Valokuvat ja kuolema eli miksi arkussa olleesta kuolleesta paavista oli epäsopivaa ottaa kuvia? Entäpä kun omainen on kuollut?
Kysymykseni on vilpitön ja nousee siitä kun näytin puhelimeeni tallentamia kuvia kuolleesta vanhemmastani. En ehtinyt sairaalaan kuin vasta, kun hän oli jo menehtynyt. Tuli näytettyä niitä muutamaa kuvaa sukulaiselle ja tuli syvä hiljaisuus.
Kuvat oli itselle muistoksi omassa puhelimessa. Olenko tehnyt nyt jotakin kaameaa? Menikö maineeni? Ylitinkö jotkut rajat?
Toivon ihan asiallisia vastauksia. Kiitos vastaamisesta jo etukäteen.
Kommentit (35)
Joku kunnioitus juttu se varmaa on
Siis ei ole epäsopivaa näyttää kuvaa kuolleesta vanhemmasta sairaalan vuoteella kunnioittaasta kuvakulmasta?
Olen ottanut kuvan kuolleesta äidistäni, samoin appiukosta. En ole näyttänyt niitä muille. Vanhoissa suvun valokuva-albumeissa on kuvia kuolleista sukulaisista, joten en ole tehnyt mitään outoa tai väärää.
Aaah, ok, totta puhut. Muistelen itsekin nähneeni että entisaikaan oli kuvia arkku auki.
Ap
Mulla on kanssa kuvat vanhemmistani. En niitä kyllä kenellekään ole esitellyt, oma perhe on ne nähnyt. Itse olen nähnyt kuvan apestani.
Joku ny kai vaan oli pahoittanut mielensä kun kuollut paavi tuli aamun lehdessä vastaan.
Siis minkä takia näytit niitä kuvia muille? Olisit vaan pitänyt itselläsi.
Vierailija kirjoitti:
Aaah, ok, totta puhut. Muistelen itsekin nähneeni että entisaikaan oli kuvia arkku auki.
Ap
Karjalassa tuo oli yleistä, koko suku ympärillä.
Ei ole epäsopivaa. Ennen otettiin paljonkin. Muualla maailmassa otetaan yhä. Suomi on muuttunut omituisemmaksi aina vaan.
Paavin tapauksessa ongelma oli se, että ihmiset ottivat selfieitä arkun äärellä.
No hitto. En haluaisi nhdä kuvia kuolleesta sukulaisestani.
Mun äiti tyrkkäsi valokuvat mulle. Mun pitäisi käydä ne läpi. On kuolleen isän kuvia. Ahdistaa. Tuntuu etten pysty koskemaan kuviin ollenkaan. Pakko kai karsia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aaah, ok, totta puhut. Muistelen itsekin nähneeni että entisaikaan oli kuvia arkku auki.
Ap
Karjalassa tuo oli yleistä, koko suku ympärillä.
Ja ruumiit pestiin itse ennen vanhaan. Ei moni pystyisi tuohon nykypäivänä https://yle.fi/a/3-8764287
En ollut kuullutkaan että kuolleista otettaisiin kuvia, mutta sitten äitini pyysi ottamaan kuvia isästäni arkussa. Myöhemmin olen kuullut että muutkin ovat ottaneet omista perheenjäsenistä joten ei kai se niin ihmeellistä olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti tyrkkäsi valokuvat mulle. Mun pitäisi käydä ne läpi. On kuolleen isän kuvia. Ahdistaa. Tuntuu etten pysty koskemaan kuviin ollenkaan. Pakko kai karsia sitten.
Ehkä joku ystäväsi voisi käydä ne läpi?
Kun näin ruumiin ensimmäistä kertaa ikinä, suurin järkytys, ihmetys oli sileä seitinharmaa iho ja miten sulkeutuneet silmät olivat niin pienet isojen kallonlommoaukkojen sisällä. Kalmon ohuet huulet kuin viheltelivät. Siis hui!
Paavista arkussa valokuvien ottaminen rinnastui ikään kuin nähtävyyden kuvaamiseen, ja oli siksi epäkunnioittavaa.
Kuolleesta omaisestaan voi tietenkin halutessaan ottaa kuvan tekemättä mitään väärää. Kuvan näyttäminen muille on ehkä vaikeampi asia: kaikki eivät pidä luonnollisena ja kunnioittavana katsoa sellaista kuvaa, vaikka itse haluaisitkin sen näyttää. Ehkä voisi olla parempi kertoa, että sellainen kuva on, ja kysyä sopiiko sitä näyttää/haluaako toinen nähdä sen.
En ymmärrä ollenkaan miksi arkussa makaavasta vainajasta otetaan valokuvia. Minä haluan säilyttää sen kuvan mikää minulla on henkilöstä parhaina päivinään.
Ihmiset on ehkä vieraantunut kuolemasta ja kuvat vainajista voi olla joillekin liikaa.
Ilmeisesti tuo on ollut ennen tapana, isovanhemmilla oli kuvia kuolleista ja kyllä ne vähän karmivia oli. Isoisä näytti kuvia kuolleesta isästä kun olin alle 10 enkä olisi halunnut nähdä niin minulla on tuo syy miksi ne kuolleiden kuvat karmii.
Paavi on paavi, se siinä varmaan oli. Kun oli kuollut paavi.