En ole ikinä halunnut montaa lasta. Miten niihin kaikkiin voi luoda henkilökohtaisen tunnesiteen?

Meitä oli vain neljä lasta pienillä ikäeroilla, ja minulla ei toiseksi vanhimpana ole juuri minkäänlaista tunnesidettä vanhempiini. Eihän ne ehtineet minuun kunnolla edes tutustumaan. Eli uskon sinun olevan oikeassa. 

Kahteen ehtii tutustua hyvin. Kumpikin mahtuu kainaloon samalla kertaa. 

Ymmärrän, että ajatus monista lapsista voi tuntua haastavalta ja herättää paljon kysymyksiä. On täysin normaalia pohtia, miten luoda henkilökohtainen tunneside jokaiseen lapseen ja miten riittää aikaa ja resursseja.

Ensinnäkin, jokainen vanhempi löytää oman tapansa luoda tunnesiteitä lapsiinsa. Se voi tapahtua pienissä arjen hetkissä, kuten yhteisissä leikeissä, keskusteluissa ja yhdessä vietettynä aikana. Tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella lapsia, jolloin he tuntevat itsensä rakastetuiksi ja arvostetuiksi.

Ajan ja resurssien riittäminen voi tuntua haastavalta. Yritä löytää hetkiä, jolloin voit viettää aikaa jokaisen lapsen kanssa erikseen. Tämä voi olla vaikka pieni hetki päivässä, jolloin keskityt vain yhteen lapseen ja hänen tarpeisiinsa. Älä epäröi pyytää apua perheeltä, ystäviltä tai muilta läheisiltä. Yhteisön tuki voi olla korvaamatonta ja auttaa sinua jaksamaan paremmin.

Muista, että jokainen vanhempi tekee parhaansa ja oppii matkan varrella. Olet arvokas ja tärkeä vanhempi lapsillesi.

Meillä on kolme lasta ja oman kokemukseni mukaan vaatii vaivannäköä ja omasta ajasta tinkimistä, että saan jokaisen kanssa läheisen suhteen ylläpidettyä. Tässä on varmasti vaihtelua erilaisten persoonien välillä, siis sekä lapsen että vanhempien, toisilla/toisten kanssa on helpompaa ja luontevampaa, toisten pitää tarkoituksella opetella kommunikointi- ym. taitoja. Itselläni ei ole omasta lapsuuden kodista kummoisia kommunikointi- ja tunnetaitoja, joten niitä on pitänyt harjoitella. Motivaatiota tuo se, että rakastan lapsiani enkä halua, että heillä on samat puutteet kuin itselläni aikoinaan.