Muutto ulkomaille mielessä! Suosittele hyvä maa lapsiperheelle.

Entä jos todella on miljonääri, saako pysymmämmän oleskeluluvan ns. rahalla? Vai onko pakko tehdä töitä? Saavatko lapset käydä koulua (rahalla tietysti), voiko ostaa kiinteistön jne.?

Hei ap, tarkistakaa tosiaan ensin, minkälaista työtä voitte saada niistä maista mitkä teitä kiinnostaa. Mä oon asunut 18v eri euroopan maissa, mutta muutot on aina lähteneet liikkeelle siitä, että ainakin toisella on opiskelu- tai työpaikka odottamassa... Joitakin maahanmuuttajia on tullut vastaan eri paikoissa, joilla ei ollut selkeää kuviota, ja se on todella surkeaa katsottavaa. Ongelmat alkaa jo asunnon etsimisestä, koska suurin osa pankeistä ei myönnä asuntolainaa, ellei ole ollut tarpeeksi kauan maassa (ostamisessa ei ole mitäan järkeä muutenkaan, ennenkuin tuntee maan tason, kunnolliset asuinalueet ja muutenkin asumiseen liittyvän lainsäädännön), ja vuokra-asuntoja taas ei myöskään ihan helposti saa, ellei ei ole näyttää työsopimusta, mikä takaa tulot. Sosiaaliturvaa ei saa niin helposti järjestymään ilman tyôtä myöskään... (No, EUssa tietysti voi lähteä työnhakijana, mutta nimenomaan se asunnon saanti on siinäkin aika heikkoa...) Toisaalta suurimassa osassa maailmaa 5v lapset menee jo kouluun, joten nekin asiat on selvitettävä ajoissa, eli on tiedettävä hiukan mistä sitä asuntoa etsii, jotta koulukin olisi odottamassa jo muuton tapahtuessa. Ulkomailla on kouluissakin paljon eroja, joten mihin tahansa julkiseen kouluun lapsia ei halua laittaa... eli niitä on yleensä pystyttävä vertailemaan paikanpäällä ennen kuin tekee päätöksiä puoleen tai toiseen. Jos siis oikeasti mietitte muuttoa ja olette yhtään realisteja, niin hommatkaa työpaikat ensin, sitten hakekaa firman avustuksella maassaololuvat ja asunto kuntoon. Se on helpoin tapa muuttaa. Muunlaiset muutot on todella stressaavia jopa Euroopassa, saati sitten muualla...

Ystäväperhe on tietysti kiva tukikohta, mutta ehkä heiltäkin kannattaa ihan realistisesti selvittää, miten asiat paikanpäällä toimii. Ette te sillä perusteella voi mihinkään muuttaa, että kavereilla menee siellä hyvin! Muutenkin kannattaa muistaa, että jos muuttaa niin itse pitää omat asiat hoitaa... meillä on tyôn puolesta ollut jonkin verran hommia uusien maahan muuttaneiden kanssa, ja joillain on selvästi enemmän selviytymiskykyä kuin toisilla. Asioiden selvittäminen ja neuvominen on ok ja osittain kuuluu meidän työhönkin, mutta ei me siltikään pystytä kulkemaan mukana toimistoihin ja kääntämään jokaista virallista lappusta ja lippusta veroilmoituksista lähtien kenellekään... Tai pystytä arvaamaan, missä kukakin mieluiten asuisi tai mihin kouluun lapset kannattaa laittaa tai miten joku tietynlainen keskuslämmityssysteemi toimii, tms, saati toimimaan tulkkina siellä sun täällä, tai pitää seuraa loputtomiin... Siksi se työpaikan saanti olis helpoin vaihtoehto taloudellisen varmuuden lisäksi myös käytÄnnön asioiden suhteen, koska sitten työnantaja auttaa joissakin peruskuvioissa (asunto, sosiaaliturva, paperiasiat, jne.), ja on jo valmiiksi joku taho, minkä puoleen käântyä. Ystävyys voi saada huonon lopun, jos päädytte heidän siivelle viikkokausiksi ilman minkäänlaisia tulevaisuuden näkymiä ja odottelette konttia tulevaksi ilman, että tiedätte mihin se kipataan, jne...

Muutto myôs maksaa itsessäân aika paljon, kun tosiaan niitä paperiasioita täytyy hoidella, maksella kaikenlaista muutakin ennenkuin elämä alkaa rullata normaalisti, että ihan millään minimisummilla euroopassakaan ei muuteta mihinkään työpaikan saannistakaan huolimatta... Me on yleensä hoidettu muutot omin varoin, mutta se kannattaa aina tarkistaa, miten tyônantaja osallistuu siihen.  ja ihan vaikka olis vain 500km välimatkaa, niin muuttokuljetukset (autonvuokrat jne), uuden paikan varustelu (keittiöt esim ei ole aina täysin käyttövalmiita, joskus ei edes kalustettuja), vuokratakuut, paperikulut, jne on joka kerran imassut vähintäân 4000e ja siihen ei ole edes laskettu, sitä miten paljon menee kun koittaa saada arjen toimivaksi, eli ensimmäisinä kuukausina hupenee lisäksi vielä muutama ylimääräinen tonni siihen, kun ei tiedä mistä mitäkin kannattaa ostaa, remonttitarpeita, kouluihin vaadittuja ostettavia juttuja, jne... Ja nämä on siis vielä summia suhteellisen helposti EU-maiden välisistä muutoista ilman muuttofirmoja ja itse asioita järjestäen. Tsemppiä suunnitelmiin.      

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 10:50"]

Entä jos todella on miljonääri, saako pysymmämmän oleskeluluvan ns. rahalla? Vai onko pakko tehdä töitä? Saavatko lapset käydä koulua (rahalla tietysti), voiko ostaa kiinteistön jne.?

[/quote]

Miljoona dollaria kun tallettaa niin luulisi onnistuvan aika moneen maahan jollain "Investor Visa" -statuksella.

mista loytyy teille koulutustanne vastaavaa, riittavan hyvin palkattua tyota?! Erikoinen kysymyksenasettelu...



T: 19 vuotta ulkomailla

Kanadaan ei tosiaan pääse muuttamaan ilman työpaikkaa. Englantilaisen kaverinkin hakemus hylättiin. Eikä työpaikkakaan auttanut yhtä toista ulkomaalaista kaveria pääsemään maahan. Uudesta-Seelannista en osaa sanoa.



Ranskaan en muuttaisi lasten kanssa, sillä en itse (opettajana) pidä kyseisen maan koulukulttuurista.

Eikö esim Kanadaan ole aika hankala saada työlupia?

Itse olen suunnitellut Australiaa, mutta sinnekin pitäisi olla kummallakin puolisolla työpaikat hankittuina, että saisi oleskeluluvan. Eli miehellä on kohta kova homma edessä työnhaun suhteen.

Kiitoksia vastauksista.



Tilanteemme siis se, että kaipaamme muutosta elämäämme. Lapset sen ikäisiä, että olisi helppo lähteä, molemmat alle 5v.



Pääsisimme muuttamaan aikaisintaan vuoden päästä, joten mikään kiire tässä ei ole.



Haluamme ensin tietää eri maista vaihtoehtoina, jonka jälkeen keskitymme työn etsintään.



Joten edelleen olisi mukava lukea kokemuksianne eri maista. Esim. juuri terveydenhuolto, miten pelaa missäkin ja päivähoito ym. Entä koulut jne.



Niin ja siksi Uusi-Seelanti ollut harkinnassa, koska siellä asuu jo valmiiksi tuttavaperhe, tosin mies ei kauheasti lämpene maanjäristysten takia.

Kanada taas muuten vaan houkuttelee hyvämaineistuutensa puolesta.





Ap

Ja hyviä ja huonoja asuinalueita. Yleensä rahalla saa elämänsä tasoa parannettua. Kalliilla alueilla vähemmän rikollisuutta jne. Ottaisin huomioon myös suhtautumisen ulkomaalaisiin, miten perhe pääsee sisään arkikuvioihin ja tutustuu muihin. Entä kielitaitonne? Mitä kieliä olette valmiita opiskelemaan ja opettelemaan?

Jos olette "erikoisosaajia" ja maassa, jonne muutatte, on kysyntää taidoillenne, on melkein samantekevää, minne muutatte.



Mutta jos olette ihan tavallisia kunnon ihmisiä, voi olla vaikeata löytää paikkanne auringosta. Esimerkiksi Espanjassa, joka on niin monen suomalaisperheen ykkösmuuttomaa tätä nykyä, on lähes mahdotonta saada kunnan tai valtion viratoissa töitä ulkomaalaisena, ja myös itse paikalliset suhtautuvat aivan yhtä kyräillen ja suomalaisiin kuin me täällä ulkomaalaisiin. Joten työnne löydätte siellä joko toisten ulkomaalaisten yrityksistä tai sitten perustatte omanne. Mutta muistakaa, että asiakkaanne ovat silloin tasa tarkkaan muut suomalaiset, jotka suureksi osaksi kaikkoavat kesäksi Suomeen. Ja että palkkataso on siellä hyvin paljon pienempi kuin Suomessa.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2011 klo 09:50"]

Kiitoksia vastauksista.

Tilanteemme siis se, että kaipaamme muutosta elämäämme. Lapset sen ikäisiä, että olisi helppo lähteä, molemmat alle 5v.

Pääsisimme muuttamaan aikaisintaan vuoden päästä, joten mikään kiire tässä ei ole.

Haluamme ensin tietää eri maista vaihtoehtoina, jonka jälkeen keskitymme työn etsintään.

Joten edelleen olisi mukava lukea kokemuksianne eri maista. Esim. juuri terveydenhuolto, miten pelaa missäkin ja päivähoito ym. Entä koulut jne.

Niin ja siksi Uusi-Seelanti ollut harkinnassa, koska siellä asuu jo valmiiksi tuttavaperhe, tosin mies ei kauheasti lämpene maanjäristysten takia.
Kanada taas muuten vaan houkuttelee hyvämaineistuutensa puolesta.


Ap

[/quote] Kanada on ISO maa. En tieda mista tuo maine on tullut mutta esim. terveydenhoito sosialisoitiin niin etta nyt on samanlaiset leikkausjonot kuin Suomessa. Rikkaat tulevat tanne USAn puolelle hoidattamaan itsensa.

[quote author="Vierailija" time="30.05.2011 klo 09:56"]

Jos olette "erikoisosaajia" ja maassa, jonne muutatte, on kysyntää taidoillenne, on melkein samantekevää, minne muutatte.

Mutta jos olette ihan tavallisia kunnon ihmisiä, voi olla vaikeata löytää paikkanne auringosta. Esimerkiksi Espanjassa, joka on niin monen suomalaisperheen ykkösmuuttomaa tätä nykyä, on lähes mahdotonta saada kunnan tai valtion viratoissa töitä ulkomaalaisena, ja myös itse paikalliset suhtautuvat aivan yhtä kyräillen ja suomalaisiin kuin me täällä ulkomaalaisiin. Joten työnne löydätte siellä joko toisten ulkomaalaisten yrityksistä tai sitten perustatte omanne. Mutta muistakaa, että asiakkaanne ovat silloin tasa tarkkaan muut suomalaiset, jotka suureksi osaksi kaikkoavat kesäksi Suomeen. Ja että palkkataso on siellä hyvin paljon pienempi kuin Suomessa.

[/quote]

No onhan Espanjassa muutakin kuin aurinkorannikko, itse tyoskentelin vuosia Barcelonassa suuressa yrityksessa ja palkka oli hyva Suomenkin mittapuulla, viime vuonna muutimme USA:han miehen tyon perassa.

[quote author="Vierailija" time="24.11.2013 klo 20:54"]

[quote author="Vierailija" time="30.05.2011 klo 09:56"]

Jos olette "erikoisosaajia" ja maassa, jonne muutatte, on kysyntää taidoillenne, on melkein samantekevää, minne muutatte.

Mutta jos olette ihan tavallisia kunnon ihmisiä, voi olla vaikeata löytää paikkanne auringosta. Esimerkiksi Espanjassa, joka on niin monen suomalaisperheen ykkösmuuttomaa tätä nykyä, on lähes mahdotonta saada kunnan tai valtion viratoissa töitä ulkomaalaisena, ja myös itse paikalliset suhtautuvat aivan yhtä kyräillen ja suomalaisiin kuin me täällä ulkomaalaisiin. Joten työnne löydätte siellä joko toisten ulkomaalaisten yrityksistä tai sitten perustatte omanne. Mutta muistakaa, että asiakkaanne ovat silloin tasa tarkkaan muut suomalaiset, jotka suureksi osaksi kaikkoavat kesäksi Suomeen. Ja että palkkataso on siellä hyvin paljon pienempi kuin Suomessa.

[/quote]

No onhan Espanjassa muutakin kuin aurinkorannikko, itse tyoskentelin vuosia Barcelonassa suuressa yrityksessa ja palkka oli hyva Suomenkin mittapuulla, viime vuonna muutimme USA:han miehen tyon perassa.

[/quote]

Me muutimme sinne aurinkorannikolle, asumme nykyisin Málagassa. Ollaan molemmat IT-alan ammattilaisia ja työpaikat haimme jo Suomesta käsin, muutimme vasta kun molemmilla oli töitä. Itselläni ei edes työnantaja vaihtunut, vaan pelkästään sisäinen siirto saman kansainvälisen konsernin sisällä tapahtui. Minulla palkka pysyi samana muuton myötä, miehellä nousi merkittävästi.

Tyytyväisiä on oltu, eikä meitä tunnu kukaan ainakaan päin naamaa mitenkään kyräilevän. Päinvastoin, naapurit varsinkin on ihan liikuttavan tuttavallisia ja ystävällisiä, samoin työkaverit. 

Eli maa on valikoitunut työn tms vuoksi, miten oma perheeni sopeutuu siihen?



Työ on kuitenkin se ensisijainen juttu joka määrittää maan, sijainnin maassa, käytettävissä olevat varat (joka taas vaikuttaa esim lasten kouluihin, autoihin jne)...



Olen asunut ulkomailla nyt perheellisenä 14v putkeen plus opiskelijana ja lapsena muutaman vuoden. Joka maassa on puolensa, mutta arki on samaa kaikkialla. Laskut pitää maksaa ja kaupassa jonottaa kassalle. Mutta joka maasta varmasti löytää sen timanttinsa, jota muistelee loppuelämänsä. Kannattaa lähteä hakemaan kokemuksia, kasvamista ja elämyksiä! :)

Muutoksen halu, työn perässä muuttaminen, jonkun tietyn ominaisuuden hakeminen vai mikä?

Avaa vähän tilannettanne ap!

terv. Sveitsissä, Dubaissa ja Yhdysvalloissa asunut

jos ei ole työpaikkaa eikä mitään, jos et satu olemaan miljonääri.



moniin kaukaisempiin maihin pitää olla työlupa tai jokin muu vastaava syy, että saa viisumin pidemmäksi aikaa.



kieltä taas pitää osata että voi tehdä töitä. miksi juuri kanada tai uusi-seelanti, onko teillä tuttuja näissä maissa?

Jos töitä pitää tehdä, niin maan valinta pitää aloittaa tutkimalla omat työllistymismahdollisuudet. Jos lapset pieniä, niin harvassa maassa on Suomen kaltainen lähes ilmainen lasten päivähoito, joka mahdollistaa molempien työssä käynnin.

mitkä on suurimmat miinukset lasten kannalta?