Oliko lapsuudenperheesi kiva, outo vai millainen?

Outo, väkivaltainen ja alkoholistinen. Se teki minusta vahvan ihmisen jota ei pikkuasiat hetkauta.

Ihan paras 😍🤩 

Outo on lievä sana kuvaamaan arkeamme. 

Huvipuistohullu kirjoitti:

Ihan paras 😍🤩 

Sen kyllä arvaan! Ap

Ns, vit'umainen.

Outo. Pahinta oli se ettei sitä ollut itse edes tajunnut, ennenkuin kuuli sen muilta.

Äitini oli todella arka ihminen ja hänellä taisi olla sosiaalisten tilanteiden pelkokin. Hän neuvoi, ettei saa puhua vieraille ihmisille. Ei saa edes katsoa heihin päin. 

Oli kyllä todella vaikeaa aloittaa koulu siksi, että siellä olisi pärjännyt jos olisi puhunut reippaasti ja viitannut. Minä luimistelin äitini neuvon mukaan mahdollisimman huomaamattomana enkä viitannut ikinä, koska siinähän olisi joutunut puhumaan. Kerron tämän siksi, että vanhempi voi omilla asenteillaan istuttaa lapseen lapsen menestystä heikentävän arvomaailman ja käytöstavat. 

Onneksi minulle tuli seuraavaksi luokanopettajaksi rennompi opettaja, jonka kanssa keskustelin usein koulupäivän jälkeen. Hän sanoi minulle suoraan, etten ole muita huonompi ja turhaan vaikenen oppitunneilla. Hän sanoi minulle, etten voi saada parempia numeroita, vaikka saisin pelkkiä kymppejä kokeista, jos minulla ei ole minkäänlaista tuntiaktiivisuutta. Kerroin opettajalle äitini opetuksista ja opettaja sanoi, ettei enää eletä siinä maailmassa, jossa äitini on käynyt kansakoulunsa. Kansakoulussa on voitu arvostaa hiljaista oppilasta, joka on suunnilleen huomaamaton. Peruskoulu on asia erikseen. 

Ikävä kyllä kaikille lapsille ei tule noin hyvää ja psykologista silmää omaavaa opettajaa. Nykyaikana olisi tuleville vanhemmille vaikka minkälaista opetusmateriaalia netissä. Luultavasti ymmärretään sekin, että ihmisillä on temperamenttieroja. Ei introvertti, joka elää kotirouvana tehden kotityöt ja lukien sekä lähikauppiaasta alkaen kaikkia perheen ulkopuolisia ihmisiä peläten, ole mikään paras lastenkasvattaja. Isäni puolestaan oli etäinen ja kävi kotona lähinnä vaihtamassa vaatteita, syömässä ja nukkumassa. Hänen maailmansa oli työelämässä ja perhe oli asia, joka nyt vain kuului menestyvällä miehellä olla. En muista, että olisin ikinä keskustellut kaikessa rauhassa isäni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Outo, väkivaltainen ja alkoholistinen. Se teki minusta vahvan ihmisen jota ei pikkuasiat hetkauta.

Minuun tuollainen perhe vaikutti niin, etten ole pitänyt yhteyttä sen jälkeen kun pääsin lähtemään pois. Sen lisäksi alkoholi ja päihtyneet ihmisetkin ovat minulla vältettävien listalla. En jaksa kuunnella kenenkään humalaista äkisemistä. Väkivaltaa en hyväksy.

Vierailija kirjoitti:

Äitini oli todella arka ihminen ja hänellä taisi olla sosiaalisten tilanteiden pelkokin. Hän neuvoi, ettei saa puhua vieraille ihmisille. Ei saa edes katsoa heihin päin. 

Oli kyllä todella vaikeaa aloittaa koulu siksi, että siellä olisi pärjännyt jos olisi puhunut reippaasti ja viitannut. Minä luimistelin äitini neuvon mukaan mahdollisimman huomaamattomana enkä viitannut ikinä, koska siinähän olisi joutunut puhumaan. Kerron tämän siksi, että vanhempi voi omilla asenteillaan istuttaa lapseen lapsen menestystä heikentävän arvomaailman ja käytöstavat. 

Onneksi minulle tuli seuraavaksi luokanopettajaksi rennompi opettaja, jonka kanssa keskustelin usein koulupäivän jälkeen. Hän sanoi minulle suoraan, etten ole muita huonompi ja turhaan vaikenen oppitunneilla. Hän sanoi minulle, etten voi saada parempia numeroita, vaikka saisin pelkkiä kymppejä kokeista, jos minulla ei ole minkäänlaista tuntiaktiivisuutta. Kerroin opettajalle äitin

Nyt olet asian ytimessä. Elämässä paremmin pärjäävät ovat saaneet nykyelämään paremmin sopivat opit vanhemmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Outo on lievä sana kuvaamaan arkeamme. 

Meillä oli vanhanaikainen. Perheen päälle eli isälleni tarjottiin ensin parhaat palat. Äitini ei edes istunut ruokapöydässä. Hän söi keittiössä jakkaralla keittiön työtason luona ja oli koko ajan valmis pomppaamaan pöytään tuomaan lisää ruokaa tai juomaa. Omassa kodissani ei ole eikä tule tuollaista asetelmaa.

En tiedä oliko se ihan normaali mutta kerrotaan. Äitini petti isääni miehen kanssa, jonka vaimosta tuli sitten meidän isän uusi vaimo myöhemmin. Äitini kanssa asuin minä ja siskoni pääsääntöisesti, mutta nähtiin isää joka toinen viikonloppu ja lomilla. Isäni luona asui tämä uusi vaimoke oman poikansa ja myöhemmin heidän yhteisen poikansa kanssa.

Jouduttiin siinä sitten siskoni kanssa tasapainoilemaan näiden kahden paikan välillä. Oli se aika kuumottavaa kun olimme yökylässä isän luona tämän uuden vaimon katseen alla. Semmoinen kiva passiivis agressiivinen tunnelma aina kun siellä kävimme.

Ai niin äitini kävi läpi jonkun 7 ukkoa ennen kuin löysi nykyisen miehensä. Muutin kotoa 16 vuotiaana kun ei pää enää kestänyt tätä menoa. Onko tämä normaalia Suomen perheissä?

M32

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Outo on lievä sana kuvaamaan arkeamme. 

Meillä oli vanhanaikainen. Perheen päälle eli isälleni tarjottiin ensin parhaat palat. Äitini ei edes istunut ruokapöydässä. Hän söi keittiössä jakkaralla keittiön työtason luona ja oli koko ajan valmis pomppaamaan pöytään tuomaan lisää ruokaa tai juomaa. Omassa kodissani ei ole eikä tule tuollaista asetelmaa.

Ei tuollainen ole ollut normaalia vanhoinakaan aikoina.

Ihanan outo!

Me olemme todella läheisiä, äitini, siskoni ja minä. 

Mikä ihmeen outo?

Ihan hyvä

Outo kai. Vanhempani olivat melko köyhiä, uskovaisia ja introvertteja. Se teki muiden silmissä minustakin oudon ja luonnollisesti minua kiusattiin. Ja kun aloin oireilla, vanhempani ykskantaan ilmoittivat, etteivät osaa auttaa minua muuten kuin rukoilemalla, ja että minun pitäisi katua syntejäni ja "tulla uskoon" niin en enää kärsisi. 

Oli kivojakin asioita. Tehtiin monenlaista yhdessä perheen kanssa, ja etenkin lomamatkat kotimaassa ovat jääneet mieleen hyvinä muistoina. Ja toki meillä oli turvallisempaa kuin väkivaltaisten alkoholistien luona.