Lue keskustelun säännöt.
Vihaan äitinä oloa!!
31.05.2011 |
Oon yh ja mulla on 5v villi poika.
Ja johon en saa minkäänlaista otetta,ei tottele ollenkaan yms.
Muiden kanssa tulee toimeen, yms.
Isänsä ei halua nähdä ku joka toinen viikonloppu.
Mä sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja se vaikuttaa mun jaksamiseen.
Mulla ei kirjaimellisesti ole ketään joka jeesaisi mua et voisin olla välillä yksinkin.
Töihin meneminen on juhlaa, kun ei tarvii olla pojan kans.
Mua ei kiinnosta ja pahemmin haittaa jos tänne tulee haukkumis viestejä, koska se nyt vaan on teiltä tyhmää käytöstä!
Mä oon tosissani miettinyt antavani pojan kokonaan pois. Ja tietty kaikki on sit heti et älä anna pois tai kadut lopun elämääsi, yms.
Ja tätä toitottaa mun vanhemmat, jotka olleet yhdessä yli 40v. Ja mun sisaret on kaikki naimisissa ja perheissä lapsia. Joten voitte kuvitella miten mä oon mustalammmas.
Kommentit (32)
jaksat pojan kanssa. Nykyaikana toimii monenlaisia sijaisperhejärjestelyjä. Ota yhteys kuntaanne tai kaupunkiinne ja kysy miten asia voidaan järjestää. Ole itse aktiivinen ja vaadi apua. Poika on sinun, et voisi elää ilman häntä, vaikka nyt tuntuu että vihaat äitinä olemista. Se johtuu siitä, että olet yliväsynyt ja ylikuormittunut. Jokainen tarvitsee aikaa hoitaakseen itseään, etenkin sinun tilanteessasi elävä. Mutta älä kosta pojallesi omaa huonoa oloasi. Hoida tuo sijaisperheasia kuntoon, niin jaksat taas olla hyvä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueskelin vasta nyt tätä ketjua. Jäi mietityttämään,mitä ap:lle kuuluu nykyään?
sijaisperhettä jossa hän voisi silloin tällöin viettää aikaa?
jossa vietetään silloin tällöin aikaa, olisi tuossa tilanteessa varmaan juuri oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin oikea ratkaisu pojan kannalta on antaa sijaisperheeseen. Pojat tarvitsevat tuossa iässä todella paljon huomiota ja tiukkoja rajoja, jotta perusturvallisuus säilyy. Se taas vaatii aikuiselta pitkää pinnaa ja jaksamista, jota sinulle ei välttämättä tässä elämäntilanteessa ole. Et ole huono vanhempi vaikka annatkin poikasi pois..luulen että teet suuren palveluksen pojalle jos siirtyminen vain hoidetaan hienosti lapsen psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi huomioiden.
onnistuvan, kun sinulla on mielenterveysongelmiakin. Näin saisit välillä levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen bipo, en edes työkykyinen. mulla on kolme lastga, mutta en ole yksinhuoltaja. pää tahtoo hajota joskus, mutta tuo että meitä on kaksi aikuista auttaa.
eräs sukulaiseni on myös kaksisuuntainen, hänellä oli vaihe elämässä jolloin oli kahden villin poikansa yksinhuoltajana. häntä auttoi suuresti kun sai pojille sijaiskodin viikonlopuiksi ja ositain lomiksikin. nyt pärjäävät tosi hyvin, kaikki kolme :)
kysele roskeasti sijaisperhettä pojallesi, ihan vaikka vain joka toiseksi viikonlopuksi. auttaa paljon.
voimia sulle :)
Mut teet niinkun näät lapselle parhaaks. Turha sitä on muiden mielipiteitä miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin oikea ratkaisu pojan kannalta on antaa sijaisperheeseen. Pojat tarvitsevat tuossa iässä todella paljon huomiota ja tiukkoja rajoja, jotta perusturvallisuus säilyy. Se taas vaatii aikuiselta pitkää pinnaa ja jaksamista, jota sinulle ei välttämättä tässä elämäntilanteessa ole. Et ole huono vanhempi vaikka annatkin poikasi pois..luulen että teet suuren palveluksen pojalle jos siirtyminen vain hoidetaan hienosti lapsen psyykkinen ja fyysinen hyvinvointi huomioiden.
En ymmärrä miksi pitää glorifioida biologista vanhemmuutta ja väkisin pahentaa toisen jo muutenkin huonoa oloa + lapsen oloa, kun homma ei selvästikään toimi.
Myös kannattanee muistaa, että lapsen antaminen sijaisperheeseen ei millään lailla pakota katkaisemaan yhteyttä lapseen. Suurin osa sijoitukseen annettavista lapsista säilyttävät yhteyden vanhempiinsa, ja sijoituspäätös tehdään yhteistyössä vanhempien kanssa.
Ap:lle sanoisin, että toimi kuten itse tiedät parhaaksi. Lapsesi ongelmat todennäköisesti vain pahenevat, jos teidän kierrettä ei saada poikki. En tiedä kenen etua palvelee pilata pojankin tulevaisuus, koska äiti ei jaksa, vain av-mamojen äitimyytin takia.
Soitan huomenna sossuun ja pyydän tukiperhettä.
Meillä on käynyt täällä perhetyö, mutta ei siitä ole mielestäni ollut mitään hyötyä.
Tai ei hyötyä siihen mihin sitä apua tarvitsen.
7.lle ... no sehän on sun ongelma jos oletat tämän olevan provo!
Katos kun tämä tälläinen ongelma on tässä suomessa nykypäivää, ja meitä ei haluta ottaa todesta.
Eli "meillä" tarkoitan bipo-sairaita jotka köyhiä yhäreitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tulee sulle eteen vielä! Hae nyt viranomaisilta apua ja kerro kaikki ihan rehellisesti äläkä enää lisäänny vaikka minkälaisen dorkan tapaat!
mistä saisit vinkkejä kasvatukseen.. ja tukea. Mutta hei, oikeesti se on niin, että ei sun todellakaan kannata antaa sitä lastasi pois. Vaikka nyt ei susta siltä tunnu, niin se on parasta, mitä sulle on IKINÄ käynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10.lle... Mikä kysymys tuo on ja miten liittyy tähän kaikkeen?!
12.lle
Miksi mun ei kannata antaa pois lastani?
vielä 11.lle... Ehkä on hylkäämistä, sinun silmissäsi. Mutta jos minä olen kerran sairas ja kykenemätön olemaan äiti lapselleni niin miksi en saisi luopua siitä?!! Jos hänellä olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen ilman minua.
ap
joutuisit antamaan poikasi pois..Sinulle ei jäisi ketään.
Jos olet yksinäinen, koeta hankkia kavereita ja vie lapsi hoitoon välillä, että saat omaa aikaa. Ongelmasi ei varmasti ole lapsi vaan sinä itse.
vielä 11.lle... Ehkä on hylkäämistä, sinun silmissäsi. Mutta jos minä olen kerran sairas ja kykenemätön olemaan äiti lapselleni niin miksi en saisi luopua siitä?!! Jos hänellä olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen ilman minua.
ap
Menenppä nyt ap itseesi todella ja mieti. Oma äiti on aina lapselleen paras. Hanki itsellesi lääkitys kuntoon!
vaan tosiaan pyrkiä siihen, että tuki/sijaisperheen kanssa voisitte sopia asioita niin, että säilytät kuitenkin yhteyden lapseesi, vietätte aikaanne yhdessä ja mikäli tulevaisuudessa saat hoidettua itseäsi parempaan kuntoon, niin voit miettiä uudestaan lapsen kanssa elämistä.
Lapsesi varmasti rakastaa sinua hurjasti, joten kannattaa pyrkiä siihen, että lapselle turvataan sekä hyvä elinympäristö, että aikaa äidin kanssa, vaikka paras ympäristö ei ehkä olisikaan juuri nyt kanssasi jatkuvasti asuminen.
vielä 11.lle... Ehkä on hylkäämistä, sinun silmissäsi. Mutta jos minä olen kerran sairas ja kykenemätön olemaan äiti lapselleni niin miksi en saisi luopua siitä?!! Jos hänellä olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen ilman minua.
ap
Menenppä nyt ap itseesi todella ja mieti. Oma äiti on aina lapselleen paras. Hanki itsellesi lääkitys kuntoon!
Oma äiti lapselle ei TODELLAKAAN ole aina paras!!
Mieti narkkari äitejä ja holisteja. Onko näiden lasten hyvä olla äidillään???
Tämä ap, on sairas ja selkeästi haluaa parastaan lapselle, vaikka haluaakin antaa pois lapsen.
Mielestäni hän ajattelee lastaan hyvin. Sillä mitä traumoja jää lapseen joka saa olla heitteillä sairauden vuoksi.
Meillä on myös viisivuotias poika, vilkas ja energinen, iloinen ja nopea liikkeissään. Jo ilman ihmeempiä ongelmiakin, välillä tuntuu, että kasvattaminen ei ole aina ihan helppoa. Rajoja kokeillaan ja niitä testataan lähes päivittäin. Tämä vaatii välillä todella haastetta ja voimia. Lapsi lukee minua ja miestäni kuin avointa kirjaa ja aistii kaikki tunne-elämämme vivahteet.
Toivon kovasti, että asiasi järjestyvät ja kaikki kääntyy parhain päin. Voimia sinulle!
Ajatuksena mahdoton ja ei tule tapahtumaan.
Vanhempani elävät omaa elämäänsä eikä äitini haluaisi joutua enää kasvattamaan yhtään lasta. Hänelle riittää jos lapsenlapsia käy hänellä päivän tai max yhden yön.
Sisarusteni perheeseen en myöskään poikaa halua! Saisin olla jatkuvasti kuulemassa miten hankalaa on... tms.
ap