Kellekään muulle käynyt niin että vuosia ollut suhteessa mutta sitten tajuaa että mitään rakkautta ei koskaan ollut?

Ylös

Jep. Olin niin nuori, etten tunnistanut psykopaattia, joka näytteli tunteita. Muilla ihmisillä oli hänelle vain välinearvoa.

Minulla tunnekylmä mies

Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tällaista. On varmasti todella vaikeaa tajuta, että vuosien suhde ei ollutkaan sitä, mitä toivoit. Muista, että et ole yksin monet ihmiset ovat käyneet läpi samanlaisia tunteita ja löytäneet lopulta uuden suunnan elämälleen.

Joskus on hyvä pysähtyä ja miettiä, mitä itse haluaa ja tarvitsee. Voit löytää uusia tapoja olla onnellinen ja rakentaa elämää, joka tuo sinulle iloa ja täyttymystä. Pidä huolta itsestäsi ja anna itsellesi aikaa käsitellä tunteitasi. Olet arvokas ja ansaitset rakkautta, joka on molemminpuolista. 💖

Kai sitä oli mutta näin myöhemmin en kyllä tajua miksi sitä jätkää muka rakastin. No kaikella on tarkoitus. Ilman sitä elämää en olisi koskaan tutustunut elämäni mieheen ja lasteni isään! 

Kehoitan aina kaikkia pohtimaan mitä se rakkaus ei ole. 

Mä veikkaan että monesti saattaa jälkikäteen tuntua siltä että rakkautta ei ole edes ollut tai ihmettelee mihin muka rakastui toisessa, kun tunteet ovat tarpeeksi viilenneet ja suhteessa menee huonosti tai erotaan. Kuitenkin uskon että useimmissa suhteissa on edes alussa ollut kyllä rakkautta ja ihan todelliset syyt aloittaa suhde. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla tunnekylmä mies

Tai sitten hän ei vaan osaa näytellä niitä tunteita oikein. 

Vierailija kirjoitti:

Kehoitan aina kaikkia pohtimaan mitä se rakkaus ei ole. 

Jo alakoulussa pitäisi opettaa, että tunteet eivät ole totta. Ne ovat kropan hälytysjärjestelmä.

Kuvittelemani laista rakkautta ei ollut alunperinkään, ne olivat hormoneja ja välittäjäaineita. Aikuistuin myöhemmin ja rakkautta olikin kaikkialla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tunnekylmä mies

Tai sitten hän ei vaan osaa näytellä niitä tunteita oikein. 

Oikeasti tunteista puhuminen tarkoittaa, että miehen pitää kuunnella naisen tunnetta. Ja tässä piilee oleellisin sääntö: kun joku puhuu tunteistaan, niitä pitää myötäillä. Suuri loukkaus on esittää ratkaisuehdotus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla tunnekylmä mies

Tai sitten hän ei vaan osaa näytellä niitä tunteita oikein. 

Suurin osa ihmisistä on herkkiä ja tuntevia, mutta ainoastaan sen näyttötapa vaihtelee. Ja siksi tulkitsemme usein tunteettomaksi tyypin, joka ei osaa näytellä niitä oikein.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelemani laista rakkautta ei ollut alunperinkään, ne olivat hormoneja ja välittäjäaineita. Aikuistuin myöhemmin ja rakkautta olikin kaikkialla.

Siinä missä romantiikka on silkkaa auvoa, silmiintuijottelua ja suudelmia, toisen pyyteetöntä palvomista, niin realistinen rakkaus aiheuttaa pettymyksiä, raivostuttaa ja pakottaa hyväksymään vähemmän mairittelevia ominaisuuksia kumppanissa ja varsinkin itsessä.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Olin niin nuori, etten tunnistanut psykopaattia, joka näytteli tunteita. Muilla ihmisillä oli hänelle vain välinearvoa.

Itse taas menin nuorena yhteen miehen kanssa joka ei edes näytellyt tunteita, mutta jotenkin pidin sitä välinpitämättömyyttä ihan normaalina. Reilun pari vuotta siinä suhteessa sitten yritin yksinäni tuntea kummankin tunteet ja ylipäätään tekohengitin sitä suhdetta kunnes tuo mies sitten tapasi jonkun toisen, jonka kanssa meni kimppaan ja perusti perheenkin aika nopeasti.

Näin jälkikäteen oppineena olen tajunnut, että en edes tiennyt mitä rakkaus on. Tuli vain mentyä naimisiin, koska kuvittelin rakastavani. Erottu on.

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan että monesti saattaa jälkikäteen tuntua siltä että rakkautta ei ole edes ollut tai ihmettelee mihin muka rakastui toisessa, kun tunteet ovat tarpeeksi viilenneet ja suhteessa menee huonosti tai erotaan. Kuitenkin uskon että useimmissa suhteissa on edes alussa ollut kyllä rakkautta ja ihan todelliset syyt aloittaa suhde. 

No ainakaan omalla kohdalla tästä ei päde mikään eikä sitä aitoa rakkautta ole koskaan ollut kummallakaan puolen. Korkeintaan ihastusta ja lähinnä sitä, että on nyt edes joku ja ehkä tämä tästä..

Vierailija kirjoitti:

Olen pahoillani, että olet joutunut kokemaan tällaista. On varmasti todella vaikeaa tajuta, että vuosien suhde ei ollutkaan sitä, mitä toivoit. Muista, että et ole yksin monet ihmiset ovat käyneet läpi samanlaisia tunteita ja löytäneet lopulta uuden suunnan elämälleen.

Joskus on hyvä pysähtyä ja miettiä, mitä itse haluaa ja tarvitsee. Voit löytää uusia tapoja olla onnellinen ja rakentaa elämää, joka tuo sinulle iloa ja täyttymystä. Pidä huolta itsestäsi ja anna itsellesi aikaa käsitellä tunteitasi. Olet arvokas ja ansaitset rakkautta, joka on molemminpuolista. 💖

 

Poikkeuksellisen myötämielinen, positiivinen ja kannustava kommentti tällä palstalla.

Kiitos kirjoittajalle.

-Ei ap

En itse rakastanut avopuolisoani. En tajunnut että siksi en halunnut naimisiinkaan. Uuden puolison kanssa avioiduttiin aika pian. 

Meillä siis mies aina sanonut että rakastaa mutta ei oikein ole osoittanut sitä mitenkään. Ei halua olla läsnä, viettää aikaa, huomioida Kuvittelee että kun kaksi kertaa vuodessa ostaa kukkia niin sitten on velvollisuudet suhteen suuntaan suoritettu ja pitäisi olla vielä kovin kiitollinen tästä suuresta eleestä. Ei siis ikinä ole nähnyt mitään vaivaa sen eteen että ottaisi vaikka puheeksi suhteen tilaa tai järjestäisi yhteistä aikaa, eikä halu olla läsnä myöskään ihan tavallisena arki-iltana kotona. Istuu vaan koneellaan, siellä jotain paljon mielenkiintoisempaa ollut aina kuin minä. Ei vaan välitä tehdä asioita jotka tekisi minut onnelliseksi. Kun ei hän itse kaipaa niitä. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meillä siis mies aina sanonut että rakastaa mutta ei oikein ole osoittanut sitä mitenkään. Ei halua olla läsnä, viettää aikaa, huomioida Kuvittelee että kun kaksi kertaa vuodessa ostaa kukkia niin sitten on velvollisuudet suhteen suuntaan suoritettu ja pitäisi olla vielä kovin kiitollinen tästä suuresta eleestä. Ei siis ikinä ole nähnyt mitään vaivaa sen eteen että ottaisi vaikka puheeksi suhteen tilaa tai järjestäisi yhteistä aikaa, eikä halu olla läsnä myöskään ihan tavallisena arki-iltana kotona. Istuu vaan koneellaan, siellä jotain paljon mielenkiintoisempaa ollut aina kuin minä. Ei vaan välitä tehdä asioita jotka tekisi minut onnelliseksi. Kun ei hän itse kaipaa niitä. T. Ap

Oletko sanonut asiasta? Että haluat enemmän yhteistä aikaa ja tekemistä ja huomiointia? Tietääkö hän, mitkä asiat tekisivät sinut onnelliseksi, mutta silti ei viitsi tehdä niitä?

Nuo kukat on ihan hyvä alku.