Kumppani, joka ajattelee liikaa

Ei kannata jatkaa jos tilanne nyt jo tuntuu ikävältä. Kysely pahenee ajan myötä ja tuhlaat turhaan aikaasi hänen kanssaan.

Mulla on tähän kosketuspintaa! Mä tein suhteeni alussa samaa. Kun ei nähty moneen päivään, niin mun pää alkoi sabotoimaan suhdetta ja keksimään kaikkia syitä miksei kumppani ole mulle se oikea.

Tuohon mulla auttoi 5 käyntiä psykologilla, rohkeus ymmärtää että vika on minussa eikä kumppanissa ja lopulta rohkeus päästää uusi rakkaus sisään peloista ja traumoista huolimatta. Mulla tuossa taustalla oli hylätyksi tulemisen pelko

Kaipa olet puhunut tästä kumppanisi kanssa?

Juuri tuon takia ei pidä liian nopeasti hankkia uutta parisuhdetta. Vanhan suhteen traumat pitäisi käsitellä ensin. Jos niitä ei käsittele ne tulevat mukaan uuteen suhteeseen. Haluatko sinä koko ajan käsitellä hänen traumojaan?

Olisi syytä sanoa kumppanille ihan suoraan, että hän maalailee omassa päässään piruja seinille ja tekee kärpäsestä härkäsen. Ja että hän kaataa ne pirut ja härkäset sinun niskaasi, kun hänen tulisi hoitaa ne ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuon takia ei pidä liian nopeasti hankkia uutta parisuhdetta. Vanhan suhteen traumat pitäisi käsitellä ensin. Jos niitä ei käsittele ne tulevat mukaan uuteen suhteeseen. Haluatko sinä koko ajan käsitellä hänen traumojaan?

Hänen erostaan oli kuusi vuotta kun tapasimme, minun erostani vain vuosi. Ehkä meissä on myös se ero, että minä pystyn olemaan enemmän tässä ja nyt, nautti vaan hetkestä ja hyvästä olostani. Ja luottaa, että asioilla on taipumus järjestyä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jatkaa jos tilanne nyt jo tuntuu ikävältä. Kysely pahenee ajan myötä ja tuhlaat turhaan aikaasi hänen kanssaan.

 varmaan terapia olisi parempi kuin ero suoriltaan

Hän aavistaa sen jo nyt, ettei teistä tule mitään pysyvää paria. Naisilla on tämmöinen vaisto. Se voi ilmetä esim. toisen kontrolloimisena ja jatkuvana sen varmisteluna, että kaikki varmasti on ok suhteessa. Koska alitajunnassaan nainen jo aavistaa, että ero on edessäpäin, mutta järkiminä vastustaa sitä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi syytä sanoa kumppanille ihan suoraan, että hän maalailee omassa päässään piruja seinille ja tekee kärpäsestä härkäsen. Ja että hän kaataa ne pirut ja härkäset sinun niskaasi, kun hänen tulisi hoitaa ne ihan itse.

Kaikki naiset eivät tunnu koskaan pääsevän kunnolla eroon traumoistaan. Oli kyseessä sitten perheensä vuosikymmeniä sitten hylännyt isä, nuoruuden ongelmat kotona tai väkivaltainen/juoppo exä, niin moni kantaa näitä traumoja mukanaan loppuelämänsä ja mahdollistaasen, että terapiat ovat yksi nopeimmin kasvavista ja tuottoisimmista aloista tänä päivänä. 

Eivätkä asiakkaat halua parantua tai terapeutit parantaa, koska kyseessä on trendikäs juttu, oikeastaan harrastus.

Kuulostaa ristiriitaisesti turvattomalta kiintymystyyliltä. Epäilyllä yrittää hakea alitajuisesti turvaa sinusta, koska menneisyydessä on jonkinlainen hylätyksi tai petetyksi tulemisen kokemus. Ei välttämättä mikään ex-parisuhteen haava, vaan voi olla käytösmalli ihan lapsuudesta. Tuosta voi parantua, mutta se vaatii ymmärtäväisen turvallisen kumppanin joka ei heitä bensaa liekkeihin. Usein ristiriitaiset löytää vastaparikseen välttelevästi kiintyneen, josta alkaa hirveän myrkyllinen tanssi: Kun toinen yliajattelee, toinen ahdistuu ja vetäytyy, mistä yliajattelija ahdistuu entisestään ja saa vahvistusta vainoharhaisuudelle, mikä ahdistaa välttelevää vain lisää, mikä saa molemmat käyttäytymään pelkurimaisesti jne. Molemmat kaipaisi läheisyyttä ja turvaa omilla ehdoillaan, mutta kaikki ei osaa luottaa siihen varsinkaan alussa eikä tietenkään aina kannatakaan luottaa mikä asiasta niin kinkkisen tekeekin.

Mutta. Jos kaikki on muuten hyvin ja näet suhteessa aitoa potentiaalia, en luovuttaisi tuohon vaan katsoisin ainakin miten tietoinen yliajattelija on itse omasta käytöksestään. Sehän voi olla, että häntä huolestuttaa ja vaivaa itseäänkin tuo oma kaavansa josta haluaisi oppia suhteen vakiintuessa pois. Terapia voi auttaa siinä tiedostamisessa ja vanhojen haamujen käsittelyssä, mutta se ei ole välttämätöntä jos molemmat kykynevät tunnustamaan mitä niiden pelkojen alla oikeasti on ja jos se oikea yliajattelun alla lymyilevä tarve ei pelota sinua pois. Jos taas turvan tunteen antaminen ja kumppanin tukeminen tuossa prosessissa tuntuu vaivalloiselta tai jotenkin vastenmieliseltä jo ajatuksena, kannattaa ehkä luovuttaa jo alkuunsa. Silloin saattaa juurikin olla kyse naisen vaistosta ja aiheellisestakin epäilyksestä, josta joku ylempänä jo puhuikin.

Vierailija kirjoitti:

Olisi syytä sanoa kumppanille ihan suoraan, että hän maalailee omassa päässään piruja seinille ja tekee kärpäsestä härkäsen. Ja että hän kaataa ne pirut ja härkäset sinun niskaasi, kun hänen tulisi hoitaa ne ihan itse.

Mulla on tuota samaa taipumusta ja jokunen viikko kun uskaltauduin näistä puhumaan niin kumppani jätti mut 😑

Ja ei, en ladannut aiemmin tapahtuneita asioita hänen niskaansa vaan puhuin vaan mitä ja miksi enkä jankuttanut ja kyseenalaistanut jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tähän kosketuspintaa! Mä tein suhteeni alussa samaa. Kun ei nähty moneen päivään, niin mun pää alkoi sabotoimaan suhdetta ja keksimään kaikkia syitä miksei kumppani ole mulle se oikea.

Tuohon mulla auttoi 5 käyntiä psykologilla, rohkeus ymmärtää että vika on minussa eikä kumppanissa ja lopulta rohkeus päästää uusi rakkaus sisään peloista ja traumoista huolimatta. Mulla tuossa taustalla oli hylätyksi tulemisen pelko

Kuulostaa järkeenkäyvältä. Kun on ensin lähennytty ja menty kolme askelta eteenpäin, niin viikon päästä ollaan etäännytty ja menty kaksi askelta taaksepäin. Kun viikko vaihtuu ja erotaan, niin ensin tulee alkuun rakkaudentunnustuksia ja pusu- tai sydänemojeita monta kertaa päivässä. Viikon päästä voi tulla lyhyitä  vastauksia jos jotain kysyy, eikä mitään lämpöä viesteissä.

En myöskään ymmärrä jotain hermosto käy ylikierroksilla ja pitää rauhoittua että saa nukuttua ja keskityttyä työntekoon-juttuja. Minusta kaikki tällainen, on onnea ja rakastuneena oloa, joka voimaannuttaa ja auttaa minua jaksamaan arjessa, ei siis kuormita vaan päinvastoin.

Minulla on vähän samaa, kun olen erossa niin alkaa jonkinlaiset antipatiat nousta läheistäkin ihmistä kohtaan ja kehittelen päässäni kaikenlaisia negatiivisia skenaarioita.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ristiriitaisesti turvattomalta kiintymystyyliltä. Epäilyllä yrittää hakea alitajuisesti turvaa sinusta, koska menneisyydessä on jonkinlainen hylätyksi tai petetyksi tulemisen kokemus. Ei välttämättä mikään ex-parisuhteen haava, vaan voi olla käytösmalli ihan lapsuudesta. Tuosta voi parantua, mutta se vaatii ymmärtäväisen turvallisen kumppanin joka ei heitä bensaa liekkeihin. Usein ristiriitaiset löytää vastaparikseen välttelevästi kiintyneen, josta alkaa hirveän myrkyllinen tanssi: Kun toinen yliajattelee, toinen ahdistuu ja vetäytyy, mistä yliajattelija ahdistuu entisestään ja saa vahvistusta vainoharhaisuudelle, mikä ahdistaa välttelevää vain lisää, mikä saa molemmat käyttäytymään pelkurimaisesti jne. Molemmat kaipaisi läheisyyttä ja turvaa omilla ehdoillaan, mutta kaikki ei osaa luottaa siihen varsinkaan alussa eikä tietenkään aina kannatakaan luottaa mikä asiasta niin kinkkisen tekeekin.

 

Mutta. Jo

Sanoisin ennemminkin, että hän on se välttelevästi ja minä ristiriitaisesti kiintynyt, joka haluaa antaa toiselle paljon rakkautta ja lämpöä ja saada sitä myös itse. Näen tässä kyllä paljon potentiaalia, jos vain jaksan tätä vuoristorataa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi syytä sanoa kumppanille ihan suoraan, että hän maalailee omassa päässään piruja seinille ja tekee kärpäsestä härkäsen. Ja että hän kaataa ne pirut ja härkäset sinun niskaasi, kun hänen tulisi hoitaa ne ihan itse.

 

 

Mulla on tuota samaa taipumusta ja jokunen viikko kun uskaltauduin näistä puhumaan niin kumppani jätti mut 😑

Ja ei, en ladannut aiemmin tapahtuneita asioita hänen niskaansa vaan puhuin vaan mitä ja miksi enkä jankuttanut ja kyseenalaistanut jatkuvasti.

En oikein ymmärtänyt, että kuka, mitä ja miksi? Sen tiedän, että jotkut pelkäävät jätetyksi tulemista niin paljon, että jättävät itse, ettei  tarvitse elää jätetyksi tulemisen pelossa. Joku sanoi, että parempi tuttu helvetti, kuin tuntematon taivas."

Tukeminen ja turvan antaminen ei ole koskaan tuntunut vastenmieliseltä, päin vastoin. Jos joku tuntuu vastenmieliseltä niin se, ettei toinen sitä turvaa ota (tai uskalla ottaa) vastaan. Itse saan tyydytystä antamisesta, auttamisesta ja muusta epäitsekkäästä toimimmasta. Tai ehkä se ei ole puhtaasti epäitsekästä, koska antaa minullekin hyvää oloa.

Kannattaa yrittää löytää lapseton ja mielellään myös "vähän ajettu". Vanhoista jutuista jä. Naisille yleensä aina jotain traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jatkaa jos tilanne nyt jo tuntuu ikävältä. Kysely pahenee ajan myötä ja tuhlaat turhaan aikaasi hänen kanssaan.

 varmaan terapia olisi parempi kuin ero suoriltaan

Mun eksä oli käynyt terapiassa muutaman vuoden silloin kun tapasimme ja jatkoi sitä koko suhteemme ajan. Nelj vuotta terapiaa, eivätkä traumat hävinneet mihinkään. Rahaa siihen kyllä paloi ihan kiitettävästi.

Jos kumppani ajattelee "liikaa", hän on "välttelevästi kiinnittynyt ja tarvitsee terapiaa." Ok. Tai hän on liian älykäs sinulle.