Saisinpa neljännen pojan

kolme poikaa ja todella mukavasti menny jopa murkku ikä. Toisin ku naapurin neljällä tytöllä.

Meillä on tyttö ja 2 poikaa. Nuorin on vauva ja kyllä toivoin häntä odottaessani että olisi poika. Meidän tyttö on ihana omalla tavallaan mutta samalla tosi vaikea luonne. Poika on aina ollut sellainen mutkaton ilopilleri, saa nähdä tuleeko tosta meidän vauvasta samanlainen helppo tapaus kun veljensä. Tytön murrosikäkin oli ihan kamala, siis todella kamala, kapinoi kaikkia ja kaikkea vastaan ja sitä kestikin melkein kolmisen vuotta. Onneksi on nyt ohi.

Mä toivon neljättä tyttöä. Poikalapsen äitiydestä mulla ei ole kokemusta, mutta kun tyttöjen kanssa on sujunut niin hyvin, niin mieluusti jatkossakin haluaisin tyttöjä.

on helppo ja mukava tyttö ja temperamenttinen vaikea poika.



Nämä eivät - yllätys yllätys - ole sukupuolesta kiinni.

vaan lapsesta itsestään.

Mutta esimerkiksi meillä esikoistytär on ehdottomasti helppohoitoisin ollut - ja suuri ylpeydenaiheeni.

lapsia on molempia sukupuolia

ei se helppous yms ole sukupuolesta kiinni

haastavin tapaus. Ihana kuitenkin ja onneksi on tuo yksi neiti.

tai ehkä olet vaan erinomainen äiti, jonka hellässä huomassa tytöilläkään ei olisi ollut minkäänlaista murkkuiän oirehdintaa?

onneks meillä kaikki viisi lasta ovat poikia

onneks meillä kaikki viisi lasta ovat poikia

Poikahan ei voi olla ruma! :D

(en siis kuulu tälle sivustolle, kun vauva-ajat jo kaukana),mutta olen päässyt ainakin tähän saakka helpolla poikien kanssa.

Hyvin on puhumalla pärjätty kaikki asiat ja rehtejä nuorukaisia heistä on kasvanut. Kotitöitä ovat tehneet pienestä pitäen ja käyttäytyvät hyvin, missä sitten liikummekin. Koulussakin ovat olleet toisia huomioivia ja sopeutuneet sääntöihin, vaikka ilman päiväkoteja ovat varttuneetkin.

Ja kyllä sitä saa olla tyytyväinen siitä että lapsi on helppo lapsi ja jopa toivoa sitä että lapsi ei tule tulevaisuudessakaan olemaan kovin hankala ja vaikea tapaus.

Miksi lasten kanssa pitäisi olla vaikeaa? Heistä tulee sellaisia, millaiset eväät tarjoamme.

Osa on haasteellisia, mutta siinähän mitataan vanhempien kasvatustaitoja.

varmaan tulee kuulemaan äidin pettymyksestä lopunikänsä ja taistelemaan tiensä samanarvoiseksi kuin perheen pojat. :( Miksi edes hommaat neljättä kun on kuitenkin mahdollisuus että voi tulla tyttökin?



Niin ja hyvät rakastajathan niitä tyttöjä panee tulemaan, ei tada siis olla sulla huolta! ;D

Meillä kaksi poikaa ja tyttö, ja nyt toivon tyttöä, ja tuntuu siltä että toive toteuu:)



Meillä taas tyttö ollut tähän asti helpoin tapaus. Tosin kaksoset ovat vasta 7v, joten en tiedä mihin tämä johtaa vielä.



Vaikein on ollu tämä meidän kuopus, 4v. Voi olla että on ollut hankalin ihan siksi,että on ollut se meidän perheen vauva.

Energiaa ja virtaa riittää Vaahteramäen Eemelin tapaan. Kuopuksesta on tulossa vielä itsepäisempi, saa nyt jo 1-vuotiaana lattiaraivareita, jos jokin ei mene oman tahdon mukaan...



Mutta näiden haasteellisten lasten kanssa on aivan ihanaa. Jos kolmannen lapsen saamme (ja toivon sitä kyllä), niin poika on tervetullut ja nimikin jo valmiina. Tosin juuri kuukausi sitten aloin miettiä tyttöjenkin nimiä, joten tyttökin toki olisi tervetullut ja hänellekin jo nimivaihtoehto harkinnassa. Molemmat siis tervetulleita, mutta poika ehkä siinä mielessä enemmän, että better the devil you know than the devil you don´t! ;) Olen kyllä ehkä nykyään jo sen verran enemmän sinut itseni kanssa, että en kammoksu enää ajatusta tytöstä, ja ihan hämmästyin, kun huomasin miettiväni nimiäkin tytölle.



Siinä mielessä poikien kanssa on helpompaa, että oma esikoiseni koheltaa ja saan välillä hävetäkin hänen toilailujaan, mutta osaa suoraselkäisesti ottaa vastaan torut ja moitteet ja pyytää anteeksi. Siskoni tytöt käyvät psykologista sodankäyntiä toisiaan vastaan ja aikuisia vastaan, ja siinä olen vähän minäkin hukassa... Mitään ei koskaan myönnetä ja aikuisia mielistellään, jotta selän takana voidaan jatkaa ilkeilyä. Välillä olen näiden tyttöjen kanssa niin pihalla, että ihmetyttää, olenko lainkaan samaa sukupuolta. Oma maailmansa kummallakin, ja luonne-erotkin vaikuttavat.

musta me ollaan todella siunattuja, että lapsia on molempia sukupuolia

ei se helppous yms ole sukupuolesta kiinni

Samaa mieltä siitä, että helppous ei ole sukupuolesta kiinni! Mulla kaksi tyttöä, joista toinen on pieni pikkuenkeli ja toinen tempperamenttinen kitisijä. Mutta tiedätkö, mäkin ajattelen, että me ollaan todella siunattuja, että meillä on kaksi tyttöä! Tai siis, että meillä on kaksi lasta jotka selvisivät maailmaan, en ole tullut ajatelleeksi että olisin jotenkin siunatumpi jos toinen olisi poika. Voi olla että ajattelen vähän eri tavalla, koska toinen tyttö sairastui vaarallisesti vuorokauden kuluessa syntymästä, ja oli kuusi viikkoa sairaalassa. Sen takia huvittaa joskus tuollaiset (ehkä vähän kiittämättömät) kommentit. :)

Mulla on kaksi poikaa ja tyttö. Mä oon onnellinen että ole saanut myös tytön mutta kyllä mun on rehellisyyden nimissä kerrottava että en ikinä toivonut itselleni tyttölasta. Mä toivoin kolmatta odottaessa sitä kolmatta poikaa ja kun tyttö syntyi olin hiukka pettynyt, en ole enää tietenkään.



Meidän naapurissa asuu perhe joilla on neljä poikaa pienillä ikäeroilla ja mun mielestä on ihanaa kun ne kulkee tossa äitinsä perässä suunnilleen pituus järjestyksessä, jotenkin hellyyttävä näky :)