Lue keskustelun säännöt.
Mulla on ihan kamala klikki äitini kanssa
16.06.2011 |
poltin viime viikolla päreeni kokonaan. Hän on 70v ja mitä enemmän ikää sitä enemmän hän on marttyyri.
Minun tekemiset ei ole koskaan mitään (eikä veljeni) toisen siskoni asunto, ruoka, vaatteet siis ihan kaikki on aivan jumalaista. Jopa minun saamani vakituinen työ oli huono, kun en pomon paikkaa edes saanut (en hakenut enkä halunnut sitä).
Tekee ihan älyttömiä fyysisiä rehkimishommia, vaikka mieheni on luvannut hoitaa (ei mennyt viime viikolla vaan tällä viikolla tekemään hommia ja äitini oli tehnyt ne jo ja nyt kamalana marttyyrina voi voi kun on sairas ja kukaan nuorempi ei auta).
Nyt sitten parkuu ja valittaa kun ei äitiä arvosteta, kuppi meni nurin ja en jaksanut enää kuunnella, nyt hän ei ymmärrä ollenkaan miksi olen tällainen (kun itse kuuntelen samaa hänen suunnaltaan koko ajan).
Kommentit (6)
Sukupolvesta toiseen näyttää meilläkin siirtyvän, valitettavasti. Isoäitini käyttäytyi juuri kuten kirjoitit äitiäni kohtaan. Ja nyt marttyyriäitini tekee saman minulle. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen oikeasti kuunnellut tuota juttua useamman vuoden, joskus jotain pientä heittänyt takaisin, mutta yrittänyt vaan ymmärtää. Nyt napsahti ja annoin tulla takaisin. Sitten kamala parkuminen miten kamala tytär olen ja miten hän on huono äiti ollut sitten.... Hoh hoijaa vaan. ap
Eikä äitisi varmaan koskaan tule tuosta muuttumaan. Juttele sentään sisarustesi kanssa, että ymmärtävät mistä on kyse.
minullakin on ja vastaavanlainen äiti ja isä myöskin.
Vuoden alussa sitten paloi hihat ja annoinn tulla täydeltä laidalta.En vaan enää jaksannut sitä jatkuvaa arvostelua, riittämättömyyden tunnetta.Mikää ei koskaan ole tarpeeksi, vaikka olen kaiken omaisuuteni hankkinut itse, velkaa ei juurikaan ole, elämän kaikki perus asiat paremmin kuin hyvin, mut heidän mielestään sekään ei riitä.Muut sisareni ovat sitten heidän arvosateikossa niitä "parempia lapsia".Vanhempieni mielestä minä nyt sitten vaan kiukuttelen ja olen käytökselläni traumatisoinnut lapseni...hohoijaa....
Olenkin vaittanut välit melkien kokonaa poikki vanhempiini ja sisarruksiini ja nyt on ollut puoli vuotta elämä kumman hyvää, ilman jatkuvaa arvostelua.Itsetuntokin on kasvannut roimasti =)
on sukupolvesta toiseen jatkuvia perinteitä.
Äitini usein valitti minulle surkeana kuinka mummoni (äitini äiti) aina dissasi häntä ja mielisteli ja hyysäsi niitä sukulaisia joita ei voinut sietää.
Esim. joissakin sukujuhlissa touhotti, että vihaamansa henkilö varmasti sai hyvin istumapaikan ja sellaista ruokaa josta pitää.
Juhlien jälkeen, sitten kun teetettiin valokuvia, halusi saada semmoisia kuvia, joissa tämä vihattu henkilö oli edukseen. Äitini kuvia ei halunnut ollenkaan.
Ja jos tämä mummoni vihaama henkilö vaikka kaatoi kahvia kuppeihin juhlissa, piti tätä ylistää maasta taivaisiin "Juhlista ei olisi tullut yhtään mitään ilman tämän henkilön apua". Äitini ei saanut edes kiitoksen puolikasta vaikka olisi järjestänyt kaikki tarjoilut ja huolehtinut kaikista järjestelyistä.
Ja nykyään äitini tekee tätä samaa minulle.
Hän ei voi sietää veljeni vaimoa.
Esim. järjestämissään perhejuhlissa hössöttää että onhan varmasti Minnalle sopivaa ruokaa (Minna on vegaani omasta halustaan). Minun allergioistani taas ei viitsi välittää eikä 'muista' laittaa mitään minulle sopivaa.
Parasta tässä on se, että monet Minnalle varatuista vegaaniruoista sopisivat minullekin, mutta en saa niitä ottaa kun ne on varattu Minnalle.
Ihana perinne =D
olin yksin vastasyntyneen ja lapsen kans vuoden yksin miehen ollessa paljon ulkomailla komennuksella...vanhempani tulivat meille ruikuttaan kuinka väsyneitä olivat...hohhoijaa..kuppi meni nurin täälläkin.Onneksi en ole perinyt heidän tapaa elää ja olla