sitä täytyy vastustaa. Yhdessä. Päättäväisesti. Voimalla. Paineella. Taistelukentällä, diplomatiassa, taloudessa - missä tahansa se on mahdollista. Jotta "ei koskaan enää" toteutuisi. Muutoin maailman on suoritettava Venäjän denatsifiointi ja demilitarisointi.

Rakkaat ukrainalaiset!

Kahdeksankymmentä vuotta sitten n*tsismi kukistettiin toisessa maailmansodassa. Ja tämä päivä muistuttaa meitä tärkeästä asiasta: jokainen pahuus päättyy väistämättä. Jokainen miehittäjä lopulta lähtee maaltamme. Elämä palaa aina. Ja tätä me tänään puolustamme. Tämä tulee vielä tapahtumaan.

Toivotan teille merkityksellistä n*tsismin kukistamisen ja toisen maailmansodan muiston ja voiton päivää! Ikuinen muisto kaikille, jotka taistelivat pahuutta vastaan - ja kunnia kaikille, jotka tänään puolustavat elämää!

Kunnia Ukrainalle!

https://www.president.gov.ua/en/news/zvernennya-prezidenta-z-nagodi-dny…

Hukkapätkä on taas kännissä.

Kyllä on Zelellä hyvä kirjoitus.

Meth-vedevillä ilmeisesti just sellainen kuin aineen käyttäjällä...

-winner-