Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla heikko vai vahva impulssikontrolli?
20.04.2025 |
En tiedä meneekö liian syvälliseksi tämän palstan sisällöksi mutta kokeillaan saisiko aikaan kiinnostavaa keskustelua?
Millainen impulssikontrolli sinulla on? Jos määrittelisit sen hyväksi tai huonoksi, niin onko näin ollut aina (aikuisiällä, voidaan suosiolla antaa anteeksi lapsuuden ja teini-iän kommellukset) vai onko siinä ollut muutoksia? Jos, niin mitkä asiat/elämäntilanteet ovat siihen vaikuttaneet?
Koetko, että olet pystynyt kehittämään kykyä hallita impulsiivista käytöstä?
Impulsseilla ja niiden kontrollilla tarkoitan tässä yhteydessä hetkellisiä mielihaluja ja niiden hallitsemista. Tyyliin että sorrutko helposti roskaruokaan/shoppailuun/juomiseen vain koska tekee mieli ja voit tehdä niin, vai pystytkö vastustamaan kiusauksia? (Addiktiot on asiansa erikseen, toki niidenkin vastustamisesta voidaan puhua!)
Toinen esimerkki on tunteiden hallinta: menetkö helposti tunteiden mukana, räjähdätkö näkyvästi kun suutut, purskahdatko itkuun tai saatatko tehdä tunnekuohuissa valintoja joita myöhemmi kadut?
Itselläni tämä taito on todella vaihteleva ja vahvasti stressiin/mielialaan liittyvä. Kun olo on fyysisesti ja henkisesti hyvä ja levännyt, pystyn helposti vastustamaan mielitekoja mutta kun olen väsynyt, kuormittunut, nälkäinen tai ahdistunut, tuntuu että kaikki kontrolli katoaa sekunnissa ja jonkinlainen autopilotti lähtee päälle. Tämä siis liittyen ensimmäisen esimerkin mukaisiin tilanteisiin, kuten esimerkiksi saatan tilata ruokaa Woltilla vaikka kaapissa olisi ns. oikeaa ruokaa joka olisi valmiina nopeammin. Olin aiemmin parempi hallitsemaan näitä impulsseja, mutta burn outin jälkeen tuntuu, että resilienssi ja kyky käsitellä negatiivisia olotiloja on jotenkin ihan käsittämättömän heikko.
Sen sijaan tunteita hallitsen todella hyvin, luultavasti koska toimin vuosia asiakaspalvelussa jossa kohtasin päihtyneitä ja haastavia asiakkaita säännöllisesti. Opin peittämään v*tutuksen, puhumaan rauhallisesti silloinkin kun vastassani oli täysi ääliö ja sisäisesti olisin halunnut vaan karjua hänelle kuten hän olisi ehdottomasti ansainnut.
Kommentit (2)
Lapsena ei ollut mitään kontrollia. Onneksi aikuiset ohjasivat. Aikuisena on hyvin vahva. En tee mitään hetken mielenjohteesta. Harkitsen kaikki asiat. Joskus teininä kehitin itselleni kysymyssarjan. Tarvitsenko todella tätä? Jos nyt tuntuu pahalta, tuntuuko vielä 10 vuoden päästä? Onko asia sen arvoinen? Miksi minusta tuntuu tältä, lähdenkö lenkille miettimään asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu asiasta.
Ei kiinnosta alkoholi, huumeet, ei kiinnosta pelit ym, mutta olen tuhlaileva rahankäyttäjä ja rakastan hyvää ruokaa sekä mielestäni elämästä pitää myös nauttia.
En ole ihmissuhteissa kovin
aggressiivinen, eli ei tarvitse "hillitä" itseään jos suututtaa esim toisen huono käytös, vaikka näytänkin suuttumuksen tai sen että reagoin.
En ylipäätään peittele tunteita, mutten ole mikään raivoaja luonne.
Jos kohtaan jotain todella pahaa kiusaamista, esim joku omituinen huutaa pää punasena niin teen kyllä rajat selväksi ja joskus olen huutanutkin ihmiselle joka toistuvasti kohdistaa aggressiota olemassaoloni vuoksi, vaikka itse käyttäytynyt hyvin.