Miten kiitollinen osaat olla siitä, että sinulla on lapsi/lapsia?

ajasta: en lähellekkään niin kiitollinen kuin pitäisi. onneksi suurimman osan ajasta osaa olla onnellinen ja kiitollinen

ihan yllätyn itsekkin miten kiitollinen olenkaan ja onnellinen lapsestani ja tulevastakin ;) Hankalina päivinäkin muistaa jossain vaiheessa ettei ole itsestäänselvää että meillä on lapsi!

ja lähes joka päivä osoitan sen heille hellyydellä, tykkään suukitella paljon :) lapset eivät olleet meille itsestäänselvyys. Olen erittäin kiitollinen että heidät saimme, terveet ihanat pikkuisemme!!

Nuorin lapseni kävi todella lähellä kuolemaa. Se on ollut hyvinkin "silmiä avaava" kokemus. Tuon kokemuksen jälkeen olen osannut olla ihan uudella tavalla kiitollinen kaikista lapsistani ja jokaisesta päivästä, jonka saan heidän kanssaan viettää

Mutta olen mielestäni kyllä kiitollinen. Heistä on niin valtavasti iloa.

outo?

siitä että minulla on ihana poika. Ajattelen niin, että olen äärimmäisen etuoikeutettu ja onnekas, että olen saanut niin ihanan lapsen elämääni. Luin Johanna Ervastin Jäähyväiset Einolle, ja kiitollisuus senkun kasvoi. Vaikkakin myös pelko ja ahdistus siitä, että koskaan ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan :( Mutta se epävarmuus kuuluu elämään ja sen kanssa on oltava sujut.