Vaihtaisitteko etunimeänne? Mikä olisi hyvä syy vaihtaa nimeä?

Tuli mieleen kun yksi tuttavani on vaihtanut itselleen "hienomman" etunimen, aikaisempi oli tosi tavallinen mutta ihan nätti kuitenkin.

Itseäni vähän ihmetyttää miksi vaihtoi nimeään.

kuin että ei pidä nimestään. Kai aikuinen ihminen saa tehdä mitä haluaa.

enkä haluaisi vaihtaa sukunimeä saattaisin vaihtaa etunimen vähentääkseni sekaannuksia muihin samannimisiin.



Tai jos syystä tai toisesta en tuntisi etunimeä omakseni, vaan esim. lempinimen (tiedän 2 jotka vaihtaneet lempinimensä etunimekseen).

Se on ärsyttävän tavallinen. vaihtaisin varmaan toiseen nimeeni joka on harvinaisempi ja kauniimpi. Tokihan voisin ottaa sen kutsumanimekseni, ei sen puoleen. Mutta vanhempani ovat valinneet minulle nimen enkä siksi (ainakaan toistaiseksi) sitä muuta.

Tai oikeastaan ottanut uuden nimen vanhojen eteen.



Syynä oli se, että ulkonäköni ja vanha kutsumanimeni muodostivat yhdessä vahvan klisheisen mielikuvan "Justiina-tyypistä", mikä ei vastaa mun luonnetta yhtään. Ja ihmisten suhtautuminen oli siis tämän stereotypian mukaista.



Otin sellaisen nimen, jonka katsoin kuvastavan persoonaani paremmin.

Kutsun nimeään vaihtanutta tuttavaani tahallaan ja kovaäänisesti hänen "vanhalla" nimellään ja teeskentelen että en vain osaa kutsua häntä uudella nimellään. Huvittaa tuollainen pätemisen tarve että nimeäkin pitää muuttaa ollakseen jotenkin erilainen.

Kutsun nimeään vaihtanutta tuttavaani tahallaan ja kovaäänisesti hänen "vanhalla" nimellään ja teeskentelen että en vain osaa kutsua häntä uudella nimellään. Huvittaa tuollainen pätemisen tarve että nimeäkin pitää muuttaa ollakseen jotenkin erilainen.

vaikka en nimestäni ole koskaan pitänyt. En vaan jaksa sitä rumbaa, kun ei kukaan kuitenkaan muista kutsua minua uudella nimellä. Ja luulenpa, ettei nimeni ole kellekään muulle ongelma, vaan vika on vain omassa päässäni.

Kutsun nimeään vaihtanutta tuttavaani tahallaan ja kovaäänisesti hänen "vanhalla" nimellään ja teeskentelen että en vain osaa kutsua häntä uudella nimellään. Huvittaa tuollainen pätemisen tarve että nimeäkin pitää muuttaa ollakseen jotenkin erilainen.

Ootpa viimeisen päälle fiksu ihminen. Se, ettei nimen vaihto ole sinusta hyvä idea, ei tarkoita sitä, ettei kukaan saisi nimeään vaihtaa. Ootko koskaan kuullut kunnioituksesta toisten tekemiä päätöksiä kohtaan?

Oma etunimeni on sellainen, että minua on siitä kiusattu lapsena ja nuorenakin, enkä siten vaan pidä siitä. En silti viitsisi vaihtaa nimeä, koska äitini varmaan loukkaantuisi, eikä asia nyt niin tärkeä ole. Silti jos muuttaisin vaikka eri maahan jossa kukaan ei minua tuntisi, olisi kiva ottaa uusi nimi ja alkaa alusta sen kanssa.

nimeeni.



Nuorempana olisin halunnut vaihtaa nimeni johonkin tavallisempaan, sillä häpesin erikoista nimeäni.

Vaihdoin pitkän etunimeni saman nimen lyhyempään versioon. Ja ihan vain siitä syystä että nykyinen nimeni on mielestäni mukavampi. Miksi ihmeessä jonkun nimen muuttaminen niin muita ärsyttää?



Jonkun aikaa tietysti ihmisille sattui muistivirheitä, mutta aika pian kaikki tottuivat uuteen nimeen. Äiti sitä vähän ihmetteli aluksi, mutta sujuvasti hänkin oppi uutta nimeä käyttämään.

Olen aina pitänyt nimestäni. Se on helppo ja sopii sukunimeen. Tavallinen se on, mutta sukunimi on vähän harvinaisempi.



Jos jostain syystä joutuisin luopumaan siitä, vaihtaisin toiseen nimeeni. Sen vanhempani alunperin aikoivat antaa minulle, mutta vaihtoivat viime tingassa. Mielestäni se on ehkä jopa oikeaa kutsumanimeäni enemmän minun "näköiseni".

Useampi tuntee minut jo ennen kastetta annetulla lempiminellä kuin virallisella ristimänimelläni.

tai lisännyt uuden vanhojen eteen. En koskaan ollut pitänyt etunimestäni, mutta pääsyynä oli koulukiusaus, johon kuului nimestäni tehdyt alakieliset väännökset. Aina kun kuulin jonkun käyttävän nimeäni, niin valmistauduin automaattisesti siihen, että sitä seuraa kiusaaminen jollain tavalla. Ja koska tuo oli rasittavaa ja vaikeutti sosiaalisia tilanteita, niin päätin vaihtaa nimeä ihan toisentyyppiseksi.



Luultavasti vaihdoin "hienompaan" nimeen tavallaan, mutta tuossa vaiheessa mikä tahansa nimi olisi ollut parempi. Vaihdos oli kuitenkin sellaiseen, jota ensin parin vuoden ajan mietin ja pyysin muutamia tuttavia käyttämään, ja joka koko sen ajan tuntui hetkessä omalta ja luontevalta.

Että alkuperäinen nimeni, varsinkin yhdessä sukunimeni kanssa, oli jo epätavallinen. Uusi nimenikään ei tule koko ajan vastaan, mutta ihmiset ovat kuulleet siitä, eikä se herätä ihmetystä.



Sitten kun menen naimisiin, niin toivon mukaan sukunimikin vaihtuisi johonkin Niemiseen tai Virtaseen, niin ei sekään herättäisi huomiota.

Nimittäin mun lempinimi (myös "oikea" nimi) oli sen verran vakiintunut, että melko harvat edes tiesi mun oikeaa nimeä. Siksi musta oli järkevää vaihtaa se viralliseksi.