Onko täällä muita, jotka tekevät kaikki päätökset elämässään täysin itsenäisesti?

En ole kysynyt neljäänkymmeneen vuoteen.

Yleensä sitä ei haluta tiedostaa että oma päätöksenteko olisi alisteinen jollekulle toiselle, mutta se on kuitenkin hinta minkä joutuu maksamaan ihmissuhteista. 

En ole niin tyhmä, ettenkö ensin kuuntelisi mahdollisimman monenlaisia neuvoja ja näkemyksiä ja sitten vasta tekisi omaa itsenäistä päätöstäni.

Itsenäisesti olen tehnyt päätökseni 21 vuotiaasta lähtien nyt olen 74 v. Onni ollut ehkä vähän matkassa kun kaksi taloakin ostin, toisessa vielä asun ja kolme kertaa muuttanut eri maahan Euroopassa. 

Eipä ole ketään jolta kysellä. Aika hyvin olen pärjännyt.

Todennäköisesti en - tuskin kukaan. Aiheesta on filosofit ja psykologit kirjoittanut hyllymetreittäin teoksia.

Pakko on päätökset itsenäisesti tehdä kun yksin sen seuraamuksenkin kantaa, ei ole ketään jakamassa kumpaakaan.

Täältä kyselen usein neuvoja ja monesti olen saanut ihan hyviä. Harkitsen toki aina itse lopulta, mutta monesti on tullut ihan uusia näkökulmia, mitä ei ole osannut ajatellakaan.

15-vuotiaana peruskoulun jälkeen lähdin kotoa 400km päähän Helsinkiin asumaan, ja silloin toki tarvitsin vanhempien luvan, ja sen jälkeen ei ole tarvinnut lupia kysellä. Toki kysyn yhteisistä asioista miehen mielipidettä, ja muutenkin voin kysyä muiden mielipiteitä asioista, mutta päätökset teen aina itse ja itsenäisesti. 

Vierailija kirjoitti:

15-vuotiaana peruskoulun jälkeen lähdin kotoa 400km päähän Helsinkiin asumaan, ja silloin toki tarvitsin vanhempien luvan, ja sen jälkeen ei ole tarvinnut lupia kysellä. Toki kysyn yhteisistä asioista miehen mielipidettä, ja muutenkin voin kysyä muiden mielipiteitä asioista, mutta päätökset teen aina itse ja itsenäisesti. 

Jos kysyt mieheltä, niin päätös ei ole itsenäinen :D 

Ap

Onhan täällä yksinäisiä paljonkin. Itseriittoiset siihen päälle.