Mä oon huonoiten elämässäni menestynyt suvussani
Työkyvyttömyyseläkkeellä 47vuotiaana. Muut tekee uraa ja lapset menestyy.
Kommentit (33)
Vain suvustasi? Minä en tunne tai tiedä ketään yhtä suurta luuseria kuin minä.
Vierailija kirjoitti:
Vain suvustasi? Minä en tunne tai tiedä ketään yhtä suurta luuseria kuin minä.
Mulla ei ole ystäviä
Ap
Aloituksesi on melko ohut, on vaikea hahmottaa mitä haet. Jonkinlaista kommenttia kai siihen kuitenkin odotat, koska olet tullut palstalle asiasi kanssa.
Jos taustalla on, että tunnet huonommuutta verratessasi itseäsi muihin, niin voin sanoa, että se on ihan turhaa. Jokaisen elämänpolku on yksilöllinen, ja joku pätevä syyhän sinulla on työkyvyttömyyteesi. Ei sitä eläkettä ihan tyhjästä makseta. Jos pääajatus on murehtia omaa tilannettaan, niin on hyvä vaihtaa katsantokantaa. Sinulla on aikaa itsellesi, ja elämän tarkoitushan oli ikävän karkoitus. Keksi siis asioita, mistä iloitset ja voit olla onnellinen. Onnellisuus on mielentila, eikä saisi olla riippuvainen toisten menestyksestä, omaisuuksista tai lapsiluvusta. Joku vaikean kriisin tai katastrofin selättänyt voi olla onnellinen yksistään siitä että on elossa. Siinä tilanteessa muilla asioilla ei ehkä ole merkitystä. Elämää ja onnea voi alkaa rakentaa pienistä asioista. Tsemppiä elämääsi siltä pohjalta kuin se on!
Eikös joka suvussa ole yksi?
Täytät tarpeellisen paikan maailmankaikkeudessa.
Ilman sinua, kenestä ne puhuisivat?
Haa! Sinä olet sukusi pelastaja! Aina joku voi sanoa, joka mokailee, että ei sentään ole kuin Sinä! Olet syntipukki,
johon vedotaan, ryssitään sitä ja tätä. Sinulla on äärimmäisen tärkeä tehtävä suvussasi. Kanna osasi ylpeydellä.
"Olen sentään parempi kuin..." Tuotat niin monelle omahyväistä mielihyvää ja ylemmyydentuntoa...Olet aarre suvullesi!
Et ole sen huonompi kuin muutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain suvustasi? Minä en tunne tai tiedä ketään yhtä suurta luuseria kuin minä.
Mulla ei ole ystäviä
Ap
Kyse ei sinällään ole ystävistä vaan muista ihmisistä. Kun ympärilleen katsoo niin näkee miten paska ihminen olen.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesi on melko ohut, on vaikea hahmottaa mitä haet. Jonkinlaista kommenttia kai siihen kuitenkin odotat, koska olet tullut palstalle asiasi kanssa.
Jos taustalla on, että tunnet huonommuutta verratessasi itseäsi muihin, niin voin sanoa, että se on ihan turhaa. Jokaisen elämänpolku on yksilöllinen, ja joku pätevä syyhän sinulla on työkyvyttömyyteesi. Ei sitä eläkettä ihan tyhjästä makseta. Jos pääajatus on murehtia omaa tilannettaan, niin on hyvä vaihtaa katsantokantaa. Sinulla on aikaa itsellesi, ja elämän tarkoitushan oli ikävän karkoitus. Keksi siis asioita, mistä iloitset ja voit olla onnellinen. Onnellisuus on mielentila, eikä saisi olla riippuvainen toisten menestyksestä, omaisuuksista tai lapsiluvusta. Joku vaikean kriisin tai katastrofin selättänyt voi olla onnellinen yksistään siitä että on elossa. Siinä tilanteessa muilla asioilla ei ehkä ole merkitystä. Elämää ja onnea voi alkaa rakentaa pienistä asioista. Tsemp
Nämä tekoälyviestit voisi jättää pois. Tuossakin kymmeniä sanoja vailla sisältöä. Täyttä roskaa.
Käyn aina nussimassa erästä itseäni hieman vanhempaa naista.
Viiskymppisiä ollaan molemmat.
Saa paineskella paljaalla .
Eipä oo serkkudiplulla yhtä hyvä, saa poika hakata tattiaan!
Hah hah!
M48
Musta lammas! niin minäkin. Tervetuloa kerhoon!
Vierailija kirjoitti:
Haa! Sinä olet sukusi pelastaja! Aina joku voi sanoa, joka mokailee, että ei sentään ole kuin Sinä! Olet syntipukki,
johon vedotaan, ryssitään sitä ja tätä. Sinulla on äärimmäisen tärkeä tehtävä suvussasi. Kanna osasi ylpeydellä.
"Olen sentään parempi kuin..." Tuotat niin monelle omahyväistä mielihyvää ja ylemmyydentuntoa...Olet aarre suvullesi!
En mä halua olla se kenestä juoruillaan, en mä jaksa kantaa tätä osaa. Sen takia mietin että parempi olis jos mua ei olis, oon häpeäksi varsinkin vanhemmilleni
Ap
Voiko tätä osaa mitenkään vaihtaa? Ei varmaan...
Ap
Miten te jaksatte elämää? Tuntematta katkeruutta osastanne? Muut juoruilee ja nauraa takanapäin
Ap
Näinhän se on. Onneksi olen jo vuosikymmeniä sitten lopettanut yhteydet sukulaisiini. Kyllä he varmaan osaavat arvata millainen läjä jätettä olen, mutta eipähän tarvitse mennä sitä tuomitsemista ja pilkkaa mennä kokemaan. Saman jutun olen tehnyt tuttujen kanssa. Omassa yksinäisyydessä on luuserin paikka.
Joka suvussa on se yksi, joka ei pärjää samaan tahtiin kuin muut sukulaiset.
Vierailija kirjoitti:
Miten te jaksatte elämää? Tuntematta katkeruutta osastanne? Muut juoruilee ja nauraa takanapäin
Ap
Salaisuus on siinä, ettei kerta kaikkiaan välitä jostain juoruilusta ja selän takan puhumisesta. Joskus on kiva ihan tahallaan kaataa vettä myllyyn lisää.
Työnteko ja lisääntyminen eli pelkästään materiaalisia asioita... eikö elämään kuulu lainkaan sisäistä ulottuvuutta?
Älä huoli, et ole ainoa...