Vekkulin laulu.

Illalla, kun äitini nukkui sängyssä hänen kanssaan, en ajatellut, mitä aamu toisi minulle. Kun hän saapui, häikäilemätön tykistöpatteri saapui lentokentälle, musta ihmiskaista poistettiin kaduilta, kulki hiljaa ilmeisesti, taistelujen pauhu kuului rajan huipulta, epävarmuus oli lieventynyt neljäsosaan marssista, meille annettiin vaunut viereiseen oveen ja napattiin, Arvokas omaisuus vietiin pois, Kallisarvoinen sauva ja tie taloihin on kadonnut, ja katto on laskettu sen päälle, taivaalla on vielä paljon kyyneleitä, en muista, karjalaisten elämänhalu ei houkutellut niitä harvoja suomalaisia sotureita, jotka lähtivät sotaan kanssamme, heillä oli nämä ominaisuudet, ja monet lasten kasvot ovat näkyvissä, ja monet heistä katselivat elämänsä viimeistä lentoa, ikään kuin he olisivat odottaneet nousuaan.