Vihaan äitinä oloa!!
Oon yh ja mulla on 5v villi poika.
Ja johon en saa minkäänlaista otetta,ei tottele ollenkaan yms.
Muiden kanssa tulee toimeen, yms.
Isänsä ei halua nähdä ku joka toinen viikonloppu.
Mä sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja se vaikuttaa mun jaksamiseen.
Mulla ei kirjaimellisesti ole ketään joka jeesaisi mua et voisin olla välillä yksinkin.
Töihin meneminen on juhlaa, kun ei tarvii olla pojan kans.
Mua ei kiinnosta ja pahemmin haittaa jos tänne tulee haukkumis viestejä, koska se nyt vaan on teiltä tyhmää käytöstä!
Mä oon tosissani miettinyt antavani pojan kokonaan pois. Ja tietty kaikki on sit heti et älä anna pois tai kadut lopun elämääsi, yms.
Ja tätä toitottaa mun vanhemmat, jotka olleet yhdessä yli 40v. Ja mun sisaret on kaikki naimisissa ja perheissä lapsia. Joten voitte kuvitella miten mä oon mustalammmas.
Kommentit (32)
Kyllä meillä ainakin lapseen vaikuttaa vanhemman mieliala ja lapsi peilaa sitä kuin itseensä. Kyselee ja se näkyy myös lapsen reatioissa ja käyttäytymisessä. Pyrinkin keskustelemaan paljon lapsen kanssa ja varamaan yhteistä aikaa.
Ja huomaan nyt et siksi äkkäilee mulle.
Mä oon kieltänyt sitä leikkimästä kavereiden kans ku tekee aina pahoja. Vaikka pääsisin ite helpommalla jos saisi olla koko ajan tuolla ulkona kavereiden kans leikkimäs/riehumas.
Ja mä en saa mitään tehtyä täällä kotona, kun pitäisi olla ulkona vahtimassa et mitä tekee..
Koti on kohta jo kuin kaatopaikka!! Eikä se auta tätä oloa yhtään.
Mä kirjaimellisesti puran huonon oloni lapseeni!!
Mulla on viime aikoina palanut pinna kokonaan, kun lapsi kehuu isiään miten hieno ja ihana se on. Suutuspäissäni sanon et isäs ei oo mikään hieno, tms.
Mun suuttumus vain kasvaa vihaksi enkä pysty lopettamaan vaan jatkan henkistä väkivaltaa.
Lyönyt en ole kertaakaan.
ap
Kunnioitan suuresti yksinhuoltajia, mieheni on juuri viikon työmatkalla ja alan olla ihan poikki jo 3 päivän jälkeen. En voi edes kuvitella miten raskasta on huolehtia aina kaikesta yksin, ja vielä vakava sairaus päällä.
Mutta asiaan: olisiko mahdollista, että sinun vanhempasi ottaisivat lapsesi hoiviisi, joko adoptoiden tai sijaisperheenä? Sitten yhteytenne ei katkeaisi, lapsi pääsisis tutuille sukulaisille jne.?
Ja mistä hitosta te luulette että minua kiinnostaa miehet ja kapakat?! Tuo on niin klassinen oletus.
Eläisin ilman lasta, jos lapseni pois annan. Sinkkuna, no hui, mitä siitä???
Sinkkuhan olen nytkin.
Antaessa lapsen pois tietäisin että hän pärjää elämässään, jos löytyy oikeanlainen perhe kohdalle, johon suostun hänet antamaan.Lapsen isälle en voisi luovuttaa, koska hänelle maistuu se alkoholi. En ole absolutisti mutta minua ei ole KOSKAAN (!!) kiinnostanut ryyppääminen.
Enkä antaisi lasta pois siksi että haluan helpon elämän!
Edelleen ajattelen lapsen parasta, jos löytyisi perhe jossa on isäkin äidin lisäksi.
Sillä poikani tarvitsee enemmän rajoja ja kuria ja ihmisiä elämään jotka jaksaa olla tukena, yms.
Minä en kykene tähän sairauteni vuoksi.
Tietenkin toivon, että voi tavata häntä aina välillä, kun se vaan sopii.Antaisin lapsen muutoin isälleen, mutta tiedän ettei hän ole kunnon isä kasvattamaan poikaansa!!
Koska hänellä itsellään on nuoruudesta vieläkin ongelmia, joihin ei suostu hakemaan apua.Ja mitä niihin kaveri äiteihin tulee... Ei heistä kukaan tunnu osaavan antavan neuvoja, koska tuntuu että heillä kaikilla on ihania ja kilttejä lapsia ilman ongelmia. Ja näillä on myös kotona isätkin, joten ei ole toisia yh äitejä tuttuina.
Ap
niin heitetään lelu pois!
Olet jo päättänyt jättää lapsesi ja kysyn vaan rupeatko elämään sinkkuelämää, jossa miehet tulee ja menee? Lääkityshän ei estä sitä? Vai mitä? ja miten niin pojalla on mahdollisuus parempaan elämään? Oletko aivan varma?
Mihin sinä oikeastaan kykenet? Huomasin et ainankin käymään töissä! Tiedätkö tosi sairaat ei pysty käymään töissä eikä kapakoissa!
niin heitetään lelu pois!
Olet jo päättänyt jättää lapsesi ja kysyn vaan rupeatko elämään sinkkuelämää, jossa miehet tulee ja menee? Lääkityshän ei estä sitä? Vai mitä? ja miten niin pojalla on mahdollisuus parempaan elämään? Oletko aivan varma?Mihin sinä oikeastaan kykenet? Huomasin et ainankin käymään töissä! Tiedätkö tosi sairaat ei pysty käymään töissä eikä kapakoissa!
vaikka ap haluaisikin mieluummin käydä kapakassa ja miehissä ja vain shoppailla, kuin pitää lapsensa, niin millä tavalla hän on paras äiti lapselleen siinä tapauksessa?
Äiditkin voi oppia taitoja olla hyvä äiti ja kasvaa vastuuseensa. Että silleen.
Oikein järkyttää nämä neuvot: Lapsi pois vaan vieraille ihmisille ja kaikki hyvin! Noin vaan suit sait. Homma hoidettu!
Äiditkin voi oppia taitoja olla hyvä äiti ja kasvaa vastuuseensa. Että silleen.
Oikein järkyttää nämä neuvot: Lapsi pois vaan vieraille ihmisille ja kaikki hyvin! Noin vaan suit sait. Homma hoidettu!
äiti ei halua oppia mitään taitoja tai olla hyvä äiti? Minne se lapsi pitäisi silloin laittaa?
On paljon kirjallisuutta ja aina voi kysellä kokeneilta äideiltä neuvoja!
Äitiys on taitolaji, joka ei välttämättä tule hokkuspokkus. Etenkään jos halu tehdä muuta....
Hyvä äitiys palkitsee aina ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa myös muistaa et osat vaihtuu jossain välissä. Itse olet vanha ja poika nuori mies joka saattaa haistattaa sulle....Ja te neuvojat astukaapa pojan saappaisiin!
Mitä teetkin harkitse tarkkaan! Mä en enää kommentoi näin kauheita juttuja!
äiti kärsi samanlaisista ongelmista. Hän antoi yhden lapsistaan pois (adoptioon) ja piti kaksi muuta. Nämä kaksi muuta sairastuivat itsekin, ovat mielenterveyspotilaita. Tämä yksi pois annettu on pärjännyt hyvin elämässä- on terve ja hyvässä työssä, monta hyvinvoivaa lasta.
vielä 11.lle... Ehkä on hylkäämistä, sinun silmissäsi. Mutta jos minä olen kerran sairas ja kykenemätön olemaan äiti lapselleni niin miksi en saisi luopua siitä?!! Jos hänellä olisi mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen ilman minua.
ap
Menenppä nyt ap itseesi todella ja mieti. Oma äiti on aina lapselleen paras. Hanki itsellesi lääkitys kuntoon!
ei halua, ei halua, ei halua Vitsaa pitäs eukolle antaa.
Ja mistä hitosta te luulette että minua kiinnostaa miehet ja kapakat?! Tuo on niin klassinen oletus.
Eläisin ilman lasta, jos lapseni pois annan. Sinkkuna, no hui, mitä siitä???
Sinkkuhan olen nytkin.
Antaessa lapsen pois tietäisin että hän pärjää elämässään, jos löytyy oikeanlainen perhe kohdalle, johon suostun hänet antamaan.
Lapsen isälle en voisi luovuttaa, koska hänelle maistuu se alkoholi. En ole absolutisti mutta minua ei ole KOSKAAN (!!) kiinnostanut ryyppääminen.
Enkä antaisi lasta pois siksi että haluan helpon elämän!
Edelleen ajattelen lapsen parasta, jos löytyisi perhe jossa on isäkin äidin lisäksi.
Sillä poikani tarvitsee enemmän rajoja ja kuria ja ihmisiä elämään jotka jaksaa olla tukena, yms.
Minä en kykene tähän sairauteni vuoksi.
Tietenkin toivon, että voi tavata häntä aina välillä, kun se vaan sopii.
Antaisin lapsen muutoin isälleen, mutta tiedän ettei hän ole kunnon isä kasvattamaan poikaansa!!
Koska hänellä itsellään on nuoruudesta vieläkin ongelmia, joihin ei suostu hakemaan apua.
Ja mitä niihin kaveri äiteihin tulee... Ei heistä kukaan tunnu osaavan antavan neuvoja, koska tuntuu että heillä kaikilla on ihania ja kilttejä lapsia ilman ongelmia. Ja näillä on myös kotona isätkin, joten ei ole toisia yh äitejä tuttuina.
Ap
Tuo kuulostaa niin tutulle.
Ja siis oikeestiko lapsi osaa lukea vanhemmasta noin helposti??... Se selittäisi paljon, jos se noin on,... siis selittää omalta kohdalta.
ap