Olen hukannut turhuuteen mun elämäni alkupuoliskon ja se surettaa

Hävettää myös, kun en ole saanut aikaan yhtään mitään.

Ap

kohtahan sitä on kuitenkin jo kuollut niin mitäpä niiillä valinnoilla on väliä

Älä enää haaskaa aikaasi menneiden märehtimiseen.  Korjaa tilanne ja jatka eteenpäin niillä eväillä, jotka on .

Mietin välillä samaa. Kunpa aikaa pystyisi kääntämään taaksepäin. 

Vierailija kirjoitti:

Älä enää haaskaa aikaasi menneiden märehtimiseen.  Korjaa tilanne ja jatka eteenpäin niillä eväillä, jotka on .

On jo niin monta junaa, jotka ovat menneet kauan aikaa sitten. Kaikki ei ole korjattavissa.

Ap

Samaa paskaa aamusta iltaan munaton nillittäjä. Mene hoitoon!!!!

Kunhan jotain puuhailee ennen kuolemaa. Ihan sama.

Jatkat vaan samaan tyyliin loppuun asti, etkä edes yritä tehdä parannuksia?

Samoin, mutta ny mennään tätä parempaa puoliskoa!! 🎢🎡🎠🤩

Älä muuta virko!

Elämä on hirveä asia tuhlattavaksi. Miksiköhän meitä on sitten niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä enää haaskaa aikaasi menneiden märehtimiseen.  Korjaa tilanne ja jatka eteenpäin niillä eväillä, jotka on .

On jo niin monta junaa, jotka ovat menneet kauan aikaa sitten. Kaikki ei ole korjattavissa.

Ap

Ei kaikki ole korjattavissa, mutta korvattavissa kyllä ovat. Uusia asioita kehiin siis.

Vierailija kirjoitti:

Älä enää haaskaa aikaasi menneiden märehtimiseen.  Korjaa tilanne ja jatka eteenpäin niillä eväillä, jotka on .

Valitettavasti niitä ei tarvitse mitenkään erikseen märehtiä vaan menneet muistuttaa olemassaolostaan ihan joka ikinen päivä. Korjattavissa ne ei enää ole, koska aikaa ei takaisin saa ja menneen hyväksyminen on harvinaisen hankalaa kun sitä ei voi jättää taakseen vaan sen todellakin löytää edestään ihan jokainen päivä.

Itsellä on kaikki elämän isot linjat ihan päin sitä itteään ja sen myötä elämä ei ole oikeastaan miltään osin omannäköistä. Pitkään sitä kyllä jaksoi luottaa, että elämä alkaa vielä muuttua omannäköiseksi kun vaan jaksaa yrittää ja tehdä sitä ja tätä, mutta eihän se miksikään muutu jos et voi korjata niitä isoja, vääriä valintoja (tai valitsemattomuutta) jotka antaa elämälle ne tietynlaiset raamit ja perustan mille elämänsä rakentaa.

Siinä vaiheessa on aivan samantekevää vaikka kuinka jokin elämän pikkuasia olisi kivasti. Sillä ei kokonaisuuden kannalta ole mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

kohtahan sitä on kuitenkin jo kuollut niin mitäpä niiillä valinnoilla on väliä

Olen tullut samaan lopputulokseen. Tosin olisi kuitenkin ollut kiva elää sitä ennen eikä vain olla elossa.

Vierailija kirjoitti:

Älä enää haaskaa aikaasi menneiden märehtimiseen.  Korjaa tilanne ja jatka eteenpäin niillä eväillä, jotka on .

Vien tämän pidemmälle ja totean, että mitään korjattavaa ei edes ole. Me kaikki olemme olleet täydellisiä syntymästämme lähtien ja se miten "elämä on mennyt" on vain vääristyneitä muistoja ja itse ylläpidettyä negatiivista ajattelua. Luopukaa elämäntarinastanne, niin saatte suunnattomasti lisää energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä enää haaskaa aikaasi menneiden märehtimiseen.  Korjaa tilanne ja jatka eteenpäin niillä eväillä, jotka on .

Valitettavasti niitä ei tarvitse mitenkään erikseen märehtiä vaan menneet muistuttaa olemassaolostaan ihan joka ikinen päivä. Korjattavissa ne ei enää ole, koska aikaa ei takaisin saa ja menneen hyväksyminen on harvinaisen hankalaa kun sitä ei voi jättää taakseen vaan sen todellakin löytää edestään ihan jokainen päivä.

Itsellä on kaikki elämän isot linjat ihan päin sitä itteään ja sen myötä elämä ei ole oikeastaan miltään osin omannäköistä. Pitkään sitä kyllä jaksoi luottaa, että elämä alkaa vielä muuttua omannäköiseksi kun vaan jaksaa yrittää ja tehdä sitä ja tätä, mutta eihän se miksikään muutu jos et voi korjata niitä isoja, vääriä valintoja (tai valitsemattomuutta) jotka antaa elämälle ne tietynlaiset raamit

Juuri näin.

Ap

Ap ala/opi elämään tätä hetkeä. Perehdy mindfullnessin saloihin. Opit hyväksymään menneen ja tekosi sekä ne tekemättä jättämät tekosi. Lopetat myös tulevasta murehtemisen.

Lupaan että auttaa ongelmaasi.

Ap:lle vihjeeksi, että se toinen puolikas olis vielä tarjolla...

Tuhlaat parasta aikaa elämääsi turhuuteen kun mietit menneitä.

20 vuoden kuluttua haikailet tätä hetkeä ja valitat, miksi et silloin 20 vuotta sitten hakenut apua vaan märehdit mennyttä.

Tuo on kuin sairaus joillakin ihmisillä. Ei vaan pysty päästämään irti menneestä. Oli mennyt sitten onnellista tai onnetonta aikaa, siinä ollaan jumissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä enää haaskaa aikaasi menneiden märehtimiseen.  Korjaa tilanne ja jatka eteenpäin niillä eväillä, jotka on .

Valitettavasti niitä ei tarvitse mitenkään erikseen märehtiä vaan menneet muistuttaa olemassaolostaan ihan joka ikinen päivä. Korjattavissa ne ei enää ole, koska aikaa ei takaisin saa ja menneen hyväksyminen on harvinaisen hankalaa kun sitä ei voi jättää taakseen vaan sen todellakin löytää edestään ihan jokainen päivä.

Itsellä on kaikki elämän isot linjat ihan päin sitä itteään ja sen myötä elämä ei ole oikeastaan miltään osin omannäköistä. Pitkään sitä kyllä jaksoi luottaa, että elämä alkaa vielä muuttua omannäköiseksi kun vaan jaksaa yrittää ja tehdä sitä ja tätä, mutta eihän se miksikään muutu jos et voi korjata niitä isoja, vääriä valintoja (tai valitsemattomuutta) jotka antaa elämälle ne tietynlaiset raamit

Mitkä ovat konkreettisia asioita mitä haluaisit elämältä ja mitä olet tehnyt ne saadaksesi?

Vierailija kirjoitti:

Tuhlaat parasta aikaa elämääsi turhuuteen kun mietit menneitä.

20 vuoden kuluttua haikailet tätä hetkeä ja valitat, miksi et silloin 20 vuotta sitten hakenut apua vaan märehdit mennyttä.

Tuo on kuin sairaus joillakin ihmisillä. Ei vaan pysty päästämään irti menneestä. Oli mennyt sitten onnellista tai onnetonta aikaa, siinä ollaan jumissa.

Tämä on yleisesti melkein kaikkien länsimaalaisten ongelma. Ei väliä oletko menestynyt vai et, tyytymättömyys omiin valintoihin ja niiden tarpeeton vatvominen on tauotonta.