Lue keskustelun säännöt.
Vapauduin 30 vuotta kestäneestä ulkonäköpiirteeni häpeämisestä
28.04.2025 |
15-vuotiaasta saakka olen hävennyt erästä kasvojeni ulkonäköpiirrettä. Välillä ollut aivan tuskastunut ja masentunut, minua nuorena myös kiusattu tästä. Nyttemmin keski-ikäisenäkin vielä tämä piirre häirinnyt minua toisinaan hyvinkin paljon, vaikka tiedostan kyllä että isompiakin ongelmia ihmisillä on (myös minulla) kuin tällainen ulkonäköseikka.
Tyttäreni on nyt kasvanut teiniksi. Olen huomannut, että hänellä on tämä sama ulkonäköpiirre, mutta olen ajatellut ettei se hänellä ole ihan niin häiritsevä eikä voimakas piirre, ja oikeastaan näyttää itseasiassa hyvältä ja persoonalliselta.
Näin sitten taannoin ulkopuolisen salaa ottaman valokuvan minusta ja tyttärestäni, jossa tämä piirre näkyy samasta kulmasta molemmilla. Ja aivan identtinenhän se on! Miten se omissa kasvoissa onkin tuntunut aina niin järkyttävältä, mutta tyttären kasvoissa ei?
Tajusin, että hitto olen ollut tyhmä, olen kaikki nämä vuosikymmenet hävennyt ja itkenyt piirrettä, joka ei oikeasti ulkopuolisen silmiin näytä todellakaan niin pahalta kuin itse olen aina kuvitellut!
Kyllä havahdutti!
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Kyömynenä ilmeisesti.
Ei ole kyömynenä, mutta onko sillä mitään väliä tarinani pointin kanssa, mikä se piirre on...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksei sitä piirrettä voi kertoa, ei kukaan sinua siitä tunnista.
Yleensähän ihmisillä on hämmästyttävän korkea sietokynnys dissonanssille. Tällä kertaa sinulla ei ollut ja se on tietysti vain hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä!
Joo, ja siis tätä ei varmaan kukaan voi käsittää että tuntuu kuin iso taakka olisi pudonnut pois harteilta, joka teinistä asti kulkenut mukana!
Luulen, että musta tuntuu nyt samalta kun heistä, jotka ovat käyneet kauneusleikkauksessa ja saaneet itseään häiritsevän piirteen korjattua. Ainut vaan, että mun ei tarvinut käydä leikkauksessa, vaan ainoastaan nähdä itseni ns. ulkopuolisen silmin :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämän takia ihmisten olisi aina hyvä miettiä tilannettaan sen kautta, miltä tuntuisi jos se koskisi omaa tytärtä. Sekä hyvässä että pahassa. Noin helpottaa liika itsekriittisyys siinä missä korjattavissa olevaan huonoon tilanteeseen alistuminen.
Onnea teille molemmille!
Vierailija kirjoitti:
No miksei sitä piirrettä voi kertoa, ei kukaan sinua siitä tunnista.
No mitä se hyödyttäisi sinua tai ketään muutakaan, jos ap tulisi kertomaan onko hänellä ja tyttärellään voimakas leuka, hörökorvat, korkea otsa tai iso nenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyömynenä ilmeisesti.
Ei ole kyömynenä, mutta onko sillä mitään väliä tarinani pointin kanssa, mikä se piirre on...
Ap
On.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksei sitä piirrettä voi kertoa, ei kukaan sinua siitä tunnista.
No mitä se hyödyttäisi sinua tai ketään muutakaan, jos ap tulisi kertomaan onko hänellä ja tyttärellään voimakas leuka, hörökorvat, korkea otsa tai iso nenä?
Mitäpä koko keskusteluketjun lukeminen ketään hyödyttää?
"Tein muuten joskus yhden jutun, joka jäi mietityttämään. Mutta sitten tapahtui asia, ja sen jälkeen asia ei ole samalla lailla enää mietityttänyt. Mitä mielipiteitä?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi hyvä!
Joo, ja siis tätä ei varmaan kukaan voi käsittää että tuntuu kuin iso taakka olisi pudonnut pois harteilta, joka teinistä asti kulkenut mukana!
Luulen, että musta tuntuu nyt samalta kun heistä, jotka ovat käyneet kauneusleikkauksessa ja saaneet itseään häiritsevän piirteen korjattua. Ainut vaan, että mun ei tarvinut käydä leikkauksessa, vaan ainoastaan nähdä itseni ns. ulkopuolisen silmin :D
Ap
Sua on joku suostunut kerran polkemaan ulkonäöstäsi huolimatta?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miten tytär kokee asian?
Hän ei ole koskaan maininnut mitään asiasta. Joistain muista piirteistään on joskus valittanut, mutta tästä piirteestä ei koskaan.
En tosin itsekään ole hänen kuulteen ikinä valittanut mistään ulkonäköpiirteestäni. Äitini valitti aina omaa lihavuuttaan minulle kun olin nuori, silloin päätin etten koskaan moiti ulkonäköäni mistään syystä lasteni kuullen, jotten aiheuttaisi heille kriittisyyttä tai paineita ulkonäköään kohtaan.
Ap
Kyömynenä ilmeisesti.