Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitienpäivä, vanha äiti ja joka vuosi sama juttu!
08.05.2025 |
Vanhus äiti asuu toki omassa kodissaan ja saa kotiapua, jotka annostelevat lääkkeet oikein. Ystäviä käy kylässä joka viikko, lähellä asuva aikuinen lapsi käy säännöllisesti ja hoitaa asioita. Muori on yleisesti ikäisekseen terve ja esim kivuton, vanha toki.
Joka ikisenä Äitienpäivänä alkaa aamusta alkaen valitus, miten kukaan ei muista! Ei mitään. Ei edes kukkia.
On jostain saamarin mediasta napannut nämä yksinäiset-vanhukset-jutun. Olemme sata kertaa sanoneet, hän ei ole yksinäinen eikä yksin jätetty, vaan että hänellä ramppaa siellä ihmisiä ihan joka päivä!
Yksinäinen tarkoittaa semmoista, jonka luona ei käy kuukausiin ketään, kukaan ei soita eikä ystäviä ole.
Joka vuosi on myöskin selitetty hänelle, että Äitienpäivänä on paikkakunnan kukkakauppiailla muitakin asiakkaita, ja tilatut kukkalähetykset varmasti toimitetaan. Kaikille. Mutta aamukahdeksalta tuskin.
Koska hän on mielensäpahoittaja potenssiin sata, ja marttyyri koko ikänsä joka asiassa, on tämä kukkakauppiaan tekemiset siis suoraan häneen kohdistettua niin ikävää toimintaa.
Viis siitä, että kauppias on yrittäjä jolla on vuoden kiireisin sunnuntai, ja joka varmasti tekee parhaansa. Vaikka joka ikinen kukkapaketti on joka vuosi toimitettu ovelle.
Tilasin jälleen melkein satasen kukat. Se on jo minulle ihan reipas summa.
Joo ja laitoin toimituspäiväksi lauantain! Katotaan miten nyt menee. Ei tarvi pyhäaamuna alkaa soittelemaan ja valittamaan ettei kukaan muista.
Tietysti väärin muistettu.
Kommentit (23)
Mun mummo valitti myös aina yksinäisyyttään. Joka päivä kävi joku ja enemmän porukkaa viikonloppuisin. Muistan kun menin käymään ja silloin juuri tulikin mummon lempiohjelma telkkarista, niin hän meni kylmän viileesti toiseen huoneeseen sitä katsomaan ja jäin itsekseni juomaan kahvia keittiöön. Ettei se seura sit lopulta kauheesti kiinnostanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mummo valitti myös aina yksinäisyyttään. Joka päivä kävi joku ja enemmän porukkaa viikonloppuisin. Muistan kun menin käymään ja silloin juuri tulikin mummon lempiohjelma telkkarista, niin hän meni kylmän viileesti toiseen huoneeseen sitä katsomaan ja jäin itsekseni juomaan kahvia keittiöön. Ettei se seura sit lopulta kauheesti kiinnostanut
Oli tietysti ikävästi toimittu mummolta, mutta monelle vanhukselle se lempiohjelma on se kaikkein uskollisin seuralainen ja ehkä päivän tärkein tapahtuma, niin eivät millään halua jättää sitä väliin. Ja tavallaan surullista, kun ne kaksi kohokohtaa, lemppariohjelma ja sukulaisen vierailu sattuvat sitten samaan aikaan ja muu aika on sitä odottelua ja tylsistymistä.
Nopeasti itsekin aikoinaan opin, että kun käyn/soitan, niin ei Kauniiden ja Rohkeiden lähetysaikaan.
Jokainen kokee yksinäisyyden omalla tavallaan (ja joku kotihoito ei nyt todellakaan ole mikään ihmiskontakti, hyppäävät ovesta sisään ja 5min päästä ulos). Sä syytät nyt äitiäisi siitä, että hän kokee sen väärin. Toimituttakaa ne kukat edellisenä päivänä, niin ovat hänellä jo aamusta.
No, vanhoilla ihmisillä on omat metkunsa. Vaikka ei olisi muistisairauttakaan, elämän ympyrät on usein pienet, ja elämä usein vähän tylsää ja oman kokemuksen mukaan yksinäistä, vaikkei objektiivisesti täyttäisikään mitään yksinäisen vanhuksen kriteereitä. Se muuttaa ajattelua monella, ja subjektiivinen kokemus voi hyvinkin olla, että yksin hylättynä täällä kotona aina vaan istuu kuolemaa odottamassa. Joskus se on jopa jonkinasteista masennusta.
Itse vanhusten kanssa työtä tekevänä, ja myös 78- ja 80-vuotiaat vanhemmat omaavana, kannattaisin pitkämielisyyteen ja ymmärtäväisyyteen. Antaisin toisen vaan rauhassa pahoittaa mielensä, kuuntelisin, myöntelisin ehkä vähän validoidakseni hänen kokemuksensa (onhan se ikävää jne), mutta en toki alkaisi itse tekemään mitään eri lailla jos aihetta ei ole.
Mutta et voi sitten itse viedä niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kas kun kukaan ei ole keksinyt lähettää hänelle kukkia jo lauantaina.
Vierailija kirjoitti:
Kas kun kukaan ei ole keksinyt lähettää hänelle kukkia jo lauantaina.
no nythän aloittaja tilasi kukkien toimituksen lauantaille, jos jaksoit lukea aloituksen loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mun äidiltäni.
"Kyllä olen niin yksin." Vaikka kävi vielä kaupungillakin, hänellä oli siellä kahvilassa rouvaseurue, joukossa muutama herrakin. Lisäksi hyviä ystäviä, joita tapasi säännöllisesti. Ja meitä lapsia neljä!
"Kun et sinäkään enää käy." Kävin 2 kertaa viikossa, töissä käyvänä pienten lasten äitinä. Välissä ei voinut vain piipahtaa, tai sai kuulla "aina sinulla on niin kiire".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Munkin vanhempi valittaa yksinäisyyttä vaikka käyn joka ikinen päivä . Tuntuu turhalta , olenko ilmaa ?
Vierailija kirjoitti:
Mun mummo valitti myös aina yksinäisyyttään. Joka päivä kävi joku ja enemmän porukkaa viikonloppuisin. Muistan kun menin käymään ja silloin juuri tulikin mummon lempiohjelma telkkarista, niin hän meni kylmän viileesti toiseen huoneeseen sitä katsomaan ja jäin itsekseni juomaan kahvia keittiöön. Ettei se seura sit lopulta kauheesti kiinnostanut
Meidän mummu katsoi formuloita. Silloin kun F1 tuli telkasta, niin turha oli mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä muutama jaksaa ajatella niin kauniisti, ymmärtää yksinäisyyden kokemista, mutta en itse millään jaksaisi kuunnella jatkuvaa syyllistämistä. Sitä varmaan soittaisikin useammin jos ei aina valitettaisi, mutta kun joutuu oikein kasaamaan itsensä, jotta jaksaa soittaa. Ja sitten valitetaan kun soittaa niin harvoin (ainakin pari kertaa viikossa kuitenkin) ja kierre on valmis.
Ei yksinäinen ole sellainen, jonka luona ei kukaan käy, vaan joka TUNTEE itsensä yksinäiseksi.
Vaikka ympärillä olisi työkavereita, sukulaisia, puoliso tai kavereita, voi silti tuntea itsensä yksinäiseksi. Toinen, joka on oikeasti yksin, ei silti välttämättä ole yksinäinen.
T. Yksin, vaan ei yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurassa tai muuten ihmiskontakteissa oleminen ei tarkoita etteikö ihminen voisi kokea olevansa yksinäinen. Kuinka paljon ap tiedät niiden äitisi kontaktien laadusta ihan oikeasti? Ketä siellä hänen luonaan ramppaa? Riittääkö puhelinsoitto korvaamaan äidille fyysisen läsnäolon? Onko ystävät oikeasti ystäviä vai henkilöitä, joista äiti puhuu puhuakseen jostain ja sinä oletat heidän olevan hänen ystäviään?
Jos ap veisit itse ne kukat juuri oikeaan aikaan ja juhlistaisit äitisi kanssa sitä päivää. Ainakaan silloin hänen ei tarvitsisi olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap veisit itse ne kukat juuri oikeaan aikaan ja juhlistaisit äitisi kanssa sitä päivää. Ainakaan silloin hänen ei tarvitsisi olla yksin.
No niinpä, jospa tosiaan sen tekisin, ai että! En ole Suomessa, enkä vapaalla, enkä ole siis ottamassa jtn palkattomia vapaapäiviä, että voisin lentää väh kolmella eri vaihdolla äitini luokse oikein juhlistamaan juuri mitään tässä lähiaikoina.
Ei ole onneksi tuota ongelmaa. Äitini kuoli noin 30 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Kas kun kukaan ei ole keksinyt lähettää hänelle kukkia jo lauantaina.
Niin tuota että siis: osaat näköjään kirjoittaa, mutta et lukea etkä ainakaan ymmärrä lukemaasi. Ei voi sit mitään. Toivottavasti jotenkuten kuitenkin pärjäilet. Taisin tuossa juurikin kirjoittaa, että tänä vuonna laitoin kukkalähetyksen toimituspäiväksi lauantain! Siis todellakin näin.
Hän kokee yksinäisyyttä. Ehkä siksi että siellä ravaa hoitsuja, eikä näe ystäviä tai sukua joskus. On myös kodin vanki, pääseekö kävelylle? Ja sano ettei odota heti sunnuntaina aamusta soittoa, että soitellaan heti kun ehditään. Hyvä että ystävä käy kerran viikossa tukemassa mutta riittääkö se. Pitäisikö soitella useammin.
Alue: Aihe vapaa
Nyt sieltä tulee sitten valitus, kun ei edes oikeana päivänä osata lähettää niitä kukkia.
Teet niin tai näin, se on aina väärin päin.