Suru kodin menetyksestä

Tsemppiä ap. Mä menetin rakkaan kolmioni, kun ensimmäinen aviomieheni kiristi minua. Vieläkin ikävä sitä asuntoa vaikka siitä on jo todella kauan. En minäkään sitä enää takaisin saa tai muutakaan omistusasuntoa. T. Valis 

Itsekin kauan mietin, etten koskaan halua talostani luopua.

No elämäntilanteet muuttuvat, nyt se myyminen on edessä, eikä se enää niin pahalta tunnu.

Aikansa kutakin.

Asennekysymys. Älä hauku nykyistä kotiasi vuokraluukuksi! Mutta mitä oikeastaan nyt suret? Tekstistäsi saa sen kuvan, että olet katkera lähinnä talosta jääneestä velasta.

"En halua kertoa miten".

Pelkäätkö sympatiapisteesi ropisevan, jos kerrot?

Tee siitä vuokraluukusta ihana! Ostelet viherkasveja ja jos parveke, niin sisustat senkin.

Aivan turha aloitus, koska aloitus ei kerro mitään oleellista.

Oisko ap mennyt takaajaksi ja vanha sanonta :"kun takaat niin myös maksat" pitää taas kerran paikkansa.

Ei se ole lainkaan oleelllusta miksi ap joutuu talostaan luopumaan.Haluatte vaan päästä raadolle.

Ihan ymmärrettävää että surettaa, onhan koti paljon enemmän kuin vain seinät. Mutta jos paluuta ei enää ole niin tee nykyisestä asunnostasi mahdollisimman kodikas ja sinulle viihtyisä, saitko kuitenkin omat tavarasi mukaan vanhasta kodista?

Vierailija kirjoitti:

Aivan turha aloitus, koska aloitus ei kerro mitään oleellista.

Kertoo sen että on paha mieli kodin menetyksestä. Siinä kaikki oleellinen. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan ymmärrettävää että surettaa, onhan koti paljon enemmän kuin vain seinät. Mutta jos paluuta ei enää ole niin tee nykyisestä asunnostasi mahdollisimman kodikas ja sinulle viihtyisä, saitko kuitenkin omat tavarasi mukaan vanhasta kodista?

Joo kyllä minulla on omat tavarani mukana. Ja suurin osa varastossa odottamassa jos vielä joskus saisin isomman kodin. Kaipaan niin rauhaa ja tilaa ympärilleni. Vanhassa kodissa sitä tosissaan oli. 

Surettaa tietenkin se miten paljon siihen panostin ja sitten hävisin rahallisesti, eikä ole mahdollista ostaa omakotitaloa. Koira ja kissakin on ihmeissään kun täällä pitää vaan sisällä olla niin paljon. Siitäkin tulee paha mieli. 

Ei se syy ole olennaista tässä, enkä tarvitse siihen kommentteja.

Ap 

Ole realisti ja ajattele, että ei se talo oikeasti ollut sun, vaan pankin. Oma se on vasta sitten kun se on kokonaan maksettu. Ole iloinen siitä ajasta jonka sait siinä asua ja nyt menet elämässä toiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Ole realisti ja ajattele, että ei se talo oikeasti ollut sun, vaan pankin. Oma se on vasta sitten kun se on kokonaan maksettu. Ole iloinen siitä ajasta jonka sait siinä asua ja nyt menet elämässä toiseen suuntaan.

Joo tämä olisi kyllä hyvä asenne omaksua. Asia vaan on vielä aika tuore ja kipeä. Ehkä ajan kanssa löytyy taas paikka mikä tuntuu kodilta. Ap 

Ymmärrän hyvin, minua surettaa kun mies haluaa että myydään omakotitalo ja muutetaan pois joko yhdessä tai erikseen kerrostaloon, olin luullut että tässä talossa asutaan vanhoiksi asti ja täällä lastenlapset saa aikoinaan leikkiä mutta miehellä on eri mielipide, kaikki rakkaat muistot tässä talossa mistä joutuu luopumaan.

Voin kuvitella. Suhteeni mökkiini on niin rakas. Miljöö, tuoksu, pihan puut, siellä on luonnossa parhaat ystäväni. Olisi hirveää menettää se. Ikinä ei tiedä mitä elämä tuo, velkaa on siitäkin, mutta ennemmin myisin asuntoni, vaikka tätäkin on rempattu monen työviikon verran.

Lempimetsäni kaadettiin ja sitä olen surrut monta vuotta, onneksi on muistot.

Surullista, olen pahoillani. 

Minäkin menetän kotini, kun muutan pienempään asutoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan ymmärrettävää että surettaa, onhan koti paljon enemmän kuin vain seinät. Mutta jos paluuta ei enää ole niin tee nykyisestä asunnostasi mahdollisimman kodikas ja sinulle viihtyisä, saitko kuitenkin omat tavarasi mukaan vanhasta kodista?

Joo kyllä minulla on omat tavarani mukana. Ja suurin osa varastossa odottamassa jos vielä joskus saisin isomman kodin. Kaipaan niin rauhaa ja tilaa ympärilleni. Vanhassa kodissa sitä tosissaan oli. 

Surettaa tietenkin se miten paljon siihen panostin ja sitten hävisin rahallisesti, eikä ole mahdollista ostaa omakotitaloa. Koira ja kissakin on ihmeissään kun täällä pitää vaan sisällä olla niin paljon. Siitäkin tulee paha mieli. 

Ei se syy ole olennaista tässä, enkä tarvitse siihen kommentteja.

Ap 

Luota siihen riskinottokykyysi silti, ei sitä ole kaikille annettu.