Tyttäreni on nyt kasvanut teiniksi.

15-vuotiaasta saakka olen hävennyt erästä kasvojeni ulkonäköpiirrettä. Välillä ollut aivan tuskastunut ja masentunut, minua nuorena myös kiusattu tästä. Nyttemmin keski-ikäisenäkin vielä tämä piirre häirinnyt minua toisinaan hyvinkin paljon, vaikka tiedostan kyllä että isompiakin ongelmia ihmisillä on (myös minulla) kuin tällainen ulkonäköseikka.

Tyttäreni on nyt kasvanut teiniksi. Olen huomannut, että hänellä on tämä sama ulkonäköpiirre, mutta olen ajatellut ettei se hänellä ole ihan niin häiritsevä eikä voimakas piirre, ja oikeastaan näyttää itseasiassa hyvältä ja persoonalliselta.

Näin sitten taannoin ulkopuolisen salaa ottaman valokuvan minusta ja tyttärestäni, jossa tämä piirre näkyy samasta kulmasta molemmilla. Ja aivan identtinenhän se on! Miten se omissa kasvoissa onkin tuntunut aina niin järkyttävältä, mutta tyttären kasvoissa ei?

Tajusin, että hitto olen ollut tyhmä, olen kaikki nämä vuosikymmenet hävennyt ja itkenyt piirrettä, joka ei oikeasti ulkopuolisen silmiin näytä todellakaan niin pahalta kuin itse olen aina kuvitellut!

Kyllä havahdutti!