Meillä on onneksi kaikilla kolmella lapsella oma iso huone:

teinit ole hävenneet tuoda kotiin kavereitaan :D Pienet palkat, tällä mennään...

On meidän teineillä nyt omat isot huoneet, kun yksi lapsi on jo muuttanut muualle opiskelemaan, mutta yksi lapsistamme sai oman huoneen vasta 17-vuotiaana. Sitä ennen hän jakoi huoneen siskonsa kanssa. Ei se kaverisuhteita ja yökyläilyjä estänyt, koska niitten eteen tehtiin aina järjestelyjä. Meidän 8-vuotiaallakin on oma soppi, mutta ihan onnettoman pieni. Parempi sekin kuitenkin kuin ei omaa tilaa ollenkaan.

Silti kotimme on suosituin kyläpaikka lasten kavereille.

Koska jokaisella ei ole suurta ja omaa huonetta niin olemme tekemisissä toistemme kanssa paljon.

Läsnäolo ja läheisyys on meidän perheen arvoja.

johon tulee omat makuuhuoneet lapsille jotka eivät ole edes syntyneet vielä.

Me olemme rakentamassa taloa johon tulee omat makuuhuoneet lapsille jotka eivät ole edes syntyneet vielä.

jokaisella 8 lapsella omat ISOT huoneet. olen niin tyytyväinen että saavat rauhassa jokainen oleskella. Vielä on kaksi tyhjää huonetta odottamassa josko vielä tärppäis ;)

tilaa on vähän vähemmän ja perhe on pakosti paljon yhdessä ja joutuu yhdessä sopimaan ja sumplimaan asioita. Siksi(kään) me emme koskaan muuta isompaan, vaikka mahdollisuus olisi. Lapsia kolme ja neliöitä 90, vaihdellaan huonejärjestystä fiilisten mukaan.

on kotona niin ei heitä näy. Jokainen jumittaa omassa huoneessa. Ei hyvä!

Entäpä jos niitä lapsia ei tulekaan yhtään... Oletkos varautunut siihen?

johon tulee omat makuuhuoneet lapsille jotka eivät ole edes syntyneet vielä.

Totta on, että väljyys vie yhteisöllisyyden tunnetta. On useampia oleskelutiloja, omat huoneet jne, ja vielä eri kerrokset, joten aika rauhassa saa olla. Onhan rauha mukavaakin, monilapsisen perheen äitinä sitä osaa välillä arvostaakin, mutta onhan siinä ongelmansakin.

joka miehineen rakennutti omakotitalon parikymppisenä jotain 90-luvun puolivälissä. Nyt ovat 42-vuotiaita, eikä lapsia ole kuulunut.

Jotenkin en edes osaa surra heidän lapsettomuuttaan, koska se asenne silloin oli niin ylimielinen. Kovaan ääneen toitottivat, että ensin tehdään ja maksetaan taloa, sitten vasta lapsia. Olivat niin varmoja, että homma menee tietyssä järjestyksessä.

Ei ole lapsia tullut, eikä enää tule.

Ainakin on herrasväelle siinä 200+ neliön talossa tilaa buaaaahhhh

teemme yhdessä puutarhatöitä, retkeilemme jne. Lapsilla ei ole tietokoneita tai tv:tä omissa huoneissaan. Ei ole avarat tilat pois yhteisöllisyydestä. Ja usein kavereita yökylässä koska tilaa on. Parhaimpina iltoina kuusi lasta kuuntelemassa isän iltasoittoa :)

Lasten makkareita tulee kolme. Emme jää ainakaan kokonaan lapsettomiksi, voimmehan adoptoida jos biologiset lapset eivät onnistu. Tosin so far so good, koska olen jo raskaana. Jos lapsia ei tule kolmea niin onpahan vieras- tai työhuone. Tai molemmat! Kolmea enempää tuskin tulee mutta jos tulee, sitten katsotaan tilanne uudelleen.



Olen myös itse kasvanut omakotitalossa jossa kaikilla lapsilla oli omat huoneet. Olemme silti erittäin läheisiä ja vietimme ja vietämme edelleen aikaa toistemme kanssa. Eiköhän sellaiset asiat ole ihmisten tahdosta kiinni, ei talosta.

Talon huonejaon perusteella on vain hieman hankala saada kolmannelle omaa huonetta, koska haluaisimme säilyttää myös elokuvahuoneen ja työhuoneen aikuisten käytössä..aika näyttää, mihin päädymme.

mutta minkäs teet, enempää emme saa lainaa, emmekä pystyisi sitä maksamaankaan

tilaa on vähän vähemmän ja perhe on pakosti paljon yhdessä ja joutuu yhdessä sopimaan ja sumplimaan asioita. Siksi(kään) me emme koskaan muuta isompaan, vaikka mahdollisuus olisi. Lapsia kolme ja neliöitä 90, vaihdellaan huonejärjestystä fiilisten mukaan.

asumisneliöt eivät ainakaan lisäänny pääkaupunkiseudulla.

Ja mahdumme nyt hyvin kaksioon, mutta etsin parhaillaan kolmiota, että lapselle on oma huone :)



Opiskelut on vielä kesken koska tarkoitus käydä yliopistokin.



Olisihan se ihana saada mahdollisesti vielä lisää lapsia, mutta siinä tapauksessa olisi järkevintä mielestäni ostaa oma asunto, eli emme luultavasti hanki lisäää lapsia ennen kuin olemme mieheni kanssa valmistuneet ja olemme kokopäivätöissä. Ja silloin on mahdollista ostaa myös oma, isompi talo :)



Nyt voimme käydä osa-aikatöissä, mutta tuloillamme ei ikävä kyllä vielä kannata ostaa omaa taloa :S Mutta hyvin me varmasti pärjätään kolmiossa.



Itse olen elänyt koko lapsuuteni ahtaassa kerrostalossa, ja isompana olisin toivonut enemmän tilaa.. Yritänkin järjestää meille asiat paremmin :)

Talon huonejaon perusteella on vain hieman hankala saada kolmannelle omaa huonetta, koska haluaisimme säilyttää myös elokuvahuoneen ja työhuoneen aikuisten käytössä..aika näyttää, mihin päädymme.

Hmm, teillä on tosiaankin paljon tilaa... Jos ei pysty elokuvahuoneesta ja työhuoneesta luopumaan, tai niitä yhdistämään (kuten minä tekisin), niin ei teidän auta muu kuin hankkia kartano :D tai ainakin isompi asunto.